Rise of the Robots (Amiga CD32)

                      Rise of the Robots (Amiga CD32) 
                      ------------------------------- 

                                Toni Achrén


Robotit ovat yhteiskunnan palvelijoita. Robotteja on joka lähtöön aina  ra-
kennusrobotista raakaan sotilasrobottiin. Electrocorpin tehtaassa  työsken-
televät droidit ovat saaneet rakennettua aivan uudentyyppisen robotin, muo-
toaan muuttavan Supervisorin.

Supervisor on ainutlaatuinen, ja se  on  toiminut  moitteettomasti,  kunnes
ärsyttävä pieni Ego-virus pääsee turmelemaan sen käyttäytymiskoodia ja  te-
kemään  siitä  psykopaatin.  Ainoa  keino  pysäyttää  Supervisor,  joka  on
päättänyt ottaa tehtaan valtaansa ja ohjelmoida tulevista roboteista  alai-
siaan, on lähettää ihmiseen perustuva kyborgi etsimään ja tuhoamaan se.

Suunnattoman kohun ympärilleen kerännyt Rise of the Robots on jo jonkin ai-
kaa  sitten  ilmestynyt  myös  Amiga  CD32:lle.   Takakansi   kehuu   peliä
ylettömästi: robotit oppivat taistelutyylisi; ensimmäinen  peli,  jossa  on
elokuvan tasosta 3D-grafiikkaa; robottien liikkeet on suunnitellut ammatti-
laistason itsepuolustusekspertti; ensimmäinen muotoaan muuttava hahmo; mah-
tavat elokuvamaiset animaatiot; Queenin kitaristin Brian Mayn  tekemät  mu-
siikit... Mutta pitävätkö nämä väitteet paikkansa?

Laitettuani rompun sisään alkaa hetken latauksen jälkeen alkuanimaatio. Mu-
kavan näköistä raytrace-grafiikkaa ilmestyy muutaman sekunnin  pätkin  ruu-
tuun. Väliin on ängetty mitä ärsyttävin tekstiosuus  tärykalvoja  raastavan
piipityksen saattelemana. Vaistomaisesti painan aina  ennen  tekstin  alkua
nappia, jotta voin keskittyä animaatioon. Toinen ärsyttävä piire on se, et-
tei alkudemoa voi ohittaa, vaan sen joutuu aina  katsomaan.  Lopuksi  hahmo
juoksee ison paneelin luokse ja peli on valmis alkamaan. Mukavan  tuntuinen
kitaran venyttely kuuluu taustalla, mutta missä on hieno Brian Mayn musiik-
ki? Hetken kuunneltuani huomaan, ettei sellaista olekaan.  Kitaran  jälkeen
taustalla soi järkyttävä pimputus, joka sekin kestää noin puoli  minuuttia.
Noh, ehkä itse peli on parempi.

Valikoista saa valittua yksin- tai kaksinpelin, montako kierrosta otellaan,
tärähteleekö ruutu hypittäessä, pelin vaikeustason,  hahmojen  varjot  sekä
välianimaatiot. Tärähtelyt ja varjot eivät pahemmin  vaikuta  pelin  nopeu-
teen, joten ne voi huoletta valita. Yksinpelissä voi valita joko harjoituk-
sen tai itse pelin. Harjoituksissa voit valita, mitä hahmoa  pelaat,  mutta
vastustajasi on aina kyborgi. Sama pätee myös kaksinpelissä,  jossa  toinen
pelaajista on aina kyborgi. Tarinan mukaan robotit on ohjelmoitu siten, et-
teivät ne taistele keskenään, joten molemmat pelaajat eivät voi pelata  ro-
boteilla. Hyvä selitys (köh, toim. huom.), mutta olisi antanut aivan  uutta
hohtoa peliin, jos molemmat pelaajat olisivat saaneet valita  hahmonsa  va-
paasti. Yksinpelissä olet kyborgi, ja vastaasi tulee ensin viisi  erilaista
robottia ja lopuksi Supervisor.

Peliä voi pelata normaalilla joystickilla, koska peli  ei  hyödynnä  CD32:n
omaa joypadia. Helpoimmalla vaikeustasolla kaikki robotit voittaa  pelkällä
hyppypotkusarjalla. Mahtava oppimiskyky. Helpoimmalla tasolla ei kuitenkaan
pääse itse Supervisoria vastaan, vaan voitettuasi viimeisen robotin  kaikki
alkaa alusta entistä vaikeampana. Keskimmäisellä vaikeustasolla tilanne  on
sama, paitsi että nyt joutuu jo käyttämään eri liikkeitä voittaakseen  vas-
tustajan. Onnettoman vaikeat erikoisliikkeet eivät  onnistu  kirveelläkään,
paitsi tietenkin tietokoneen ohjaamilta roboteilta - etkä  pääse  vieläkään
Supervisorin kimppuun viimeisen robotin jälkeen,  vaan  kaikki  alkaa  taas
alusta. Vaikein taso on tosiaankin vaikein: en ole itse edes  päässyt  vii-
meiseen robottiin asti. Ehkäpä sieltä tulee sitten se muotoaan muuttava Su-
pervisor. (Tai ehkä muotoaan muuttava merkitsee sitä, että Supervisor onkin
ne kaikki robotit, jotka  tulevat  ensimmäisen  kierroksen  jälkeen,  toim.
huom. :-)

Aina ennen taistelua tulee raytrace-grafiikkaa sisältäviä filminpätkiä.  Ne
ovat hienoja, mutta saisivat olla pidempiä, koska rompulla olisi vielä  yli
puolet vapaata tilaa. Animaation jälkeen  tulee  myös  ruudullinen  tekstiä
vastustajasta, taas ikävän piipityksen saattelemana. Onneksi niistä  pääsee
ohi.

Liikkeitä hahmoilla on kuusi erilaista ja lisäksi erikoisliikkeet, joita on
yleensä kaksi. Pelin taustojen ja hahmojen raytrace-grafiikka  on  ammatti-
maista jälkeä ja esimerkki muille, kuinka ne pitäisi tehdä.  Hienoja  ovat,
mutta ne eivät peliä pelasta.  Äänitehosteita  tappelussa  on  noin  kolme:
lyönnin, hyppimisen ja taustan äänet. Kaiken  kukkuraksi  nekin  ovat  mitä
järkyttävimpiä.

Rise of the Robots tekee oikeutta CD32:lle vain grafiikassa, ja sitäkin  on
liian vähän. En ole nähnyt pelin A1200-versiota,  mutta  olettaisin,  ettei
näissä ole muuta eroa kuin se, että A1200:lla peli haukkaa  ohjekirjan  mu-
kaan 40 megatavua kovalevyltäsi (todellisuudessa kuulemma paljon  vähemmän,
toim. huom.).

        Rise of the Robots (Amiga CD32) 

        Grafiikka:      85
        Äänet:          65
        Pelattavuus:    70
        Yleisarvosana:  60