Finnish Law
Tietokoneohjelmat, tietokannat ja sävellysteokset
Newsgroups: sfnet.keskustelu.laki,sfnet.atk
From: jkp@cs.HUT.FI (Jyrki Kuoppala)
Subject: Immateriaalioikeudet 11.1.1991, HE: tietokoneohjelmat, yleisper.
Message-ID: <1992Apr15.174248.4036@nntp.hut.fi>
Summary: Hallituksen esitys yleisperustelut: tietokoneohjelmat ym.
Reply-To: jkp@cs.HUT.FI (Jyrki Kuoppala)
Organization: Helsinki University of Technology, Finland
References: <1992Apr15.145604.1050@nntp.hut.fi> <1992Apr15.151919.1487@nntp.hut.fi> <1992Apr15.173003.3757@nntp.hut.fi>
Date: Wed, 15 Apr 1992 17:42:48 GMT
Lines: 965
(lisätietoa ryhmässä sfnet.keskustelu.laki jos luet tämän
sfnet.atk -ryhmästä)
Yleisperustelut: Tietokoneohjelmat, tietokannat ja sävellysteokset
1990 vp. -- HE n:o 161
1.3. Tietokoneohjelmien, tietokantojen ja sävellysteosten suoja
1.3.1. Nykyinen tilanne
Tietokoneohjelmilla on keskeinen asema uudessa tietotekniikassa.
Tietokoneohjelma sisältää joukon käskyjä, jotka saavat tietokoneen
suorittamaan halutun toiminnon. Tietokoneiden ja tietokoneohjelmien
rakennetta ja toimintaperiaatteita sekä tietokoneohjelmien valmistusta
on selostettu tekijänoikeuskomitean IV osamietinnössä
(komiteanmietintö 1987:8) sivuilla 36-51.
Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen keräämien tietojen mukaan Suomen
automaattiseen tietojenkäsittelyyn (atk) liittyvän tuotannon
liikevaihto oli vuonna 1988 noin 7,7 miljardia markkaa. Kasvua
edelliseen vuoteen verrattuna oli lähes 28 prosenttia. Laitteiden ja
tarvikkeiden osuus oli 2 337 miljoonaa markkaa. Laitteistoista
erillään markkinoitavat ohjelmatuotteet muodostivat 730 miljoonaa
markkaa, henkilöpalvelut 1 290 miljoonaa markkaa sekä tietokone- ja
käsittelypalvelut 1 302 miljoonaa markkaa. Sulautettujen
järjestelmien, muuhun kuin varsinaiseen atk-tuotteeseen osana
kuuluvien järjestelmätuotteiden, osuus oli 2 041 miljoonaa markkaa.
Suuri osa ohjelmista tehdään Suomessa yksinomaan yritysten ja
viranomaisten omaan tarpeeseen. Omatarvetuotanto jää tilastoinnin
ulkopuolelle. Ohjelmistotuotannon arvoa on myös vaikea erottaa
atk-laitteiden ja -tarvikkeiden sekä alaan liittyvien palveluiden
tuotannon arvosta. Siten tarkan kuvan saaminen ohjelmistotuotannon
kokonaisarvosta on vaikeaa.
Vuonna 1988 Yhdysvaltain ohjelmistomarkkinoiden arvo oli noin 88
miljardia markkaa. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 20,4 %.
Samana vuonna Italian, Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan
liittotasavallan ohjelmistomarkkinoiden yhteenlaskettu arvo oli 76
miljardia markkaa. Japanin ohjelmistomarkkinoiden arvo oli
70 miljardia markkaa.
Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole erityissäännöksiä
tietokoneohjelmien suojasta. Suuri osa ohjelmistotuotannosta on
asiakaskohtaisia tai suurille tietokoneille tarkoitettuja ohjelmia.
Näihin kohdistuvat oikeudet on määritelty osapuolten välisin
sopimuksin. Eräissä tapauksissa ohjelmat voivat saada suojaa
liikesalaisuutta koskevien säännösten perusteella. Patenttisuoja ei
patenttilain 1 $:n 2 momentin mukaan ole sovellettavissa
tietokoneohjelmiin. Ohjelma voi kuitenkin saada välillistä suojaa
patentoitavan keksinnön osana.
Tekijänoikeuslain 1 $:n mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai
taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Lainkohdassa on
esimerkkiluettelo niistä teosten ilmenemismuodoista, jotka olivat
tavallisimpia lain laatimisen aikaan. Luettelo ei ole tyhjentävä.
Säännös on kirjoitettu yleiseen muotoon siten, että se soveltuu myös
sellaisiin uusiin teosten ilmenemismuotoihin, jotka olivat lain
säätämisaikaan täysin tuntemattomia.
Vallitseva käsitys on, että tietokoneohjelmaa voidaan pitää laissa
tarkoitettuna teoksena. Siten tekijänoikeuslaki olisi jo nyt
sovellettavissa tietokoneohjelmiin. Tekijänoikeuslainsäädännön
soveltaminen on viime vuosina tullut myös kansainvälisesti
vallitsevaksi suojamuodoksi. Myös alan sopimuskäytäntö perustuu
paljolti tälle lähtökohdalle.
Tekijänoikeutta on rajoitettu lain 2 luvussa. Lain 11 $:n mukaan
julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen
yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa
käyttää muuhun tarkoitukseen. Kappaleen valmistamisen valmistuttajan
yksityistä käyttöä varten saa antaa myös ulkopuolisen suoritettavaksi
eräitä teoslajeja lukuun ottamatta. Yksityistä käyttöä koskeva 11 $
koskee periaatteessa kaikkia teoslajeja. Poikkeuksena ovat
rakennusteokset. Säännös soveltuu siis myös tietokoneohjelmiin.
Tekijänoikeuslain 23 $:ssä säädetään, että sitten kun kirjallinen tai
sävellysteos on julkaistu, saa kappaleita, jotka julkaiseminen
käsittää, edelleen levittää. Sävellysteoksen nuotteja ei saa
kuitenkaan tekijän suostumuksetta vuokrata yleisölle. Levitysoikeuden
raukeamista sääntelevä 23 $ koskee ainoastaan kirjallisia ja
sävelteoksia. Laissa ei ole nimenomaista perustetta sen
määrittelemiseen, mihin teoslajiin tietokoneohjelmat tulisi lukea.
Siten kysymys 23 $:n soveltumisesta tietokoneohjelmiin jää tulkinnan
varaan.
Tekijänoikeuslain 49 $:n mukaan rajoitettua suojaa saavat luettelot,
taulukot, ohjelmat ja muut sellaiset työt, joissa on yhdisteltynä
suuri määrä tietoja. Vallitsevan käsityksen mukaan tämä säännös ei ole
sovellettavissa tietokoneohjelmiin sellaisinaan.
Teosten luominen ja käyttö. Tietokoneet ovat mahdollistaneet
uudenlaisia tapoja aikaansaada ja käyttää tekijänoikeudellisesti
suojattua aineistoa. Voimassa olevan tekijänoikeuslainsäädännön
perusperiaatteet on laadittu yleiseen muotoon. Pyrkimyksenä on ollut
kattaa paitsi lain säätämisajankohtana tunnetut myös tulevaisuudessa
tunnetuiksi tulevat teosten luomis- ja käyttötavat.
Tietokoneen avulla voidaan luoda suojattuja teoksia. Pääsääntöisesti
tietokoneen ja tietokoneohjelman käyttämisellä ei ole vaikutusta
tekijän oikeuteen näin luotuun teokseen.
Teosten käytöstä tietokoneiden avulla on muodostunut tekijöiden
kannalta merkittävä teosten käyttömuoto. Teosten tallentaminen
tietokoneen muistiin on tekijänoikeudellisesti merkityksellistä
teosten käyttöä. Kyseessä on lain 2 $:ssä tarkoitettu teoksen
kappaleiden valmistaminen. Sama koskee teosten tulostamista
kappaleina, jotka ovat joko ihmisen luettavissa ilman apuvälineitä tai
tietokoneella luettavassa muodossa. Teoksen julkiseen toisintamiseen
tietokoneen näytöllä tai tietokoneen avulla ääninä tarvitaan
tekijänoikeuden haltijan lupa. Myös tekijänoikeuden rajoitukset
soveltuvat teosten käyttöön tietokoneiden avulla.
Tietokannat. Tietotekniikan käyttö tiedon tallentamiseen, hallintaan
ja saatavilla pitoon on synnyttänyt uudentyyppisiä tietokoneella
luettavia tiedostoja ja tietokantoja. Suurin osa näistä on kehitetty
viranomaisten, laitosten, yritysten ja muiden yhteisöjen sisäisiin
tarpeisiin. Jatkuvasti kasvava määrä tiedostoja ja tietokantoja on
myös yleisön saatavilla.
Nykyään on käytettävissä maailmanlaajuisesti lähes 4 000 julkiseen
käyttöön tarkoitettua tietokantaa. Ne ovat lähes 600
isäntätietokoneessa eri puolilla maailmaa. Tietopankit edustavat
maailmanlaajuisesti noin 50 miljardin markan markkinoita. Yhdysvaltain
osuus on tästä noin 80 prosenttia, Länsi-Euroopan noin 10 prosenttia
ja Japanin noin 7 prosenttia. Suomessa on tällä hetkellä noin 25
julkisesti käytettävissä olevaa suorakäyttöjärjestelmää ja niissä
runsaat 120 tietokantaa. Tieteellisen informoinnin neuvoston teettämän
selvityksen mukaan vuonna 1985 Suomessa oli noin 1 000 tietopankkien
käyttäjää. Tähän käytetty rahamäärä oli henkilökustannuksia mukaan
ottamatta noin 10 miljoonaa markkaa vuodessa. Tällä hetkellä on
valmisteilla vuoteen 1989 kohdistuva vastaava tutkimus. Alustavien
tulosten mukaan sekä käyttäjämäärät että käytön kustannukset ovat
kolmin- tai nelinkertaistuneet.
Tiedostojen ja tietokantojen levitys tehokkailla tietovälineillä on
myös yleistymässä. Esimerkiksi optisesti luettavalle CD-ROM-levylle
voidaan tallentaa tekstitiedostona tietomäärä, joka vastaa jopa yli
200 000:ta A4-sivua. Levyjä voidaan käyttää henkilökohtaisten
tietokoneiden yhteydessä.
Tiedostot ja tietokannat, joiden sisältö on järjestetty luovuutta ja
omaperäisyyttä ilmentävällä tavalla, suojataan tekijänoikeuslain
mukaan joko yksittäisinä teoksina tai kokoomateoksina. Niitä suojataan
lähtökohtaisesti kuten muitakin kirjallisia teoksia. Muita
tietokantoja, joissa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, suojataan
tekijänoikeuslain 49 $:n mukaisina luetteloina. Suurta osaa
viranomaisten, laitosten, yritysten ja muiden yhteisöjen kokoamista
tiedostoista voidaan pitää tekijänoikeudellisessa mielessä
luetteloina. Niitä ei saa luettelon valmistajan suostumuksetta
jäljentää, ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona
luettelo julkaistiin.
1.3.2. Lainsäädäntö eräissä muissa maissa
Yhdysvalloissa tietokoneohjelmia koskeva tekijänoikeuslain muutos tuli
voimaan vuonna 1980. Lainmuutoksella vahvistettiin, että
tietokoneohjelmat voivat olla tekijänoikeuslain mukaan suojattuja
teoksia. Tekijänoikeuslakiin sisällytettiin tietokoneohjelman
määritelmä. Sen mukaan tietokoneohjelma on joukko ilmaisuja ja
ohjeita, joka on tarkoitettu käytettäväksi välittömästi tai
välillisesti tietokoneella tietyn tuloksen aikaansaamiseksi.
Lakiin otettiin samalla rajoitussäännös, jonka mukaan
tietokoneohjelman omistajalla on oikeus valmistaa tai valmistuttaa
kopioita ohjelmasta, jos ne liittyvät oleellisesti ohjelman
käyttämiseen koneessa tai jos ne ovat arkistointia varten. Niitä ei
saa käyttää muuhun tarkoitukseen ja arkistokappaleet on tuhottava, kun
oikeus alkuperäisen ohjelman hallussapitoon lakkaa.
Saksan liittotasavallassa lisättiin vuonna 1985 voimaan tulleella
lainmuutoksella tietokoneohjelmat tekijänoikeuslain kirjallisten
teosten esimerkkiluetteloon. Ohjelmiin sovelletaan kirjallisista
teoksista annettuja säännöksiä. Kuitenkin ohjelman tai sen olennaisen
osan kopiointi yksityiseen käyttöön on kielletty ilman
oikeudenhaltijan suostumusta.
Ranskassa vuoden 1986 alussa voimaan tulleella lailla muutettiin
eräiden tekijänoikeuslain säännösten sisältöä. Laissa olevalla
viittauksella lisättiin ohjelmistot tekijänoikeuslain sisältämään
teosluetteloon. Samalla annettiin eräitä ohjelmistojen suojaa koskevia
erityissäännöksiä. Ohjelmistojen suoja poikkeaa eräissä suhteissa
oleellisesti muiden teosten suojasta. Oikeus ohjelmistoon on voimassa
25 vuotta ohjelmiston luomisesta lukien. Oikeudet ohjelmistoon, joka
on luotu täytettäessä työ- tai virkasuhteesta johtuvia velvoitteita,
kuuluvat työnantajalle, ellei ole toisin sovittu. Kun kirjallisesta
teoksesta voidaan valmistaa kappaleita yksityistä käyttöä varten ilman
tekijän suostumusta, saadaan ohjelmistosta valmistaa ainoastaan
varakopio.
Isossa-Britanniassa on vuonna 1986 voimaan tulleesta tekijänoikeuslain
muutoksesta lähtien tietokoneohjelmiin sovellettu kirjallisista
teoksista annettuja säännöksiä.
Euroopan yhteisöjen komissio julkisti vuoden 1989 alussa
tietokoneohjelmien suojaa koskevan direktiiviehdotuksen. Lähtökohtana
on ohjelmien suojaaminen tekijänoikeudella. Niihin sovellettaisiin
ehdotuksen mukaan kirjallisia teoksia koskevia säännöksiä.
Direktiiviehdotus on parhaillaan jatkovalmistelun kohteena. Myös
EFTA:n immateriaalioikeuden asiantuntijaryhmä kommentoi ehdotusta
vuoden 1989 alussa. Tarkistettu ehdotus voi tulla hyväksyttäväksi
kuluvana vuonna. Eräät kiistellyt kohdat sen sisällössä saattavat
kuitenkin hidastaa lopullisen direktiivin valmistumista .
Japanissa lisättiin tietokoneohjelmat tekijänoikeuslain
suojakohteisiin vuonna 1986. Lakiin otetun määritelmän mukaan
tietokoneohjelmalla tarkoitetaan tietokoneelle annettavaa, toisiinsa
yhdistellyistä toimintaohjeista koostuvaa lauseketta, jonka
tarkoituksena on saada tietokone toimimaan ja saavuttamaan tietty
tulos.
Lain mukaan tietokoneohjelman kappaleen omistaja saa tehdä sellaisia
kopioita ohjelmasta ja muutoksia ohjelmaan, jotka ovat välttämättömiä
ohjelman hyödyntämiseksi tietokoneella. Ellei ohjelman oikeudenhaltija
ole muuhun suostunut, ei kopioita saa säilyttää sen jälkeen, kun
omistusoikeus alkuperäiskappaleisiin lakkaa. Lakiin lisättiin myös
säännös, jonka mukaan työsuhteessa luodun tietokoneohjelman oikeudet
kuuluvat työnantajalle, ellei toisin ole sovittu.
Myös eräiden muiden valtioiden tekijänoikeuslakeihin on sisällytetty
tietokoneohjelmien suojaa koskevat nimenomaiset säännökset.
Esimerkkeinä voidaan mainita Australia ja Unkari.
Pohjoismaissa tietokoneohjelmien suojaa valmistelleet Ruotsin, Tanskan
ja Norjan tekijänoikeuskomiteat julkaisivat asiaa koskevat mietintönsä
vuosien 1985 ja 1986 aikana (SOU 1985:51. Upphovsrätt och datorteknik,
Stockholm 1985; Ophavsret og edb. 7. delbetenkning fra udvalget
vedr0rende revision af ophavsretslovgivningen. Betenkning nr 1064.
K0benhavn 1986; Norges Offentlige Utredninger NOU 1986:18. Opphavsrett
og edb). Valmistelutyön pohjalta tehdyt tekijänoikeuslain tarkistukset
tulivat Tanskassa voimaan kesäkuun 7 päivänä 1989 (Lov 1989 nr. 378),
Ruotsissa heinäkuun 1 päivänä samana vuonna (SFS 1989:396) ja Norjassa
elokuun 1 päivänä 1990 (Lov 1990 nr. 26). Lainvalmistelun kaikissa
vaiheissa on pyritty pohjoismaiseen koordinointiin.
Kaikkien lakien mukaan ohjelmia suojataan tekijänoikeuslain
tarkoittamina teoksina ja niihin sovelletaan kirjallisia teoksia
koskevia säännöksiä. Lainsäädäntöteknisesti tämä on toteutettu
lisäämällä tietokoneohjelmia koskeva maininta tekijänoikeuslakien 1
$:ään.
Myös pohjoismaissa on katsottu, että mahdollisuuksien valmistaa
kopioita ohjelmista tietokoneella luettavassa muodossa tulee olla
rajoitetummat kuin muiden teoslajien osalta. Pohjoismaissa saa
julkistetuista teoksista valmistaa yksityiseen käyttöön muutaman
kappaleen. Norjan lain mukaan tietokoneohjelmasta saadaan valmistaa
tietokoneella luettavassa muodossa kopioita yksityiseen käyttöön
ainoastaan, jos ohjelma on julkaistu. Myös Ruotsin laissa on omaksuttu
tämä ratkaisu. Koska yksityiseen kopiointiin oikeutettujen piiri on
pääsäännön mukaan Ruotsissa laajempi kuin esimerkisi Norjassa, on
säännöksessä käytetty sanontaa, joka rajaa kopioinnin lähimpään perhe-
ja ystäväpiiriin. Lisäksi edellytetään, että kopioitava ohjelman
kappale ei ole käytössä elinkeino- tai viranomaistoiminnassa.
Tanskassa on omaksuttu hieman erilainen ratkaisu. Tietokoneella
luettavassa muodossa olevan tietokoneohjelman kopioiminen on suljettu
yksityistä käyttöä koskevan 11 $:n ulkopuolelle. Kuitenkin kun on kyse
sellaisesta ohjelmasta, joka on julkaistu tietokoneella luettavassa
muodossa myymällä sitä yleisölle, tietokoneohjelman kappaleen omistaja
saa valmistaa ohjelmasta vara- ja käyttökopioita sekä käytön kannalta
välttämättömiä kopioita. Kappaleita ei saa käyttää muuhun
tarkoitukseen. Niitä ei saa enää käyttää, kun omistaja levittää
ohjelman alkuperäiskappaleen edelleen
Lakeihin sisältyy myös tietokoneohjelmien käyttöoikeutta koskevia
sopimuksia koskeva olettama. Tanskan lain mukaan ohjelman
käyttöoikeutta koskeva sopimus sisältää, jollei toisin ole sovittu,
oikeuden tehdä ohjelmaan sovitun käytön kannalta välttämättömät
muutokset sekä valmistaa ohjelmasta kappaleet, jotka ovat
välttämättömiä ohjelman käyttämiseksi. Näitä kappaleita ei saa enää
käyttää, kun oikeus käyttää ohjelmaa lakkaa. Ruotsin ja Norjan
ratkaisut ovat pääosin samanlaiset. Ruotsin laissa todetaan lisäksi
nimenomaisesti, että näitä kappaleita ei saa käyttää muuhun
tarkoitukseen.
Pohjoismaiden tekijänoikeuslaeissa on säännökset, joiden mukaan
tekijänoikeuteen sisältyvä oikeus määrätä teoksen kappaleiden
levityksestä raukeaa osittain tietyissä tapauksissa. Julkaistun
kirjallisen ja sävelteoksen kappaleita saa näiden säännösten mukaan
pääsääntöisesti levittää vapaasti. Poikkeuksena tästä on Norjassa
sävelteosten kappaleiden vuokraaminen yleisölle. Sekä äänitteiden että
nuottien vuokraaminen yleisölle edellyttää siis tekijän suostumusta.
Suomessa vastaava poikkeus koskee ainoastaan sävelteosten nuotteja.
Ruotsin ja Tanskan poikkeus koski alunperin myös ainoastaan
sävelteoksen nuotteja. Poikkeukset laajennettiin vuosina 1982 ja 1985
tehdyillä muutoksilla kattamaan kaikkien sävelteosten kappaleiden
vuokraaminen yleisölle.
Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa levitysoikeuden raukeamista koskevaa
säännöstä tarkistettiin tietokoneella luettavassa muodossa olevien
tietokoneohjelmien osalta. Niitä saa vuokrata tai lainata yleisölle
ainoastaan oikeudenhaltijan luvalla.
Tanskan lakiin lisättiin säännös, jonka mukaan oikeus työsuhteessa
luotuun tietokoneohjelmaan siirtyy työnantajalle, ellei toisin ole
sovittu. Ruotsin ja Norjan lain mukaan oikeuksien siirtyminen
ratkaistaan yleisten sääntöjen mukaan.
1.3.3. Kansainväliset sopimukset
Kaksi keskeistä tekijänoikeutta säätelevää kansainvälistä sopimusta
ovat vuonna 1886 tehty Bernin yleissopimus kirjallisten ja
taiteellisten teosten suojaamisesta, jäljempänä Bernin sopimus, ja
vuonna 1952 tehty yleismaailmallinen tekijänoikeussopimus. Molemmat
sopimukset on viimeksi tarkistettu Pariisissa vuonna 1971. Tarkistetut
sopimustekstit on saatettu voimaan 1986 (SopS 79/86 ja 81/86). Ensin
mainitun sopimuksen hallintoa hoitaa Maailman henkisen omaisuuden
järjestö (World Intellectual Property Organization), jäljempänä WIPO,
ja jälkimmäisen hallintoa Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede-
ja kulttuurijärjestö Unesco.
Tietokoneohjelmille sopivaa oikeudellista suojamuotoa koskenut
selvitystyö alkoi YK:n aloitteesta WIPO:n piirissä vuonna 1971.
Selvitystyön tuloksena WIPO julkaisi vuonna 1978 tietokoneohjelmia
koskevat mallisäännökset. Myöhemmässä vaiheessa valmisteltiin luonnos
uudeksi tietokoneohjelmien suojaa koskevaksi kansainväliseksi
sopimukseksi.
Tietokoneohjelmien oikeudellista suojaa käsittelevän
asiantuntijakomitean kokouksessa vuonna 1983 kuitenkin luovuttiin
uuden kansainvälisen sopimuksen jatkovalmistelusta, koska useimmat
maat ilmoittivat soveltavansa tietokoneohjelmien suojaamisessa
tekijänoikeuslakejaan. Suuntaukseen vaikutti myös se, että
tekijänoikeuden alalla on olemassa jo valmis kansainvälinen
suojajärjestelmä.
Tietokoneohjelmien suojaan liittyviä tekijänoikeuskysymyksiä
käsittelevässä asiantuntijakomitean kokouksessa Genevessä 1985 jo
lähes kaikki edustettuina olleet valtiot ilmoittivat soveltavansa
ohjelmiin tekijänoikeuslakia. Käytännössä tämä vahvisti
tietokoneohjelmien kansainvälisen suojan perustaksi tekijänoikeuden.
Bernin sopimuksessa ja yleismaailmallisessa tekijänoikeussopimuksessa
ei nimenomaan mainita tietokoneohjelmia suojakohteina. Lähtökohtana on
kuitenkin sopimusten soveltuminen myös niihin. Jos Bernin sopimuksen
tai yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen jäsenvaltio antaa
tietokoneohjelmille tekijänoikeussuojaa, se on velvollinen suojaamaan
toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevaa ohjelmaa samalla tavalla, kuin
se suojaa omien kansalaistensa luomia tietokoneohjelmia (kansallisen
kohtelun periaate). Tätä kautta tietokoneohjelmat saavat tehokasta
kansainvälistä suojaa.
Tietokoneohjelmien tekijänoikeuteen perustuva suoja on esillä myös
GATT:in Uruguayn neuvottelukierroksella neuvotteluryhmässä, joka
käsittelee henkisen omaisuuden suojaan liittyviä kauppanäkökohtia.
Tekijänoikeudellisesti suojatun aineiston luomista ja käyttöä
tietokoneiden avulla koskenut tutkimustyö käynnistyi Unescon ja WIPO:n
piirissä 1970-luvun puolivälissä. Valmistelutyö johti asiaa koskevan
suosituksen valmistumiseen vuonna 1982. Lähtökohtana suosituksessa on,
että suojattujen teosten luomiseen ja käyttöön tietokonepohjaisten
tietojärjestelmien avulla sovelletaan kansainvälisten
tekijänoikeussopimusten yleisiä tekijänoikeudellisia periaatteita.
Suosituksen keskeisin asiakohta on periaate, jonka mukaan teoksen
tallentaminen tietokoneen muistiin tai muille atk-tallenteille on aina
tekijänoikeudellisesti merkityksellistä reprodusointia. Suosituksen
mukaan uudet käyttömuodot eivät tällä hetkellä edellytä muutoksia
näihin sopimuksiin.
1.3.4. Nykyisen tilanteen arviointi ja uudistusehdotukset
Ohjelmistotuotannon painopiste on toistaiseksi ollut suurten
asiakaskohtaisten ohjelmistojen puolella. Näihin ohjelmistoihin
kohdistuvat oikeudet määritellään osapuolten välisin sopimuksin,
joissa ohjelmien ja käyttötilanteiden erityispiirteet voidaan ottaa
huomioon osapuolten haluamalla tavalla.
Tietovälineillä levitettävien valmisohjelmien merkitys
ohjelmistokaupassa on lisääntynyt. Sopimussuojan suhteen on tilanne
valmisohjelmien osalta kuitenkin toinen kuin asiakaskohtaisten
ohjelmistojen kohdalla. Erityisesti silloin, kun valmisohjelmien
jakelu tapahtuu erillisiä jakelukanavia pitkin, voi sopimuksilla
käytännössä olla vain hyvin rajoitettu merkitys määriteltäessä
ohjelman oikeudenhaltijan ja käyttäjän välisiä suhteita.
Tietokone on itsessään kopiokone, jonka tekemien ohjelmakopioiden
laatu on sama kuin alkuperäisen ohjelman. Tästä on seurannut
laajamittaista ohjelmien kopiointia. Kansainvälisesti
ohjelmistoteollisuutta uhkaa järjestelmällinen piratismi.
Ohjelmistotuottajat ovat pyrkineet hillitsemään kopiointia ohjelmiin
sisältyvillä teknisillä esteillä. Näillä toimenpiteillä ei ole
kuitenkaan saavutettu toivottua vaikutusta. Luvaton kopiointi uhkaa
ohjelmien kehitystyötä, koska kehitystyöhön investoiduille varoille ei
saada riittävää katetta ohjelmien markkinoinnista. Kuluttajien
kannalta ohjelmien kopioinnilla saattaa olla haitallisia seurauksia.
Laajamittaisella kopioinnilla voi olla välillinen hintoja nostava
vaikutus. Tietokoneohjelmia koskevien selvien säännösten puuttuminen
aiheuttaa myös epävarmuutta kilpailevien ohjelmistotuottajien välisiin
suhteisiin.
Ohjelmistotuotannolla on kasvava taloudellinen merkitys. Myös
ohjelmien käyttö lisääntyy yhteiskunnan eri toiminta-alueilla. Niin
ohjelmien tuottajat kuin käyttäjätkin tarvitsevat täyttä varmuutta
ohjelmien suojasta ja sen laajuudesta.
Eräs vaihtoehto olisi tietokoneohjelmia koskevan erityislain
säätäminen. On mahdollista, että näin voitaisiin parhaiten määritellä
suojan sisältö ja laajuus tarpeiden mukaan. Koska kansainvälisesti on
luovuttu ohjelmia koskevan uuden yleissopimuksen valmistelusta, ei
ohjelmien suoja ole järjestettävissä tätä kautta.
Tekijänoikeuslainsäädännön soveltaminen on tullut kansainvälisesti
vallitsevaksi ohjelmien suojamuodoksi. Tästä on ollut seurauksena se
etu, että kansainvälinen suojajärjestelmä on jo valmiina.
Vallitsevan käsityksen mukaan tekijänoikeuslaki soveltuu jo nykyisin
tietokoneohjelmiin. Laki antaa oikeudelliset puitteet
ohjelmistomarkkinoiden toiminnalle.
Tekijänoikeuslainsäädäntö tasapainottaa ohjelmistotuottajien
suojatarpeen ja kilpailun edistämisen vaatimukset. Tekijänoikeus
kohdistuu ohjelman ilmaisumuotoon, jolle se tarjoaa yleistä kolmansiin
ulottuvaa suojaa. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus valmistaa ja
edelleen kehittää samojakin tehtäviä suorittavia kilpailevia ohjelmia
käyttämällä hyväksi alan yleisesti tunnettua tekniikkaa ja menetelmiä.
Tekijänoikeudella voidaan suojata osaa tekniikan alan luovasta
toiminnasta. Sopimussuojalla on edelleen tärkeä asema erityisesti
asiakaskohtaisten ja suurille tietokoneille tarkoitettujen ohjelmien
kaupassa. Myös muilla immateriaalioikeudellisilla suojamuodoilla tulee
jatkossakin olemaan merkityksensä ohjelmistoteollisuuden alalla.
Tietokoneohjelma teoksena. Esityksessä ehdotettavan tekijänoikeuslain
muutoksen tarkoituksena on selventää nykyinen tilanne vahvistamalla
tekijänoikeuslain soveltuvuus tietokoneohjelmiin.
Tekijänoikeuslain 1 $:n 2 momentissa on lueteltu eräitä teoslajeja,
joita tekijänoikeuslain mielessä pidetään kirjallisina teoksina. Tähän
säännökseen ehdotetaan lisättäväksi maininta tietokoneohjelmista. Näin
vahvistetaan, että tietokoneohjelmiin sovelletaan kirjallisia teoksia
koskevia säännöksiä.
Tekijänoikeussuojan saaminen edellyttää, että tietokoneohjelma yltää
niin sanottuun teostasoon eli ylittää niin sanotun teoskynnyksen.
Ohjelmassa tulee siis ilmetä sen tekijän luova ja omaperäinen panos.
Yleinen käsitys ohjelmien tuottajien keskuudessa on, että suurin osa
markkinoilla olevista ohjelmista on siinä määrin laajoja ja
monimutkaisia, että niiden ohjelmallisessa toteuttamisessa ilmenee
ohjelmien tekijöiden suojaan yltävä panos.
Tekijänoikeus ei suojaa teoksen ideaa, vaan sitä muotoa, johon idea on
puettu. Tietokoneohjelmiin sovellettuna tämä merkitsee, että se
systeemi ja logiikka sekä ne algoritmit, periaatteet ja ideat, jotka
ovat tietokoneohjelman perustana, eivät ole suojattuja sellaisinaan.
Niitä saa kuka tahansa käyttää omassa ohjelmassaan. Tekijänoikeus ei
siis anna yksinoikeutta ideoihin ja yleisiin periaatteisiin, vaan
ainoastaan näiden luovaan ja omaperäiseen ilmaisumuotoon.
Tietokoneohjelman arvokkain ja eniten luovuutta osoittava osa voi
joskus olla ohjelman perustana oleva systeemi-idea. Yleisten
periaatteiden mukaan sitä ei kuitenkaan suojata tekijänoikeudella.
Tätä on toisinaan pidetty tekijänoikeussuojan heikkoutena. Se että
tekijänoikeus ei monopolisoi ideoita tekee kuitenkin tekijänoikeuden
soveltamisen tietokoneohjelmiin joustavaksi. Tekijänoikeus suojaa
luovaa työtä mutta edistää samalla kilpailua jättämällä ideat ja
systeemit kaikkien käytettäviksi. Ideoitten ja periaatteiden yleinen
ja automaattinen monopolisointi vaikeuttaisi ohjelmistoteollisuuden
toimintaa ja jarruttaisi kehitystä.
Rajoitettua suojaa ideoille antavat muun muassa liikesalaisuuksia
koskevat säännökset. Nykyisen lainsäädännön suojan ulkopuolelle
jääviä ohjelmaan liittyviä asioita on periaatteessa mahdollista
suojata myös uusien lainsäädännöllisten ratkaisujen kautta. Hallitus
seuraa suojan tarpeen kehitystä.
Tekijänoikeussuojan saaminen ei edellytä mitään muodollisuuksia. Suoja
kattaa kaikki erilaiset ohjelman ilmenemismuodot. Merkitystä ei ole
myöskään, millä fyysisellä alustalla ohjelman kappale on.
Tietokoneohjelmiin liittyy yleensä tukimateriaalia, kuten ohjelmaan
liittyviä asiakirjoja, käyttöohjeita ja manuaaleja. Näitä suojataan
vleisten sääntöjen mukaisesti kirjallisina teoksina. Koska
tietokoneohjelmiin ehdotetaan sovellettavaksi kirjallisia teoksia
koskevia tekijänoikeuslain säännöksiä, tulisivat ohjelmaan ja sen
tukimateriaaliin sovellettavaksi lähtökohtaisesti samat säännöt.
Suojan sisältö. Tekijällä on teokseensa taloudellisia ja moraalisia
oikeuksia. Taloudellisia oikeuksia koskeva pääsääntö on
tekijänoikeuslain 2 $:ssä. Säännöksen mukaan tekijällä on yksinomainen
oikeus valmistaa teoksesta kappaleita. Kappaleen valmistamisena
pidetään myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan
toisintaa. Ohjelmiin sovellettuna tämä merkitsee, että esimerkiksi
ohjelman tallentaminen tietokoneen muistina käytettävään laitteeseen
tai tietovälineelle edellyttää ohjelman oikeudenhaltijan lupaa. Myös
esimerkiksi peperilla olevan alkukielisen ohjelman kopiointi kuuluu
yksinoikeuden piiriin.
Taloudellisiin oikeuksiin kuuluu lisäksi tekijän yksinomainen oikeus
saattaa teos yleisön saataviin. Teos voidaan saattaa yleisön saatavrn
esittämällä se julkisesti, levittämällä sen kappaleita yleisön
keskuuteen tai näyttämällä sen kappale julkisesti. Ohjelmien kannalta
merkitystä on lähinnä sillä, että levitysoikeuden perusteella ohjelman
oikeudenhaltijalla on lähtökohtaisesti mahdollisuus määrätä ohjelmien
myynnistä, vuokrauksesta, lainauksesta tai muusta levittämisestä
yleisön keskuuteen. Tietokoneohjelman arvo on suurelta osin siinä,
että sitä voidaan käyttää tietokoneessa määrätyn tuloksen
aikaansaamiseksi. Teoksen käyttäminen sinänsä ei kuulu
tekijänoikeuslain mukaisiin tekijän yksinoikeuksiin. Ohjelmien osalta
tästä ei aiheudu nykyisin merkittävää haittaa. Ohjelman käyttäminen
tietokoneessa edellyttää yleensä käyttöä edeltävää reprodusointia.
Tavallinen esimerkki tästä on ohjelman tallentaminen tietokoneen
muistiin ennen sen käyttämistä. Tietokoneohjelma saa siten
pääsääntöisesti suojaa oikeudetonta käyttöä vastaan tekijän
yksinomaisen kappaleiden valmistusoikeuden perusteella.
Moraalisia oikeuksia koskeva pääsääntö on lain 3 $:ssä. Se koskee
velvollisuutta ilmoittaa tekijän nimi hyvän tavan mukaisesti
(isyysoikeus) ja kieltoa muuttaa teosta tekijän kirjallista tai
taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla
(respektioikeus). Velvollisuus mainita ohjelmoijan nimi on
riippuvainen ohjelmistoteollisuudessa vallitsevasta hyvästä tavasta.
Ohjelmatuotannon luonne huomioon ottaen ohjelmiin tehtyjä muutoksia
voidaan erittäin harvoin pitää loukkaavina.
Ohjelman tekijänoikeus on voimassa tekijänoikeuslain 43 $:n
perusteella viisikymmentä vuotta tekijän kuolinvuodesta. Jos useammat
ovat yhdessä luoneet teoksen, lasketaan aika viimeksi kuolleen tekijän
kuolinvuodesta. Jos ohjelma on julkistettu ohjelman tekijän nimeä
ilmoittamatta, tekijänoikeus on voimassa 44 $:n mukaan viisikymmentä
vuotta ohjelman julkistamisvuodesta.
Kopiointi yksityiseen käyttöön. Tekijänoikeuden rajoituksia koskevat
säännökset sisältyvät lain 2 lukuun. Ehdotuksen mukaan
tietokoneohjelmiin sovellettaisiin kirjallisia teoksia koskevia
rajoituksia.
Yksityistä käyttöä koskeva säännös sisältyy tekijänoikeuslain 11
$:ään. Pääsäännön mukaan julkistetusta teoksesta saa jokainen
valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten
valmistettua kappaletta ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen.
Tietokoneella luettavassa muodossa oleviin tietokoneohjelmiin liittyy
eräitä erityispiirteitä muihin teostyyppeihin verrattuna. Tällaisten
ohjelmien kopioiminen on erittäin helppoa ja nopeaa. Digitaalisessa
muodossa olevan tietokoneohjelman kopio on laadultaan alkuperäisen
veroinen. Kopiointi kohdistuu erityisesti julkaistuihin
valmisohjelmiin, jotka on tarkoitettu käytettäväksi henkilökohtaisissa
tietokoneissa. Ohjelmien kopiot voivat levitä kädestä käteen hyvinkin
laajalle.
Tietokoneella luettavassa muodossa olevat tietokoneohjelmat ovat muita
teoksia haavoittuvampia kopioinnille. Yksityisessä piirissä tapahtuva
laaja kopiointi johtaa siihen, että ohjelmien käyttäjät näissä
tapauksissa saavat ohjelmista täyden hyödyn, mutta ohjelmien
tuottajilta jää saamatta kate tuotantokustannuksilleen. Tämä aiheuttaa
huomattavia menetyksiä ohjelmien tuottajille ja koko ohjelmakaupalle.
Näillä menetyksillä on välillisesti myös ohjelmien hintoja korottava
vaikutus sekä vaikutuksia myös ohjelmien tekijöiden työllisyyteen.
Tätä taustaa vasten on syytä rajoittaa ohjelmien kopiointia
yksityiseen käyttöön tietokoneella luettavassa muodossa. Eräänä
vaihtoehtona olisi kieltää tällainen kopiointi kokonaan. Näin on
tehty voimassa olevassa laissa rakennusteosten osalta.
Täyskieltoa olisi kuitenkin mahdoton valvoa. Tällainen säännös olisi
siten omiaan vähentämään lainsäädännön kunnioitusta yleisestikin. On
myös huomattava, että kiellon rikkomiseen tulisivat sovellettaviksi
tekijänoikeuslain rangaistussäännökset. Rangaistussäännösten
soveltamisen ulottaminen käytännössä näin laajalle ei vastaisi yleistä
kriminaalipoliittista linjaa.
Puuttuminen yksityisessä piirissä tapahtuvaan teosten käyttöön on myös
vallitsevan tekijänoikeudellisen ajattelun vastaista.
Tietokoneohjelmien tekijänoikeudellisen suojan osalta ei ilman
erityisen painavia syitä tulisi poiketa tästä periaatteesta.
Ohjelmien kopiointia yksityiseen käyttöön voidaan rajoittaa
turvautumatta täyskieltoon. Tekijänoikeuslain pääsääntö jo asettaa
ahtaat rajat sallitulle kopioinnille. Kopioita saadaan valmistaa
korkeintaan muutama kappale. Valmistamisen täytyy tapahtua yksityistä
käyttöä varten. Yksityisestä käytöstä on kysymys, kun valmistaminen
tähtää puhtaasti henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämiseen. Sallittu
valmistaminen on rajattu yksityiseen piiriin, toisin sanoen lähimpään
perhe- ja ystäväpiiriin. Valmistettua kopiota ei saa luovuttaa
yksityisen piirin ulkopuolelle eikä muutenkaan käyttää muuhun kuin
yksityiseen tarkoitukseen.
Säännöksen perusteella ei siten saada valmistaa kopioita yritysten,
viranomaisten, laitosten tai muiden yhteisöjen toimesta. Sallittua ei
ole esimerkiksi se, että ohjelmaa kopioitaisiin työpaikalla
työntekijöiden käyttöön. Ohjelman kopiointi työtehtävien hoitoa varten
ei muutoinkaan ole sallittua.
Tekijänoikeuslain 11 $:n pääsäännön mukaan teoksesta voidaan valmistaa
muutama kopio yksityiseen käyttöön, jos teos on julkistettu. Tältä
osin ehdotetaan sallitun kopioinnin rajoittamista ainoastaan
julkaistuihin tietokoneohjelmiin.
Tekijänoikeuslain 8 $:n mukaan teos katsotaan julkistetuksi, kun se on
luvallisesti saatettu yleisön saataviin. Julkaistuksi teos katsotaan
vasta sitten, kun sen kappaleita tekijän suostumuksella on saatettu
kauppaan tai muuten levitetty yleisön keskuuteen. Säännöstä on
tulkittu siten, että julkaisemiselta edellytetään, että teoksesta on
valmistettu useita kappaleita, jotka on saatettu levitykseen.
Julkaistuja tietokoneohjelmia ovat tyypillisesti sellaiset ohjelmat,
joita myydään suoraan yleisölle levykkeillä tai vastaavilla
tietovälineillä. Ehdotuksen mukaan yksityisen kopioinnin ulkopuolelle
yleensä jäisivät ohjelmat, joita on vain rajoitetussa määrin käytössä
oikeudenhaltijan ja käyttäjän välisten lisenssisopimusten perusteella.
Kyseessä ovat lähinnä ammattikäyttöön tarkoitetut ohjelmistot.
Sopimusehdot eivät tavallisesti salli näiden edelleen levittämistä.
Vastaava rajoitus on tehty Ruotsin lakiin ja sitä on ehdotettu myös
Norjassa.
Teoksen kopion voi pääsäännön mukaan valmistaa myös ulkopuolinen
valmistuttajan yksityistä käyttöä varten. Ulkopuolisella
valmistuttaminen on kuitenkin kielletty eräiden teoslajien osalta.
Näitä ovat muun muassa sävellys- ja elokuvateokset sekä käyttöesineet.
Tekijänoikeuskomitea esitti vastaavan rajoituksen ulottamista myös
tietokoneohjelmiin. Koska jokainen tietokone toimii myös
kopiointikoneena, ei rajoituksella käytännössä olisi suurta
merkitystä. Siten ehdotukseen ei sisälly tätä rajoitusta. Myös
Ruotsissa ja Norjassa on päädytty samaan ratkaisuun.
Kopiointiin liittyvät erityispiirteet koskevat ainoastaan ohjelman
valmistamista tietokoneella luettavassa muodossa. Muutoin ohjelmiin
sovellettaisiin tekijänoikeuslain 11 $:n pääsääntöä. Esimerkiksi
paperilla olevan julkistetun alkukielisen ohjelman saisi kopioida
samoin edellytyksin kuin muunkin kirjallisen teoksen.
Ohjelmien kopiointia yksityiseen käyttöön voidaan rajoittaa myös
muilla keinoilla kuin lainsäädännöllä. Ohjelman oikeudenhaltija voi
esimerkiksi lisensioidessaan ohjelman yritykselle edellyttää, että
yritys valvoo, että sen työntekijät eivät missään olosuhteissa
valmista ohjelmasta muita kuin sopimuksessa tarkoitettuja kopioita.
Sopimussuhteissa tulevat sovellettaviksi sopimusoikeudelliset
sanktiot.
Ohjelmakaupassa on yleistä, että julkaisija merkitsee ohjelman
pakkaukseen kopiointia rajoittavan ehdon. Tarkoitus on, että ohjelman
ostaja sitoutuisi ehdon noudattamiseen avatessaan pakkauksen.
Tällaisten ehtojen sitovuus ratkaistaan yleisten sopimusoikeudellisten
periaatteiden mukaan. Oikeudenhaltijan ja käyttäjän välille ei näin
yleensä synny mitään sitovaa sopimussuhdetta. Tällaiset ehdot eivät
myöskään sitoisi kolmatta. Myöskään ohjelmien kopiointia koskevaa
sääntelyä ei ole kytketty tällaisiin ehtoihin.
Ohjelmien kopiointia on pyritty rajoittamaan myös teknisin keinoin.
Toistaiseksi nämä eivät ole osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi.
Euroopan yhteisön tietokoneohjelmien suojaa koskevan direktiivin
valmistelussa on ollut esillä määräys, jolla kiellettäisiin laitteet,
joiden avulla ohjelmien kopiointisuoja voidaan kiertää. EFTA:n
asiantuntijoiden taholta on ilmaistu varauksellinen suhtautuminen
määräystä kohtaan. Johtopäätösten teko tämän kysymyksen osalta on
kuitenkin ennenaikaista.
Yksityistä käyttöä koskevalla ehdotuksella on pyritty minimoimaan
kopiointitoiminnan haittavaikutukset oikeudenhaltijoille kuitenkaan
sääntelemättä yksityisessä piirissä tapahtuvaa toimintaa liian
pitkälle. Sääntelyn toimivuutta ja kansainvälistä tilannetta tullaan
jatkossa huolellisesti seuraamaan ja tarvittaessa tarkistamaan
sallitun kopioinnin rajoja.
Muu kappaleiden valmistaminen ja muutosten tekeminen.
Tekijänoikeuslain 11 $:n perusteella ei ole sallittua kopioida
tietokoneohjelmaa yrityksen, viranomaisen, laitoksen tai muun yhteisön
toimesta. Ehdotuksen mukaan on sallittu kappaleiden valmistaminen
tietokoneella luettavassa muodossa lisäksi rajoitettu koskemaan
yksinomaan julkaistuja ohjelmia.
Myös näissä tilanteissa ohjelman normaali hyödyntäminen saattaa
edellyttää joidenkin kopioiden valmistamista. Jo ohjelman käyttö
yleensä edellyttää vähintään yhden kappaleen valmistamista. Näin on
esimerkiksi silloin, kun levykkeellä oleva ohjelma kopioidaan
tietokoneen keskusmuistiin käyttöä varten. Ohjelman säilyttämisen
kannalta voi olla tarpeellista valmistaa ohjelmasta varakopio tai
arkistokappale.
Yksityistä käyttöä koskeva säännös kattaa ainoastaan fyysisten
henkilöiden yksityisen kopioinnin. Yhteisöt eivät voi säännöksen
perusteella valmistaa sinänsä tarpeellisia käyttö- ja varakopioita.
Tästä syystä tekijänoikeuden siirtymistä koskevaan lain 3 lukuun
ehdotetaan lisättäväksi uusi 40 a $. Sen perusteella tietokoneohjelman
käyttöoikeuden luovutus käsittäisi oikeuden valmistaa ohjelmasta sen
käyttämisen ja säilyttämisen edellyttämät kappaleet. Näin
valmistettuja kappaleita ei saisi käyttää muuhun tarkoitukseen eikä
niitä saisi käyttää sen jälkeen, kun ohjelman käyttöoikeus on
lakannut.
Säännöksen perusteella yhteisöt saavat valmistaa tietokoneohjelman
tavanomaiseen käyttöön liittyvät käyttö- ja varakopiot. Kopioita ei
saa luovuttaa muulle kuin alkuperäiskappaleen käyttöön oikeutetulle.
Yksityishenkilöiden ohjelmien kopiointi henkilökohtaisiin tarpeisiin
on järjestetty 11 $:n säännöksellä. Tietyissä tilanteissa 40 a $
saattaa tulla sovellettavaksi myös yksityishenkilön kohdalla. Näin on
esimerkiksi silloin, kun yksityishenkilö on hankkinut käyttöoikeuden
julkaisemattomaan tietokoneohjelmaan. Ehdotetulla 40 a $:11ä on
kuitenkin ensisijaisesti merkitystä yhteisöjen toiminnalle.
Tietokoneohjelman normaali hyödyntäminen edellyttää usein myös, että
ohjelmaan tehdään käytön vaatimia muutoksia. Erityisesti suurten
ohjelmistojen ylläpitokustannukset saattavat ylittää ohjelmiston
hankintakustannukset. Tästä syystä pykälään ehdotetaan lisättäväksi,
että tietokoneohjelman luovutus käsittää myös oikeuden tehdä ohjelmaan
käytön edellyttämät muutokset.
Muutosten tekeminen myös 11 $:n sääntelemissä tilanteissa saattaa olla
tarpeellista. On kuitenkin huomattava että teosten muuttaminen
yksityisessä piirissä ei ole tekijänoikeudellisesti relevanttia. Se on
sallittua ilman eri säännöstäkin. Muutettua kappaletta ei saa
kuitenkaan hyödyntää yksityisen piirin ulkopuolella.
Tekijänoikeuslain 27 $:n 3 momentin perusteella ehdotettua säännöstä
sovelletaan vain mikäli ei ole toisin sovittu. Säännös ei siten
vaikuttaisi millään tavalla noudatettuun sopimuskäytäntöön, joka
koskee käyttäjän oikeutta valmistaa ohjelmasta kappaleita ja tehdä
kappaleisiin muutoksia. Säännös selkeyttää tilannetta lähinnä silloin,
kun ohjelman oikeudenhaltijan ja käyttäjän välisessä sopimuksessa ei
ole määritelty käyttöoikeuksien laajuutta tässä suhteessa. Ehdotus
vastaa pääosin Tanskan ja Ruotsin lakeja ja Norjan hallituksen
esitystä.
Tietokoneohjelmien vuokroaminen ja lainaaminen. Tekijänoikeuslain 23
$:n pääsäännön mukaan sellaisia julkaistun kirjallisen tai
sävellysteoksen kappaleita, jotka julkaiseminen käsittää, saa edelleen
levittää. Koska ehdotuksen mukaan tietokoneohjelmat määritellään
kirjallisiksi teoksiksi, säännös soveltuisi myös ohjelmiin.
Tekijänoikeuslain 23 $:stä seuraa, että tietokoneohjelman kappaleen
omistaja saa myydä edelleen omistamansa ohjelman ilman tekijän
suostumusta. Tämä on yleisen oikeustajun mukaista. Siitä ei ole
myöskään merkittävää haittaa ohjelman tekijöille.
Pykälän pääsäännön soveltaminen tietokoneohjelmiin merkitsisi, että
ohjelmia saataisiin vuokrata yleisölle vapaasti. Mahdollisuudesta
vuokrata ohjelmia ilman oikeudenhaltijoiden lupaa ja korvauksia
maksamatta aiheutuisi eräitä ongelmia.
Tietokoneohjelmat ovat erityisen haavoittuvia kopioinnille. Koska
ohjelman vuokraaja yleensä valmistaisi itselleen kopion jatkuvaa
käyttöä varten vuokraamastaan ohjelmasta, merkitsisi tämä ohjelman
tuottajan kannalta lopullista kulutustapahtumaa. Taloudellisen hyödyn
saa vuokraustoiminnan harjoittaja, ei sen sijaan ohjelman
oikeudenhaltija. Laajamittaisena ohjelman oikeudenhaltijan
vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleva vuokraustoiminta voi
vääristää ohjelmistomarkkinoita. Vuokraustoiminta loukkaisi ohjelmien
tekijöiden ja tuottajien oikeutettuja etuja ja laajamittaisena
saattaisi vaarantaa ohjelmistotuotannon jatkuvuuden.
Ehdotuksen mukaan ohjelmien vuokraaminen yleisölle jää ohjelman
oikeudenhaltijan yksinoikeuden piiriin. Yleisölle suuntautuvaan
vuokraustoimintaan tulee siten saada oikeudenhaltijan suostumus.
Tekijänoikeuslain 23 $ mahdollistaa myös kirjallisten ja
sävellysteosten lainaamisen yleisölle. Kirjailijoille suoritetaan niin
sanottuja kirjastokorvauksia eräistä kirjailijoille ja kääntäjille
suoritettavista apurahoista ja avustuksista annetun lain (236/61)
nojalla. Lain mukaan valtion varoista jaetaan vuosittain kotimaisille
kirjailijoille ja kääntäjille apurahoja ja avustuksia sen johdosta,
että heidän kirjoittamiaan kirjoja pidetään maksuttomasti
käytettävissä yleisissä kirjastoissa.
Tekijänoikeuslain 23 $:n mukaan myös tietokoneohjelmia saadaan lainata
vapaasti. Erona tavallisten kirjojen lainaamiseen on, että ohjelman
lainaus johtaa usein kopion valmistamiseen lainatusta ohjelmasta
pysyvää käyttöä varten. Ohjelman kopio on alkuperäisen veroinen ja
siitä voidaan valmistaa edelleen kopioita.
Ohjelmien lainaaminen johtaa ohjelmien kopiointiin, joka korvaa
ohjelmien normaalia hankintaa. Tätä ei voida pitää oikeudenhaltijoiden
kannalta kohtuullisena. Tietokoneohjelmien lainaaminen yleisölle
ehdotetaan tästä syystä jätettäväksi tekijän yksinoikeuden piiriin.
Lainaamisen erityissääntely on kuitenkin syytä rajoittaa ainoastaan
sellaisiin tietokoneohjelmiin, jotka ovat tietokoneella luettavassa
muodossa. Muussa muodossa, esimerkiksi osana painettua kirjaa, olevien
ohjelmien osalta ei ole niitä perusteita, jotka tekisivät tällaisen
sääntelyn tarpeelliseksi. Niitä saisi siis lainata yleisölle tekijän
suostumusta hankkimatta.
Tietokoneohjelmia sisältyy erilaisiin yleisölle levitettäviin
laitteisiin ja muihin tavaroihin. Kokonaisuutena tarkastellen
kyseessä ei siis ole varsinainen ohjelmatuote. Esimerkkinä voidaan
mainita kodinkoneet ja rannekellot. Ohjelma voi olla myös osana
sulautettua järjestelmää, johon on sisällytetty laitteistoja ja
ohjelmia. Myös optisella tietovälineellä, kuten CDROM-levyllä,
levitettävään tietokantaan liittyy ohjelmisto, jonka avulla etsitään
levylle tallennettua tietoa. Näissä tapauksissa ohjelma liittyy
kiinteästi tuotteeseen. Se voi olla esimerkiksi tallennettuna laitteen
sisällä olevaan mikropiiriin. Joissain tapauksissa ohjelma on
erillisellä tietovälineellä, kuten levykkeellä.
Edellä mainituissa tilanteissa tuote muodostuu pääasiallisesti muusta
kuin ohjelmasta. Toisaalta tuotteen hyödyntäminen edellyttää ohjelman
käyttöä. Täilaisia tuotteita tulee luonnollisesti voida levittää
vapaasti myös vuokraamalla ja lainaamalla niihen liittyvine
ohjelmineen. Ohjelman oikeudenhaltija saa riittävää suojaa
yksinomaisen valmistusoikeutensa perusteella. Sitä paitsi voidaan
katsoa oikeudenhaltijan hiljaisesti Iuopuneen vetoamasta
levitysoikeuteensa tältä osin, kun hän on antanut liittää ohjelmansa
yleisölle levitettäväksi tarkoitettuun tuotteeseen. Lisäksi hän voi
halutessaan sopia myös tuotteiden levittämiseen liittyvistä seikoista.
Keskustelua on käyty siitä, olisiko lakiin otettava nimenomainen
säännös, jonka mukaan vuokrausta ja lainausta koskeva sääntely ei
ulotu sellaisten ohjelman sisältävien laitteiden ja muiden tavaroiden
levittämiseen, jotka ovat pääasiallisesti muita kuin ohjelmatuotteita.
Tällainen rajanveto seuraa kuitenkin jo lain tavallisesta tulkinnasta.
Tietokoneen luettavassa muodossa olevan ohjelman vuokraamiseen ja
lainaamiseen yleisölle vaadittaisiin kuitenkin tekijän suostumus, jos
ohjelma levitetään tuotteesta erillään.
Ehdotettu tietokoneohjelmien levityksen sääntely on samansisältöinen
kuin Tanskan, Ruotsin ja Norjan lainmuutokset.
Sävellysteosten vuokraaminen. Tekijänoikeuslain 23 $:n pääsäännöstä on
nykyisin yksi poikkeus. Sen mukaan sävellysteoksen nuottien
vuokraamiseen yleisölle vaaditaan teoksen oikeudenhaltijan suostumus.
Poikkeuksen taustalla on se, että lain säätämisaikaan nuottien
vuokraaminen oli tavallinen sävellysteosten levitysmuoto, jolla oli
myös taloudellista merkitystä. Koska muissa tapauksissa kirjallisten
ja sävellysteosten vuokraamisella ei ollut käytännössä merkitystä, ei
yleisölle vuokraamista jätetty tekijän yksinoikeuden piiriin.
Kuluvan vuosikymmenen alussa äänilevyjen vuokraus alkoi
kansainvälisesti yleistyä. Ruotsissa ja Tanskassa tarkistettiin
levitysoikeuden raukeamista koskevaa säännöstä siten, että muidenkin
sävellysteosten kappaleiden kuin nuottien vuokraamiseen vaaditaan
oikeudenhaltijan suostumus. Norjassa vastaava säännös on sisältynyt
tekijänoikeuslakiin jo lain säätämisestä lähtien.
Äänitteiden levittäminen digitaalisessa muodossa CD-levyinä on
yleistynyt. Tällaiset tallenteet ovat kestävämpiä kuin perinteiset
äänilevyt. Kun tekniset mahdollisuudet ovat samalla kehittyneet
alkuperäiskappaleiden veroisten digitaalisten kopioiden
valmistamiseen, nämä tallenteet rinnastuvat kopioitavuutensa suhteen
tietokoneohjelmiin.
Sävellysteosten taloudellisesti merkityksellinen hyödyntäminen on
syytä jättää tekijän yksinoikeuden piiriin. Tästä syystä ehdotetaan
nykyisen nuotteja koskevan poikkeuksen laajentamista kattamaan myös
muut sävellysteosten kappaleet, kuten äänilevyt. Näiden vuokraamiseen
yleisölle olisi siten oltava tekijänoikeuden haltijan suostumus.
Ehdotus saattaisi säännöksen tältä osin yhdenmukaiseksi Norjan,
Ruotsin ja Tanskan lakien kanssa.
Sävellysteosten kappaleita saisi edelleen lainata yleisölle nykyiseen
tapaan lupaa hankkimatta. Kirjastolain (235/86) 7 $:ssä on säädetty,
että kirjaston käyttö on maksutonta. Vapaakuntakokeilusta annettu laki
(718/88) on voimassa vuoden 1992 loppuun asti. Kokeiluun liittyy
vapaakunnan oikeudesta poiketa eräistä säännöksistä ja määräyksistä
annettu laki (592/89), joka on voimassa samaan ajankohtaan asti. Sen 3
$:n 2 momentin nojalla vapaakunta voi päättää poiketa kirjastolaissa
saädetystä maksuttomuudesta. Kirjojen lainaamisen on kuitenkin oltava
maksutonta.
Vapaakunta voi siten sisällyttää äänitteiden käytön maksullisiin
kirjastopalveluihin. Äänitteiden lainauksesta tai muusta käytöstä ei
toistaiseksi ole peritty maksua. Puheena olevalla tekijänoikeuslain
muutoksella ei ole tarkoitettu puuttua tilanteisiin, joissa kirjasto
perii äänitekokoelman käyttöoikeudesta vähäiseen toimitusmaksuun
verrattavan yleisen maksun, jolla ainoastaan pyritään kattamaan
palvelusta aiheutuneet kulut tai osa niistä.
Työ- ja virkasuhde. Tekijänoikeus teokseen kuuluu alunperin teoksen
luoneelle tekijälle. Taloudelliset oikeutensa tekijä voi vapaasti
luovuttaa. Moraalisista oikeuksista luopumista on rajoitettu
tekijänoikeuslain 3 $:n 3 momentin säännöksellä.
Yleiset säännökset oikeuden luovutuksesta sisältyvät lain 27-29 $:ään.
Lakiin ei sisälly erityissäännöksiä työ- tai virkasuhteessa luotujen
teosten oikeuksien siirtymisestä. Oikeuksien siirtymistä joudutaan
tulkitsemaan edellä mainitut yleiset säännökset ja sopimusten
tulkintaperiaatteet huomioon ottaen. Tilanne on siis toinen kuin
keksintöjen osalta; oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin on
annettu erityinen laki.
Jos tekijän oikeuksien siirtymisestä on sovittu nimenomaisesti tai
hiljaisesti, oikeuksien siirtyminen ratkaistaan ensi sijassa sopimusta
tulkiten. Jos asiaa koskevaa nimenomaista sopimusta ei ole, joudutaan
tarkastelemaan työsuhteen tarkoitusta sekä työsuhteessa osapuolten
toimintaan vaikuttavia olosuhteita. Tulkintaan vaikuttaa muun muassa
alalla yleisesti noudatettu käytäntö.
Ohjelmien tuotanto poikkeaa oleellisella tavalla muista aloista,
joilla luodaan tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa työtehtävien
puitteissa. Tietokoneohjelmat syntyvät yleensa ryhmätyönä. Suurten
ohjelmistojen valmistuksessa on teollisen prosessin piirteitä. Työ
jakaantuu eri työvaiheisiin ja osiin. Suuren ohjelmiston valmistaminen
edellyttää useita, jopa satoja henkilötyövuosia. Kehitystyöhön
osallistuneiden työntekijöiden panoksien määrä ja luonne vaihtelevat
suuresti. Ohjelmistot korvautuvat suhteellisen nopeasti uusilla
ohjelmistoilla, joiden valmistuksen pohjana ovat usein aikaisemmat
versiot.
Yksittäisen tekijän osuutta on käytännössä vaikeata tai mahdotonta
erottaa lopullisesta ohjelmasta. Nimenomainen sopiminen kaikkien
valmistettujen ohjelmien oikeuksista jokaisen tekijän kanssa tarkasti
hänen panoksensa osalta tuottaisi monesti suuria vaikeuksia.
Epäselvyys ohjelmien oikeuksista hankaloittaisi myös yritysten
keskinäisiä sekä yritysten ja tutkimuslaitosten välisiä
tuotekehityssopimuksia. Ohjelmistokaupassa myös ohjelman käyttäjän
aseman turvaaminen edellyttää, että ohjelman oikeudenhaltijasta ei ole
epäselvyyttä.
WlPO:n toimesta laaditussa tietokoneohjelmien suojaa koskevassa
mallilaissa vuodelta 1978 on säännös, jonka mukaan osana työtehtäviä
luodun ohjelman oikeus kuuluu työnantajalle, jollei toisin ole
sovittu. Eräissä angloamerikkalaisen oikeusperinteen maissa, kuten
Yhdysvalloissa, tekijänoikeus työsuhteessa luotuihin teoksiin
yleensäkin kuuluu työnantajalle. Eräissä maissa, joissa tekijänoikeus
myös työsuhteessa luotuihin teoksiin lähtökohtaisesti kuuluu
tekijälle, on tietokoneohjelmien osalta kuitenkin omaksuttu ratkaisu,
jonka mukaan työsuhteessa luodun tietokoneohjelman oikeudet kuuluvat
työnantajalle, jollei toisin ole sovittu. Näin säädettiin esimerkiksi
vuonna 1985 Japanissa ja Ranskassa sekä vuonna 1989 Tanskassa.
Yleinen käytäntö ohjelmien tuotannossa on, että oikeudet työsuhteessa
luotuihin ohjelmiin siirtyvät työnantajalle. Tulkinnanvaraisuuden
vähentämiseksi ja suuren käytännön merkityksen vuoksi lakiin kuitenkin
ehdotetaan otettavaksi tietokoneohjelmiin liittyvien tekijänoikeuksien
siirtymistä koskeva erityissäännös.
Ehdotuksen mukaan tekijänoikeus tietokoneohjelmaan, joka on luotu
täytettäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä, siirtyisi
työnantajalle. Vastaava periaate koskisi myös virkasuhteessa luotuja
tietokoneohjelmia.
Ehdotettua säännöstä sovellettaisiin vain mikäli ei ole toisin
sovittu.
Vakiintuneen käytännön mukaisesti yliopistojen tai muiden
korkeakoulujen opetus- tai tutkimustyössä toimivien henkilöiden
luomien teosten oikeudet eivät siirry työnantajalle. Nämä tilanteet on
ehdotuksessa jätetty sotilasopetuslaitoksia lukuunottamatta myös
tietokoneohjelmia koskevan erityissääntelyn ulkopuolelle. Tämä vastaa
myös oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetussa laissa
omaksuttua ratkaisua.
Tietokannat. Tekijänoikeudellisen lainsäädännön periaatteet soveltuvat
pääsääntöisesti myös tietokoneen avulla tapahtuvaan suojatun aineiston
aikaansaamiseen ja käyttöön sekä tietokantoihin. Suojan sisältö on
yhteensopiva edellä mainitun WlPO/Unesco -suosituksen kanssa.
Tekniikan nopea kehittyminen ja uudet suojatun aineiston käyttömuodot
saattavat kuitenkin synnyttää lähitulevaisuudessa uusia ongelmia.
Tietokannat, jotka eivät yllä niin sanottuun teostasoon, voivat saada
suojaa tekijänoikeuslain 49 $:n mukaisina luetteloina. Viimeksi
mainitun säännöksen suoja kattaa ainoastaan luettelon jäljentämisen.
Levitysoikeus ei sen sijaan kuulu luettelon valmistajan yksinoikeuden
piiriin. Kehitys saattaa johtaa siihen, että pelkkä jäljentämissuoja
ei ole enää riittävä. Luetteloiden osalta suojan tarkistamistarvetta
on syytä seurata.
Luetteloiden osalta pidetään tässä vaiheessa tarpeellisena ehdottaa
muutoksia vain suojaaikaan. Luetteloiden ja vastaavien töiden kymmenen
vuoden pituinen suoja-aika lasketaan tekijänoikeuslain 49 $:n mukaan
siitä vuodesta, jona työ julkaistiin. Tämä johtaa siihen
oikeuspoliittista tarvetta vastaamattomaan tilanteeseen, että
julkaisemattomien luetteloiden suoja on periaatteessa ikuinen. Tällä
on merkitystä sekä perinteisten luetteloiden että
tekijänoikeudellisessa mielessä luetteloina pidettävien tietokantojen
kannalta.
Ehdotuksen mukaan suoja-aika laskettaisiin edelleen pääsääntöisesti
julkaisuvuodesta. Suoja-aika päättyisi kuitenkin viimeistään silloin,
kun viisitoista vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona työ valmistui.
Samalla ehdotetaan eräitä tarkistuksia tekijänoikeuslain 49 $:n
viittaussäännöksiin.