5 1 4 LaserDisc.IFF 0 80* {3 Elokuvaa CD:ltä {3 --------------- Esa Heikkinen Alussa oli valokuva. Oli suuri tapahtuma mennä valokuvattavaksi ja saada itsensä "ikuistettua". Mutta nuo kuvat olivat kuolleita - ne eivät liikkuneet. Sitten keksittiin näyttää kuvia nopeasti peräkkäin, jolloin näytti aivan kuin kuva liikkuisi, eläisi. Näin syntyi elokuva, alkuun mustavalkoinen tosin, mutta liik- kuva kuva kuitenkin. Tuskin elokuvan keksijät osasivat arvata keksintönsä merki- tystä ihmiskunnalle. Äänitystekniikan kehittyessä mukaan tuli äänikin, ja nyt nuo kuvat puhuivat! Myös valokuvaustekniikka kehittyi, filmit levenivät 70-millisiksi ja mukaan tu- livat vielä väritkin. Nyt kannatti jo raahautua elokuvateatteriin katsomaan tuo- ta tekniikan ihmettä. Niin sitten aika kului, äänitystekniikka kehittyi jälleen, oli stereon aika. Niin saivat myös elokuvat stereoäänen, monikanavaisen. Nyt pi- ti kaiken olla jo täydellistä ja elokuvaa nautinto katsoa, vaan teatteritpa al- koivatkin tyhjentyä: kulissien takana kaikessa hiljaisuudessa oli keksitty tele- visio, tuo taikalaatikko, josta elokuvia saattoi katsella kotoa käsin raahautu- matta itse elokuviin, ja video, joka mahdollisti edellisen juuri silloin kun katsoja niin halusi. Mutta kotivideonauhurin kuva on aina ollut puutteellinen, ja siksi on olemassa paikka jollekin paremmalle, eli kuvalevylle. Ostetaanhan musiikkiakin CD-le- vyllä, koska C-kasetin ääni ei ole yhtä hyvä. C-kasettihan onkin alunperin suun- niteltu sanelukonekäyttöön! Kuvalevysoittimet eivät ole kuitenkaan yleistyneet samalla vauhdilla kuin video- nauhurit, ja syykin on selvä - levylle ei voi tallentaa itse. {3Eri järjestelmät {3---------------- Kun halutaan hankkia kotiin jonkin sortin kuvalevysoitin, on olemassa kaksi järjestelmävaihtoehtoa. Vanhempi ja yleisempi on LaserDisc, toiselta nimeltään "CD Video", jolle on materiaalia tuhansia levyjä NTSC- ja PAL-formaateissa. Toi- nen vaihtoehto on uuden uutukainen, vielä lapsenkengissään oleva "Vi- deoCD"-järjestelmä. Kuten lukija varmasti huomasi, sanojen "Video" ja "CD" järjestys muuttaa laitteen kokonaan toiseksi. VideoCD on digitaalinen MPEG-pak- kaukseen perustuva tavallisen CD-levyn kokoinen levy, jolle mahtuu reilu tunti reaaliaikaista videokuvaa sekä laadukasta stereoääntä. LaserDisc taas on jopa 30 cm halkaisijaltaan oleva iso CD-levy, jossa ei pakkauksesta ole tietoakaan. Kum- mallakin järjestelmällä on etunsa ja haittansa, joista enemmän jäljempänä. Kum- pikin järjestelmä antaa VHS-nauhaa paremman kuvanlaadun, LaserDisc jopa 60% pa- remman. Ennen laitteen hankkimista tulee huomioida muutamia seikkoja. Ensinnäkin levyjen hinta. LaserDisc-levyt antavat parhaan mahdollisen kuvanlaadun, mutta maksavat 280-500 mk/kpl hieman aiheesta ja levytyypistä riippuen. Keskihinta on noin 350 mk/kpl, käytettyjä levyjä saa halvemmalla. VideoCD-levyt taas antavat hieman heikomman kuvan, mutta hintakaan ei ole kuin reilun satasen/elokuva, joten ne ovat LaserDisciin verrattuna edullisia. Kummankaan levytyypin julkaisuja ei val- misteta Suomessa, joten esimerkiksi elokuvissa ei ole suomenkielistä teksti- tystä. Joissakin mm. Pioneerin tekemissä LaserDisceissä on kyllä Teksti-TV-teks- titys usealla eri kielellä, mutta ei suomeksi. Hyvä kielitaito on välttämättömyys, jos aikoo nauttia ostamistaan elokuvista. Kummankin tyyppinen soitin sopii yleensä myös tavallisten CD-levyjen toistoon, joten laite korvaa tavallisen CD-soittimen täysin. Monissa soittimissa on vielä lisähienouksiakin (esim. kuvaruutunäyttö) tavalliseen CD-soittimeen verrattuna. Parinsadan levyn haihtumaton ohjelmamuisti on myös kätevä: sinne voi ohjelmoida suosikkikappaleet CD-levyiltään, ja soitin toistaa vain niitä. {3LaserDisc {3--------- Tuskin kovin moni osaa arvata, että LaserDisc-kuvalevy on ensi kerran esitelty vuonna 1972, ja kaupasta ostettavissa laitteita ja levyjä on ollut vuodesta 1978 lähtien! Tämä on varmasti monelle suuri yllätys, sillä LaserDisciä pidetään yhä vieläkin tekniikan viimeisimpänä ihmeenä, eikä vähiten siksi, että sillä saavu- tettava kuvanlaatu on yhä nykyäänkin ylivoimaisesti paras. Kuten hyvin moni tietää, on CD-levy digitaalinen. Ääni- tai videonauhallahan signaali on taas analogista, eli liikutettaessa lukupäätä nauhan pintaa pitkin syntyy lukupään käämiin jännite, jonka taso riippuu luettavan kohdan magneetti- suudesta. CD-levy taas sisältää yhden pitkän spiraalin, joka muodostuu heijasta- vien ja heijastamattomien kohtien jonosta, biteistä, jotka joko aiheuttavat tai estävät lasersäteen takaisin heijastumisen. Kuunneltaessa musiikkia tavalliselta CD:ltä tekee soitin valtavasti töitä muuttaessaan tuota loputonta bittien sarjaa analogiseksi ääneksi, jonka ihminen voi kuulla. Näin tullaan siihen johtopäätökseen, että ylivoimainen LaserDisc olisi myös di- gitaalinen. Mutta nyt seuraa yllätys: LaserDiscillä kuva on tallennettu analogi- sessa muodossa! Kuinka sitten on mahdollista koodata levylle analogista tietoa, jos laserilla luettavassa pinnassa voi olla vain joko heijastava pinta tai kuop- pa, kuten CD-levylläkin bitit, eli kaksi jännitetasoa eikä mitään siltä väliltä? Kyllä onnistuu! Vastaus tähän on FM- eli taajuusmodulaatio, jolla kuva ja äänet ovat tallennettuna levylle. Taajuusmodulaatiossa vain taajuus sisältää informaa- tiota, eikä millään muulla kuten kantoaallon amplitudilla tai aaltomuodolla ole suurta merkitystä. Siten levyllä olevat peräkkäisten bittien jonot muunnetaan suodattamalla kantoaalloiksi. Levyltä ulos tuleva signaali ei ole suoraan videosignaali tai sen FM-kantoaalto, vaan mukana on pari muutakin kantoaaltoa (mm. ääniraidat ja kontrollidata). Nämä kaikki ovat FM-moduloituna eri taajuuksilla aina 9 MHz:iin asti. Itse kuvasig- naali on taajuuskaistalla 7-9 MHz:n välillä, ja mitä korkeampi signaali, sitä vaaleampi mustavalkotaso. Alemmille taajuuksille on tallennettu kaksi analogista äänikanavaa stereoääntä varten sekä digitaalinen bittivirta, jossa on koodattuna kontrollidatan lisäksi mm. CD-ääntä vastaava digitaalinen ääni "red-book" for- maatissa kuten CD-levylläkin. LaserDiscissä on täten kaiken kaikkiaan neljä äänikanavaa, kaksi analogista ja kaksi digitaalista. Samantyyppinen taajuusmodulointi on käytössä myös VHS-videonauhurissa, mutta siinä kaistat ovat suppeampia ja värien sekä äänikanavien tallennus eri tavoin toteutettuja, joten se ei siksi yllä samalle laatutasolle LaserDiscin kanssa. {3LaserDiscin käyttö {3------------------ LaserDisc poikkeaa tavallisesta CD-levystä hyvin monella tavalla. Ensinnäkin ko- ko: kokonaisen elokuvan sisältävä kuvalevy on tavallisen 12" vinyyli-LP:n kokoi- nen (halkaisija noin 30 cm). Toiseksi, levy on kaksipuolinen. Jossakin vaiheessa elokuvaa on varauduttava levyn kääntämiseen. Yhdelle puolelle mahtuu maksimis- saan 60 minuuttia ohjelmaa tallennustavasta riippuen. Kolmanneksi, LaserDiscien {Bkäsittelyssä on noudatettava samaa varovaisuutta kuin LP-levyjen käsittelyssä, {Bsillä kuten edellä kuvatusta tallennustavastakin käy ilmi, ei järjestelmässä ole {Bvirheenkorjausta kuvasignaalille. Mahdolliset naarmut näkyvät kuvassa, mutta di- {Bgitaaliääni on aina puhdas, koska siinä on sama virheenkorjaus kuin normaalilla {BCD-levyllä. Levyn pinnassa oleva pöly tai sormenjäljet eivät kuitenkaan vielä {Bhuononna kuvanlaatua. Soittimessa on samantyyppinen drop out -korjain kuin VHS- {Bvideoissa, ja tämä onkin ainoa virheenkorjausmenetelmä, joka LaserDisc-järjes- {Btelmässä on kuvalle. Kun lataa LaserDiscin soittimeen ja painaa PLAY, tajuaa millä nopeudella levy oikein pyörii. Kuva ei nimittäin ilmesty näkyviin heti, vaan luvassa on noin 10 sekunnin odotus, jolloin kuuluu hiljainen ujellus, kun soittimen spindle-mootto- ri kiihdyttää levyn nopeudeksi 25 kierrosta/sek (PAL) tai 30 kierrosta/sek (NTSC). Levy pyörii siis todella lujaa! Tästä syystä esimerkiksi haljenneen La- serDisc-levyn käyttö ei ole kovin turvallista... Levyn saavutettua täyden nopeu- tensa jää kuuluviin enää hiljainen humina, joka aiheutuu levyn pyörimisestä suu- rella nopeudella, minkä jälkeen hiljaisuuden rikkoo huoneen täyttävä digitaali- nen Dolby Surround -ääni ja supertarkka kuva! Jotta pääsisi todella nauttimaan LaserDisc-ohjelmasta, täytyy soitin olla kyt- kettynä Dolby Surround [Pro Logic] -järjestelmään, jossa on mieluusti oltava myös aktiivibasso alimpia taajuuksia varten. Kuvapuolella suositus olisi video- tykki, mutta tämä on sen verran kallis, että suurimman osan on tyytyminen tele- visioon. {3Eri tyyppiset LaserDiscit {3------------------------- LaserDiscejä on olemassa monenlaisia. Normit NTSC ja PAL muodostavat omat luok- kansa, minkä lisäksi kokoja on monia. Pienimmät ovat video singlejä, tavallisia CD-levyn kokoisia levyjä, joissa on yleensä musiikkia kappale pari normaalissa CD-soittimella soitettavassa muodossa, ja plussana muutaman minuutin video. Levy eroaa ulkoisesti tavallisesta ääni-CD:stä siten, että se on kullanvärinen ja siinä on merkintä "CD Video". Tämän ja 30 cm:n levyn välimuoto on 15 cm halkai- sijaltaan oleva LaserDisc. Kaikille on kuitenkin yhteistä se, että lukeminen aloitetaan levyn keskeltä kuten CD-levyissä yleensä. Tallennusmuotoja on myös erilaisia, vanhimmissa ns. LaserVision-levyissä ei esi- merkiksi ole lainkaan digitaaliääntä. Tällaiset levyt ovat kuitenkin hyvin har- vinaisia. Merkittävimmän eron tallennusmuodoissa luovat CAV- (standard play) ja CLV (long play) -levyt. CAV-levy pyörii koko ajan vakionopeudella (kuvataajuus jaettuna 2:lla eli PAL 25 kierrosta/sek), kun taas CLV käyttäytyy kuten CD-levy: alussa levy pyörii samalla nopeudella kuin CAV, mutta alkaa sitten hidastua koh- ti ulkokehää edettäessä. Tässä levyssä lukunopeus ja bittien tiheys on koko ajan vakio, kun CAV-levyllä bitit ovat sisäkehällä tiheämmässä kuin ulkokehällä. CAV-levylle mahtuu kuvaa ja ääntä noin 30 minuuttia/puoli, CLV-levylle taas tup- lasti enemmän. Merkittävin ero tallennusajan lisäksi on levyjen käytössä. Kun soittimeen on ladattu CAV-tyyppinen levy, ovat monenlaiset trikkimahdolli- suudet käytössä. Kuvaa voi katsoa taaksepäinkin täysin häiriöttä, sitä voi hi- dastaa ja nopeuttaa kumpaankin katselusuuntaan ja ottaa pysäytyskuvia. CAV-levyä katsottaessa soittimen näytössä juoksee frame- eli ruutunumero, joiden perus- teella voidaan tehdä yhden kuvan tarkkuudella hakuja ja soittaa tiettyjä pätkiä. Lisäksi hakuaika on erittäin lyhyt, tietyn framen haku esim. toiselta puolelta levyä vie keskimäärin puolisen sekuntia, kun kuva tulee näkyviin. Nämä toiminnot ovat mahdollisia siksi, että framet alkavat levyllä aina samalta kohtaa levyn pyöriessä vakionopeudella. Katsottaessa CAV-levyä valoa vasten voi huomata, mistä kohtaa alkaa aina uusi frame, ja myös yksittäiset juovat erottuvat eri ta- valla kiiltävinä sektoreina. Tämä sektoroinnin näkyminen onkin helppo tapa tun- nistaa CAV-levy laittamatta sitä soittimeen. CLV-levylle taas mahtuu kokoillan elokuva (noin 2 tuntia), koska siinä pyörintänopeus muuttuu ja dataa mahtuu tällä tavoin enemmän. Mutta kuten edelli- sestä kappaleesta voi päätellä, tehosteet eivät ole mahdollisia CLV- levyillä, ellei soittimessa ole sitä varten erillistä digitaaliosaa kuten digitaalivi- deoissa. Tehostenappuloista ei CLV-levyn kanssa tapahdu mitään. Kuvakelaus kyllä toimii, mutta ei häiriöttömänä, kuten CAV-levyllä. Myös haut toimivat huomatta- vasti hitaammin, esimerkiksi siirtyminen levyn alusta aivan loppuun (viimeiseen chapteriin) voi kestää useita sekunteja, koska levyn pyörintänopeus muuttuu pal- jon, ja yli 200 gramman painoisen levyn jarruttaminen oikeaan nopeuteen vaatii aikaa. Vertauksena todettakoon, että tavallinen CD-levy painaa alle 20 grammaa! Spindle-moottorin ujellusta on luvassa kuvaa odoteltaessa... Kuvanlaadussa ei ole merkittävää eroa CAV- ja CLV-levyjen välillä, mutta parhaan mahdollisen kuvan voi luonnollisesti saada CAV-levyn uloimmilta chaptereilta, koska siellä datan tiheys on pienin. LaserDisc-järjestelmän ohjelmatarjonta on valtaisa. Järjestelmä on erittäin suo- sittu USA:ssa, jossa soittimia on käytössä noin miljoonassa taloudessa (vertauk- sena: videonauhureita 85 miljoonaa!). Tämän vuoksi ylivoimaisesti suurin osa ma- teriaalista on NTSC-formaatissa. Näiden katsomiseen tarvitaan televisio, joka soveltuu joko NTSC- tai NTSC 4.43 MHz -järjestelmille, hieman soittimesta riip- puen. Soittimen tulee luonnollisesti osata kyseinen standardi. Osa soittimista onkin sekä PAL- että NTSC-yhteensopivia, osa taas pystyy jompaan kumpaan. Nau- hoituksen voi NTSC-levyjen kohdalla unohtaa, ellei omista moninormivideota. Vaikka järjestelmä onkin vanha, se ei todellakaan ole kuollut eikä kuolemassa. Parempaa ja korvaavaa järjestelmäähän ei ole vielä kehitetty. Levyjä valmiste- taan jatkuvasti, ja uusista elokuvista tulee LaserDisc-versiot melkeinpä nopeam- min kuin videolle. Järjestelmän suoma etu on myös materiaalin alkuperäisyys: le- vyjä voidaan valmistaa vain muutamassa paikassa maailmassa, joten materiaali ei taatusti ole kopioitua. Lisäksi elokuvat ovat yleensä leikkaamattomia edellä mainitusta syystä johtuen. Jokainen LaserDisc-levy on sijoitus, jonka arvo säilyy suhteellisen hyvin. Voit olla varma, että saat levyä kuin levyä myydessäsi siitä melko helposti ainakin 200 mk ja enemmänkin, riippuen siitä, mitä itse olet maksanut. Levythän eivät kulu, jos niitä käsittelee oikein. Lisäksi joillakin levymerkeillä on monen vuo- den takuu, joillakin (esim. 3M) jopa elinikäinen takuu koskien valmistusvir- heitä, esimerkiksi levyn informaatiopintojen lahoamista. Monista elokuvista on saatavana myös PAL-versioita, WideScreen-versioita (laaja- kangas) ja mukana on yleensä aina digitaalinen Dolby Stereo -ääni. Parhaimpien levyjen laatu on niin hyvä, että ne täyttävät Lucasfilmin asettaman THX-laatu- luokituksen. USA:ssa järjestelmästä on tullut oikea kultti, ja aktiiviset eloku- vanharrastajat ja hifistit katselevat elokuvia ainoastaan LaserDisceiltä, VHS ei heille kelpaa puutteellisen kuvanlaatunsa vuoksi. Kyseessä on sama ilmiö, kun hifisti ei hyväksy C-kasettia, vaan kuuntelee musiikkinsa mieluummin CD-levyltä. Suomessa LaserDisc-levyjä myyvät hyvin monet yksityiset tahot ja liikkeet var- sinkin Etelä-Suomessa. Jos haluaa ostaa käytettyjä levyjä, löytyy niitä paikoin runsaastikin mm. Keltaisen Pörssin sivuilta. Tarjonta on pääasiassa NTSC-formaa- tin tavaraa. Uusia PAL-levyjä saa ainakin Pioneerilta, listan voi tilata Ulko- kaupat Oy:ltä numerosta (90) 520 455. Pioneer on myös kehitellyt LaserDisc-soit- timia, ja monet sen mallit ovat varsin edistyksellisiä (ja kalliita). {3VideoCD {3------- Tämä järjestelmä on vielä verrattain uusi. Toisin kuin LaserDisc, VideoCD on täysin digitaalinen järjestelmä, ja siinä käytetään normaaleja 12 cm CD-levyn kokoisia levyjä. Koska 24-bittisen reaaliaikaisen kuvan ja 16-bittisen äänen tallentaminen vaatisi kohtuuttomasti tilaa, on VideoCD-tallenteissa käytössä hy- vin raaka datan pakkaus. Sekä kuva että ääni on pakattu jopa monisatakertaisesti pienempään tilaan, mutta koodaus on häviöllinen, ts. kuvanlaatu ei enää vastaa täysin alkuperäistä. Pakkaus on kuitenkin sen verran älykäs, että se osaa säästää juuri sieltä, missä sitä ei huomaa. Esimerkiksi kuvattaessa puhuvaa hen- kilöä ei taustan tarvitse välttämättä liikkua, jos se on esimerkiksi seinä. Tällä tavoin saadaan säästettyä todella suuria tietomääriä. MPEG-pakkauksen kuvanlaatu on parhaimmillaan kuvissa, joissa ei ole paljon lii- kettä. Kuva on LaserDisciin verrattuna kohinaton, ja värit loistavat todella puhtaina. Onhan kuva digitaalinen, ja tämän seikan todella huomaa. Mutta kun elokuvaan tulee vauhtia, katoavat yksityiskohdat kuvasta. MPEG piirtää vain sen minkä ehtii, eli nopeissa tilanteissa piirretään vain epätarkka kuva "sinne päin", koska silmä ei ehdi havaita nopeasti muuttuvia yksityiskohtia. Nerokasta ja tilaa säästävää, mutta katsomalla esimerkiksi henkilöiden naamoja tarkasti vauhtikohtauksessa, voi huomata tuon epätarkkuuden. Merkittävin heikkous Laser- Disciin verrattuna näkyy kuitenkin siinä, että VideoCD:n pystytarkkuus on puo- littunut, ts. lomittelu on jäänyt pois. Tämän huomaa joissakin kuvissa todella helposti. Pakkauksen tehosta kertoo sekin, että VideoCD pyörii vain tuplanopeudella taval- liseen CD-levyyn nähden, ja datavirta on vain reilu 200 kB/sek. Lisäksi käytössä on vielä virheenkorjauskin, joten VideoCD:n käsittely on melko vapaata. Myös ääni on pakattu erittäin tehokkaasti, mutta silti sen laadussa ei ole valitta- mista. Elokuvien ääniraita tulee ulos Dolby Stereona ja puhtaasti, aivan kuten LaserDisciltäkin. Pakkauksen ansiosta CD-levylle on nyt saatu mahtumaan suurin- piirtein samanmittainen pätkä elokuvaa kuin samankokoiselle levylle on totuttu tallentamaan pelkkää ääntä. {3VideoCD-levyt {3------------- Myös VideoCD-levyjen kanssa näyttää menevän kirjavaksi, vaikka järjestelmä on vasta aluillaan. Philips valmistaa CDI-järjestelmään perustuvia VideoCD-levyjä, joiden CDI-laitetta varten tehdyistä upeista valikoista voi pikkukuvasta valita suoraan haluamansa kohdan elokuvasta jne. Jokaisella levyllä on soitto-ohjelma tallennettuna, joten ohjelmisto voi poiketa paljonkin eri levyjen kesken, esi- merkiksi kuvaruudulle tulevia käyttöpainikkeita (kelaukset ym.) voi olla eri määrä tai ne voivat olla erinäköisiä eri levyillä. Philipsin järjestelmän lisäksi tulee markkinoille pelkkiä VideoCD-levyjä, joissa ei ole Philipsin CDI- ohjelmistoa mukana. Näinpä saadaankin taas aikaan yhteensopivuusongelma. Onhan päivänselvää, ettei Philipsin CDI toista sellaisia levyjä, joissa ei ole CDI-ohjelmistoa, ja mikä vielä hurjempaa, muutaman japanilaisen valmistajan ensimmäiset kotikäyttöön suunnatut VideoCD-soittimet eivät hyväksy Philipsin CDI-pohjaisia videolevyjä. Että näin! Tähän kun vielä sotketaan mukaan NTSC- ja PAL-formaatit (joista ei näemmä edelleenkään ole päästy eroon), niin tuloksena onkin täysi sekamelska, jossa kukaan ei voi olla varma, toimiiko levy omassa soittimessa. Amiga CD32 sopii VideoCD-soittimeksi todella hyvin. Laite hyväksyy tiettävästi niin Philipsin CDI-pohjaiset kuin normaalit VideoCD-levytkin ilman CDI-koodia. VideoCD-levyjä ei ole ollut mahdollisuutta testata, mutta maahantuojahuollon mu- kaan ne toimivat. CD32 ei ainakaan käytä Philipsin koodia mihinkään, vaan vali- kot ovat aina samat. Tämä viestii kyllä selkeästi sitä, että laite on yhteenso- piva myös normaalin VideoCD:n kanssa. Tämä on erittäin tärkeä ominaisuus, sillä jos VideoCD yleistyy ja levyjä alkavat valmistaa monet eri tahot, tulee hyvin nopeasti tilanne, että suurimmassa osassa levyjä ei ole CDI-koodia. CD32:lla pääsee katselemaan kuvalevyjä, kunhan hankkii siihen kyseisen lisäkortin. Viime aikoina kortin saaminen on voinut olla kiven takana, mutta Commodoren tilanteen selviäminen ja uusi Escom mahdollistavat toivottavasti sen, että tuota CD32:n lisäkorttia saisi piakkoin jopa Suomesta. Yksi kummastuttava asia on tekstityksen puute VideoCD:ssä. Tekniikka on kehitty- nyt sitten LaserDiscin niin paljon, että käytännössä joka vehkeessä, jolla Vi- deoCD-levyjä toistetaan, on jonkin sortin prosessorit ja omat grafiikat, ts. myös mahdollisuus tehdä tekstiä ja esim. käyttöpainikkeita kuvan sekaan. Joten miksi levylle ei olisi voinut koodata myös tekstitystä monella eri kielellä? VideoCD:n käyttö on todella nopeaa. LaserDiscistä tuttua levyn kiihdyttelyä ei ole, koska levy pyörii aika hiljaisella nopeudella. Kun monesti soittimen ko- neistona on CD-ROM-asema, on myös hakuaika erittäin nopea, joten paikasta toi- seen siirrytään hetkessä. Mutta efektejä kuten taaksepäin katsomista, nopeutusta tai kuvakelausta ei ole, ainoastaan hidastus ja pysäytyskuva ovat mahdollisia VideoCD-levyillä. Lopullinen kuvanlaatu riippuu hyvin paljon elokuvasta. Vanhoja elokuvia, joissa on esim. filmin naarmuja yms. nähtävissä, voi olla mahdotonta koodata MPEGille, koska jokaisen räpsyn ja häiriön koodaaminen vie turhaa tilaa, eikä niiden pois- taminenkaan helppoa ole. Siten koodausta voidaan muutella hieman koodattavasta materiaalista riippuen esimerkiksi enemmän häviölliseksi. Uusista elokuvista tehtävät VideoCD:t ovat hyvälaatuisia kuvaltaan ja ääneltään. VideoCD on jatkuvasti yleistyvä järjestelmä, joka on saanut suhteellisen kivasti tukea Suomessakin. Eikä ihme, sillä levyt ovat todella halpoja. Levyjä saa hyvin monesta liikkeestä, ja monet CD-ROM- ja pelifirmatkin ovat alkaneet myydä niitä, esimerkiksi Toptronics.