5 1* {3 Mediakuvat {3 ---------- Mediakuvat on Sakun uusi palsta, jossa Heimo Laukkanen kolumnien muodossa kertoo muiden medioiden tavoista kertoa asioista ja tuo samalla julki omat ajatuksensa niistä sekä muista ajankohtaisista asioista. Mikäli sinä löydät jonkin erinomaisen mielenkiintoisen artikkelin tai vastaavas- ti sinusta tuntuu, että sinulla olisi jotain kommentoitavaa, niin lähetä artik- keli tai oma mielipiteesi minulle. Mediakuvat c/o Heimo Laukkanen KKK 28 M 167 00930 Helsinki {3Aika käveli HDTV:n ohi {3---------------------- Helsingin Sanomissa 11.7.95 olleiden artikkeleiden mukaan HDTV on viimeinkin kuollut ja kuopattu, ainakin Euroopassa. Kuluttajien kannalta aivan liian kal- liiksi muodostuneen järjestelmän tukeminen on eurooppalaisen tv-teollisuuden puolesta loppunut. HDTV:n sijaan televisioteollisuus keskittynee digitaaliseen ohjelmavälitykseen. Kuvan ja äänen pakkaukseen perustuva digitaalinen lähetystekniikka tarjoaa oh- jelman lähettäjälle suuremmat mahdollisuudet niin tarjonnan kuin myös laadun määrittämiseen. Esimerkiksi MPEG2-pakkauksella saadaan yhdellä televisiokanaval- la näkymään neljästä kuuteen nykyisen tasoista ohjelmaa, ja pudotettaessa kuvan laatu VHS-äänityksen tasolle saadaan yhdeltä kanavalta jopa toistakymmentä oh- jelmaa. Ohjelmien lähettäjille digitaalinen tekniikka tietää siis suuria säästöjä. Vaikka uusi tekniikka ja MPEG2-kooderit maksavatkin vielä paljon, tun- tuu parantunut ohjelmatarjonta samoilla lähetysmaksuilla huikealta bonukselta. Kuluttajalle digitaaliset lähetykset tulevat näkymään laajentuneena ohjelmavali- koimana ja uutena lisälaitteena television vierellä. Vanhat vastaanottimet ni- mittäin tarvitsevat rinnalleen dekooderin, jolla digitaaliset lähetykset näkyvät myös enovainaan vanhassa Salorassa. Toinen näkyvä uudistus on ehkä hieman paran- tunut kuvanlaatu, sillä MPEG-koodauksen ansiosta kuva on paljon kestävämpää vir- heiden ja häiriöiden suhteen. Koodauksessa kuvadata jaetaan datapaketteihin niin, etteivät bitit ole suoraan peräkkäisessä järjestyksessä. Tällöin mahdolli- nen tiedonsiirrossa tullut virhe voidaan vielä korjata, kun häiriö jakautuu pie- ninä pisteinä eri puolille ruutua. HDTV:n kuoppaaminen on tuttu uutinen myös Yhdysvalloissa. HDTV:n sijaan puuha- taan SDTV:tä, standard definition televisionia, jonka merkittävin piirre lisääntyneen ohjelmakapasiteetin lisäksi lienee se, että digitaalisuuden ansios- ta ohjelman lähettäjä voi valita haluamansa kuvanlaadun ohjelman mukaan. Ajan- kohtaisohjelmat, uutiset ja muut ns. kertakäyttöohjelmat voitaisiin lähettää huonommalla kuvanlaadulla ja vastaavasti elokuvien ajaksi nostaa kuvanlaatu mah- dollisimman hyväksi. Kuluttajien ensin jo totuttua ajatukseen kirkkaasta ja hyvästä kuvanlaadusta amerikkalaisten järjestelmä tuntuu enemmän tai vähemmän petkutukselta, varsinkin kun SDTV:t perustuvat HDTV-tekniikkaan. Paremman kuvanlaadun sijaan ihmiset saa- vat vain enemmän ohjelmaa, aivan kuin entiset kanavat eivät jo riitäisi. Mutta mikäpä siinä on tavallinen ihminen sanomaan, kun viihdemaailman jätit ovat sitä mieltä, että amerikkalaiset haluavat paremman kuvan sijaan enemmän kanavia. Ehkä heidän kannattaisi hetkeksi pysähtyä katselemaan omien kanaviensa kaoottista mainoskatkoviljelyä tai kuuntelemaan kaiken sanovaa Bruce Springsteeniä: "52 channels, but nothing on!" Suomalaisena, ja näin ollen pyhänä sivustakatsojana, koko touhu tuntuu oudolta. Jo kolmen valtakunnallisen kanavan, PTV:nkin hakiessa jo valtakunnallista lähe- tyslupaa, ohjelmapäälliköiden ristiin tai päällekkäin asetetut hyvät ohjelmat tuntuvat välillä liialta, joten eikö mainostaaloista kilpailevien yli 50 kanavan ohjelma riitä tavalliselle amerikkalaiselle? TV-yhtiöt tuottavat suunnattomat määrät ohjelmia, joita ei yhden eliniän aikana ehdi selata läpi, ja silti pitää saada lisää esityskapasiteettia useammille ohjelmille. Valitettavasti määrä ei korvaa laatua, ei edes Yhdysvalloissa. Määrä kuitenkin takaa yhä jatkuvan dollarivirran tv-tuottajien kassaan. Muuten kiinnostamattomat tai huonolaatuiset ohjelmat sidotaan paketteihin varmojen hittien kanssa ja le- vittäjät pakotetaan ostamaan myös sellaista, mistä he eivät ole lainkaan kiin- nostuneita. Näyttääkseen muutaman hyvän ohjelman tai sarjan televisiokanava joutuu siis esittämään myös oman osansa roskaa. Roskalle on puolestaan vaikeampi löytää mai- nostajia, joten suosittujen ohjelmien aikana tulee enemmän mainoksia. Useammat tai pidemmät mainoskatkot taas ajavat katsojia vaihtamaan toisille kanaville, jolloin on taas yritettävä saada enemmän mainostajia. Useammat mainostajat taas haluavat päästä parhaiden ohjelmien tai parhaimman katseluajan väliin, ohjelmia joudutaan pätkimään yhä useammin ja yhä pidemmäksi aikaa - oravanpyörä kiihtyy yhä. Digitaalisuus kuitenkin mahdollistaa laajentuneen kapasiteettinsa takia VideoOn- Demand-tyyppiset järjestelmät tai kanavat, jotka lähettävät tietyntyyppistä oh- jelmaa tietyntyyppiselle erityisryhmälle. Yhdellä kanavalla voi pyöriä neljä viisi samanaikaista ohjelmaa, joita ei tarvitse välttämättä tehdä suurelle mas- salle, vaan mukaan voidaan ottaa pienempiä erityisryhmiä kiinnostavia ohjelmia. Viisi pienemmälle ryhmälle tarkoitettua ohjelmaa kerää ruutujen ääreen samanai- kaisesti tarpeeksi ihmisiä, jotta mainostajat kiinnostuvat siitä yhtä paljon kuin muuten mitäänsanomattomasta, mutta hyviä katsojalukuja vetävästä saip- puaoopperasta. Tähän mennessä kaapeli-, maksulliset ja paikalliset televisiokanavat ovat pysty- neet tarjoamaan myös valtavirran ulkopuolista ohjelmaa. Satelliittien erikoiska- navat, kuten FilmNet, Music Television, Discovery Channel, CNN ja EuroSport löytävät omat ystävänsä päivittäin, vaikka keskittyvätkin loppujen lopuksi vain yhteen tai kahteen alaan. Digitaalisuuden myötä muillakin ohjelmatarjoajilla - ei ainoastaan miljoonia ihmisiä kattavilla satelliittikanavilla - on mahdolli- suus lähettää ja tuottaa ohjelmaa, jonka tarkoituksena ei ole vain miellyttää mahdollisimman monta katsojaa. Kaikki tulee kuitenkin olemaan televisiojohtajien käsissä. Vuosikymmenen kulues- sa meilläkin voi olla rikas ja monipuolinen televisio-ohjelmatarjonta tai ame- rikkalainen mainoskaaos, jossa kaikki kanavat on täsmälleen toistensa näköisiä. {3Älypakkaukset kauppoihin? {3------------------------- Lauantain Helsingin Sanomien ilopilkku, Tiede-uutiset, esitteli 15.7. varsin po- sitiivisen yllätyksen, josta saattaa tulevaisuudessa tulla varsinainen hitti. Pienessä jutussa käsiteltiin älypakkausta, jonka koodin kassakoneisto osaa lukea ilman, että pakkausta ensin nostetaan liukuhihnalle tai viedään lukulaserin ohitse. Pakkauksen varsinainen juju piilee uudessa puolijohdemusteessa. Musteella paine- tut koodit käyttäytyvät magneettisessa kentässä kuten sähköiset liikkuvat johti- met ja lähettävät sähkömagneettista säteilyä, jonka kassakoneen vastaanotin re- kisteröi. Ongelmana tosin ovat matalataajuiset magneettikentät, joiden tiedetään aiheuttavan terveysriskejä ja näin ollen ehkä muodostuvan kompastuskiveksi sys- teemin varsinaiselle toteuttamiselle. Vaikka olisihan se kieltämättä mukavaa, jos ostokset voisi viedä maksettavaksi niinkin yksinkertaisesti kuin ajamalla vain kärryn kassan ohitse. Nähtäväksi vain jää, kuinka varmoja älypakkaukset olisivat. Kuinka helposti mai- totölkin vaurioitunut koodi muuttaisi kassakoneen saamaa signaalia, ja kuinka paljon taas muut ympärillä olevat esineet häiritsisivät lukutoimitusta? Toisesta kaupasta ostetut, mutta kauppakassissa olleet tavarat saatettaisiin huonolla on- nella joutua maksamaan uudestaan ja lukuvirheiden sattuessa mahdollisesti maksa- maan jopa täysin olemattomasta. Tällä hetkellä ja ainakin vielä muutamien vuosien ajan valtaapitävä EAN-viiva- koodimenetelmä on luotettavampi ja turvallisempi kuin kokeiluasteella olevat älypakkaukset. {3Microsoft ja IBM hyviin tuloksiin {3--------------------------------- IBM:n talousihmisillä on ollut menestyksekäs vuosineljännes, tulosta on tehty noin 1,7 miljardin dollarin edestä, myynti oli 17,5 miljardia dollaria. Samaten kannattavuus on parantunut kaksinkertaiseksi viime vuoden vastaavaan aikaan ver- rattuna. Hurjinta kasvua IBM teki myynnissään Aasian ja Tyynenmeren alueella, jossa myynnin kerrotaan nouseen jopa 30 prosenttia! Latinalaisessa Amerikassa kasvu oli n. 20 % ja Euroopassa 10 %. Talouskasvun perusteella ihmiset edelleenkin luottavat IBM:ään. Vaikka Helsingin Sanomien Talous-sivujen artikkelista ei ilmennytkään eri osien vaikutusta hyvään tulokseen, on todennäköistä, että bonusta on tullut ainakin ohjelmistopuolelta. Kotitietokoneille suunnattu OS/2 Warp, Microsoftin Windowsin kilpakumppani, on todistanut monille käyttäjille omat hyvät ja myös huonot puolensa. Kovaa vääntöä edustaneet pöytämalliset ja kannettavat PowerPC-koneet ovat palauttaneet uskoa IBM:ään ja ajatukseen, että yritys, joka teki PS/1:n voi saada vielä hyvääkin aikaan. Samalla kun IBM on tehnyt rahallisia menestyksiä, on Microsoftin osakekurssi noussut kaikkien aikojen korkeimpaan arvoonsa. Yhtiön ilmoitettua pitkään viivästyneen Windows 95:n siirtyneen tuotantoon positiivinen huokaus näkyi myös osakekursseissa. Odotus ja lievä pettymys Windows-aikataulujen venymisestä oli tehnyt jo hallaa Microsoftin nimelle ja "eläkää pelossa, kyllä me sen joskus valmiiksi saamme" -asenteelle. Vuoden viimeisen neljänneksen tulos oli 386 miljoonaa dollaria, jossa oli kasvua pari prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan. Koko tilivuoden tulos oli 1,5 miljardia dollaria, ja myynti oli 5,9 miljardia dollaria. Microsoft on myös päättänyt yhdistyä ja vaikuttaa pelkän softabisneksen ulkopuo- lella. Yhteistyösopimukset ja ristikkäin lisensoinnit Digitalin kanssa entei- levät iskusta niin IBM:n kuin muidenkin vyön alle. Digitalin laitteistot ja Mic- rosoftin ohjelmistot, siinäkö Gatesin visio tulevaisuudesta? Sekä IBM:llä että Microsoftilla tuntuu riittävän rahaa sijoitettavaksi kes- kinäiseen kamppailuun. IBM:n ostettua Lotuksen on selvää, että he suuntaavat en- tistä vahvemmin myös ohjelmistomarkkinoille, epäselväksi on vielä jäänyt, mihin heidän painopisteensä sijoittuu. Kilpailevatko he Microsoftin kanssa ko- tikäyttöjärjestelmien herruudesta, vai suuntaavatko he taas suurempien järjes- telmien toteuttamiseen? Maailmaa seuranneet toivovatkin IBM:ltä nyt päätöksiä. Vaikka yhtiöllä olisikin varaa ja mahdollisuuksia kilpailla monilla eri aloilla kukkulan kuninkuudesta, jää nähtäväksi, onko se hyvä strategia, vai olisiko pa- rempi sittenkin keskittyä vain muutamaan asiaan koko energialla. {3Tarvitseeko Suomi tietoverkkoja ja tietotekniikkaa? {3--------------------------------------------------- Helsingin Sanomien mielipidepalstalla heräteltiin Kimmo Elon (HS 24.7.) kirjoi- tuksesta lähtien kysymystä, tarvitseeko Suomi tietoverkkoja ja onko koko Netti- utopia vain pelkkää unelmaa. Asiallista ja osittain varsin tarpeellista pohdin- taa. Muun muassa Petteri Järvinen (petteri@pjoy.fi) ennätti vastaamaan ja kertomaan omia näkemyksiään. Lyhyessä mielipiteessään hän oli sitä mieltä, että tietover- kot ovat luonnollinen osa tulevaa yhteiskuntaa, aivan kuten esimerkiksi sanoma- lehdet tai televisio nyt. Tietoverkot on vain valjastettava oikealla tavalla käyttöömme, eikä antaa verkon valjastaa meitä. Vaikka tietoverkkojen osaltaan pelätään myös vähentävän niin sosiaalisia kontak- teja kuin myös aitoja kokemuksia virtuaalisten matkailumahdollisuuksien ja nähtävyyksien vallatessa verkot, on vaakakupissa toisella puolella kuitenkin helpottunut ja monipuolisempi mahdollisuus kommunikoida suurten ihmisjoukkojen ja yksilöiden kanssa. Ne, jotka haluavat upota verkkoon ja emailin pariin koko iäkseen sulkeutuen ympäröivästä yhteiskunnasta, keksivät kyllä tavan eristäytyä ilman tietoverkkojakin. Kaikki eivät välttämättä pidä tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, joten tietoverkot voivat olla heille sen korvike ja henkireikä muihin ihmisiin. Tietoverkoissa keskustellaan ilman ulkonäön tai puhevikojen ra- sittamaa fyysistä vaikutelmaa. Vaikka tietoverkot saattavat samalla kuristaa viimeisetkin aidot sosiaaliset tuttavuudet lähipiiristä, niin eikö se silti ole jotain, että henkilö harrastaa sosiaalista kanssakäymistä edes tietoverkoissa? Toki on puhuttu myös tietoverkkojen kustannuksista - kaikesta siitä, mitä opis- kelijat ovat pitäneet yhtenä perusoikeutenaan. Joku on saattanut päivitellä sum- mia, joita korkeakoulut vuosittain upottavat Internetin ylläpitoon ja erilaisten laitteiden uusimiseen. Samalla on kuitenkin unohdettu, että ne markat ovat var- masti tuoneet myös jotain takaisin. Tietoverkkojen tarjoama vapaa ja ennen kaik- kea esteetön tiedonvälitys on tarjonnut opiskelijoille mahdollisuuden vaihtaa niin kuulumisia, mielipiteitä kuin uutisiakin reaaliajassa ilman, että Suomi ja suomalaiset opiskelijat ovat joutuneet jäämään sen enempää taka-alalle kuin ketkään muutkaan. Tietoverkot ovat omalta osaltaan pitäneet Suomen vielä kiinni muussa maailmassa ja kehityksen syrjässä. Kehitykselle olisi kuitenkin luotava selvä ja suora suunta, jota seurata. Mieli- kuvitukselliset, mutta epärealistiset suunnitelmat ja järjestelmät voi mieluum- min jättää suunnittelematta kuin tuhlata aikaa ja varoja niihin. Tämän takia tietotekniikka- ja tietoverkkotietoutta pitäisi tavallisten ihmisten keskuudessa lisätä mitä suuremmissa määrin. Ihmisille pitäisi kertoa, mitä pystytään jo ny- kyään tekemään ja mitä ollaan suunnittelemassa. Kaikki tämä vain sen takia, että vasta kun suuri yleisö viimein tietää, mitä he haluavat, voivat insinöörit to- della täyttää ne toiveet. Sama järkiperiaate pitäisi myös kohdistaa hankintoihin ja koulusuunnitelmiin. Ei ole järkeä välttämättä hankkia kiinteää Internet-yhteyttä joka niemeen ja not- kelmaan, ennen kuin itse tietokone on kansalaisille tuttu ja turvallinen juttu. 2000-luvun kynnyksellä luulisi näin jo olevan, mutta ehkäpä aktiivinen tietoko- neharrastus ja pääkaupunkiseutulaisuus on onnistunut hämärtämään koko valtakun- taa kattavan kuvan. Hyvän, jokseenkin pelottavan kuvan tähän kaikkeen antaa Pirkka-lehden numerossa 8/95 julkaistu Nuorten raati -artikkeli, joka oli kokoelma nuorten lyhyitä kir- joitelmia ja ajatuksia tietokoneista. Lähes jokainen kirjoitelma paria poikkeus- ta lukuunottamatta sisälsi vihaa ja pelkoa tulevaisuutta kohtaan. Joku nauroi maailman kehityksen suunnalle ja kaipasi 30-40-lukujen heinäpeltoromantiikkaan, ja toinen toivoi kaikkien tietojärjestelmien tuhoutuvan suuressa järjestelmävir- heessä. Yhteistä näille kirjoituksille kuitenkin oli se, että ne yhtä kirjoitus- ta lukuunottamatta tulivat pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Savo, Pohjanmaa ja Lappi olivat parhaiten edustettuina. Vaikka kriittinen suhtautuminen kehitykseen ja sen tuomaan hyvään tai huonoon elämänlaatuun onkin toivottavaa, nämä 14 kirjoitusta edustivat monin paikoin niin naivistista kuvaa tietotekniikasta, että hetkittäin nousi mieleen kysymys, millä näitä ihmisiä on oikein peloteltu. Eiväthän huonot ATK-opettajat voi olla ainoa syy, joka saa ihmisen suhtautumaan niin kammoksuen tietokoneisiin, vai voivatko? Olivatpa kirjoittajat sitten kokeneet pahoja koulujensa ATK-tunneilla tai artik- kelin kokoaja piiskannut heistä pahimmatkin epätodelliset fobiat ulos, selvää on, että meillä on vielä paljon opittavaa. Se, mikä alan harrastajasta tuntuu itsestäänselvyydeltä, ei välttämättä ole sitä jollekin muulle. Partititio, for- maatti ja synkronisoitu tiedonsiirto saattavat kuulostaa enemmän heprealta kuin suomelta, eikä tilannetta yhtään helpota, jos asioista tietävä henkilö katsoo simppelin kysymyksen tehnyttä kuin jälkeen jäänyttä. Asenteiden on siis muututtava. Tyttö, joka kysyy jotain tietokoneisiin liit- tyvää, ei välttämättä ole kiusallaan tunkeutumassa poikien reviirille, eikä se vieruskaveri, joka ei ymmärrä, mitä eroa on MS-DOSilla ja Windowsilla ole välttämättä se suurin idiootti sitten viime vuosisadan. Tietokoneet, tietoverkot ja monet muut laitteet, joissa on vilkkuvia valoja ja hassuja ääniä ovat kivoja asioita eivätkä pimeyden pahoja mörköjä. Mitään hyvää ei kuitenkaan saavuteta, jos osa tulevaisuuden toivoista kasvaa tietoteknisessä unholassa ja katsoo kieroon niitä, joilla on hallussa ATK-tunnilla muukin kuin kumilenkin ampuminen pisimmälle tai rivoimman kuvan piirtäminen ruudulle. Insinöörit ja suunnittelijat ovat tehneet laitteista helppoja käyttää. Oikein asennettu ja konfiguroitu laite on helppo käyttää, kunhan sen ääreen vain uskal- taa astua. Meidän, jotka jo tunnemme alan ja olemme sinut koneidemme kanssa, tehtävänämme on muovata asenteita uuteen suuntaan ja näyttää, että ruudun takana on olemassa aivan toinen maailma - vieläpä hyvä sellainen. Kun joku seuraavan kerran pyytää teitä selittämään tiedoston avaamisen uudes- taan, älkää hermostuko. Jos haluatte, että meitä, tietotekniikan taitajia, ymmärretään, on ensimmäinen askel siinä, että me itse ymmärrämme muita. Asentei- den muutos ja uudistuminen lähtee pienistä asioista. Ehkäpä jo muutaman vuoden kulutta tietokonefriikki ei enää olekaan niin negatiivisesti latautunut sana kuin nykyään. {3Muuttuva mediamaailma {3--------------------- Mediatoiminta muuttaa muotoaan ja keskittyy yhä. Heinäkuun lopulla ABC ja Walt Disney yhdistyivät suureksi viestintäkokonaisuudeksi ja nyt Time Warner ja Ted Turnerin viestintäyhtiö, jonka tunnetuin tuote lienee kaikkialla maailmassa näkyvä CNN-uutiskanava, suunnittelevat samaa. Myyntitulokseltaan lähes 78 mil- jardiin markkaan yltävä yhteisyritys hakisi vertaisiaan ympäri maailman - käytännössä Time Warner-Ted Turner Broadcasting Company olisi maailman suurin viestintäyritys. Suurien velkojen ja elokuvien lisäksi Time Warner on tullut tunnetuksi Full Ser- vice Network-kokeilustaan, jonka Video-On- Demand toimintaa on pyöritetty Yhdys- valtojen Orlandossa. Mallikuvat ja videot nin kotiostoksista kuin elokuvien ja uutisten reaaliaikaisista tilaamisesta kotipäätteelle ovat vaikuttavia, mutta yhtä vaikuttavia ovat myös kuvat järjestelmien ylläpitolaitoksista, joissa on hyllymetreittäin jättimäisiä massamuisteja ja Silicon Graphicsin tehotietokonei- ta. Suomessa vastaavaa järjestelmää kokeillaan mm. HPY:n avulla muutamassa kotita- loudessa, kun Orlandossa on kokeilussa mukana tiettävästi tuhansia kotitalouk- sia. Kokeilua ja ennen kaikkea rohkeutta ryhtyä siihen, ei kuitenkaan kannata väheksyä. Suomi on tietoliikenteen hyväksikäytössä ja kehittämisessä yksi kärki- maita. Internet on otettu kotoisessa Suomessa jopa niin omaksi asiaksi, että mo- net yhteydet ovat tiuhaan tahtiin tukossa yli-innokkaiden nettailijoiden syöksyessä maailmalle. ATM-verkot ja ISDN-yhteydet tavoittavat yhä useamman yri- tyksen ja oppilaitoksen, eikä välttämättä mene enää kauankaan, kun kotitalouk- sien tietoliikenne hoidetaan ISDN-liitännän kautta. Siinä, missä ulkomaiden viestintämaailmaa on ruokittu erityisillä spesiaalikou- lutuksen saaneilla insinööriellä jo muutamia vuosia, Suomikin on viimein saanut oman linjansa. Espoo-Vantaan Teknillisessä Ammattikorkeakoulussa sai tänä vuonna alkunsa ensimmäinen viestintätekniikan insinöörien koulutusohjelma, jolla kir- joittajakin on oppilaana mukana. Näiltä osin Sakukin tulee siis seuraamaan alan kehitystä ja mahdollisuuksien mukaan kertomaan uutiset tuoreena. Katsokaa ja ihmetelkää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Video-On-Demand-järjes- telmät ja Silicon Graphicsin tuottamat silmiä hivelevät valikkografiikat eivät ehkä sittenkään ole niin kaukana kuin luulemme. Muutamien vuosien uusi nousukau- si ja positiivinen ajattelu tulevaisuuteen saavat ehkä viestintäyhtiöt tarttu- maan tilaisuuteen ja luomaan meillekin oman, suomalaisen VOD-järjestelmän. Toisaalta Video-On-Demand voi kuolla paikallisesti omaan toteutukseensa. Erilai- sista palveluista perittävät korkeat hinnat, laitteistokustannukset ja ehkäpä osittain jälkeenjäävät tekniset toteutukset voivat huonoimmassa tapauksessa ajaa asiakkaat pois järjestelmistä ja saada aikaan miljardien markkojen konkurssit. Aivan kuten Internet välillä puuroutuu, olisi luonnollista odottaa, että VOD- verkossa puuroutumista tapahtuisi enemmänkin. Vaikkakin mahdollinen joustavan tietoliikennetekniikka olisikin olemassa, pääsemme ikuiseen kustannuskysymyk- seen. Kenellä on varaa asentaa niin suuria järjestelmiä? Video On Demand on kuitenkin monella tapaa kutkuttava ajatus. Katselijalle se tuo videovuokraamon, uutistoimiston, ostoskeskuksen ja pelihalliin kotipäätteel- le ja palvelujen tarjoajalle se tarjoaa ennennäkemättömän tavan rahastaa asiak- kailta kaikesta mahdollisesta. Mieleen herää kuitenkin kysymys uudesta luokka- taistelusta, joka nousee medioiden ulkpuolelle jäävien ja uusista medioista nauttivien välille. Tuleeko järjestelmistä vain rikkaan keskiluokan huvi vai saadaanko laitteistot todellakin niin edullisiksi, että ne leviävät käytännössä kaikkialle? Tämän vuosikymmenen loppupuolen suuret miljardikysmykset käydäänkin viestinnän uusia muotoja etsiessä. Internet, Video-On- Demand, World Wide Web, ATM, ISDN ja monet muut termit tulevat tutuiksi sanoiksi, ennen kuin osa niistä tulee häviämään syvään unohdukseen. Miljardikakulle löytyy monia jakajia ja jokainen niistä haluaisi olla se ensimmäisen, isoimman palan ottaja. Mielenkiintoseksi nähtäväksi jää, kuka on se 2000-luvun viestintälähdön voittaja. Syrjäyttääkö Microsoft Internetin, lyövätkö satelliittilinkit itsensä läpi tai tuleeko kaikki vielä heittämään yhtä suurta häränpyllyä? Jos haluatte rikastua, tehkää se viestinnällä. Erilaiset mediat ovat aloja, jot- ka eivät koskaan häviä - ne vain muuttavat muotoaan ja jalostuvat ehkäpä rik- kaammiksi ympäristöiksi. Ihmisillä tulee aina olemaan tarve viestiä keskenään, tapahtui se sitten GSM:llä, Internetin tai savumerkkien välityksellä. Kiihtyvä tekninen kehitys ja elämäntahti, sekä viestittämisen määrän kasvu johtaa yksioi- koisesti uusien ja tehokkaampien menetelmien kehitystarpeeseen. Tarpeeseen, jon- ka tyydyttämiseksi tarvitaan osaamista myös Suomesta.