Toimitus esittelyssä: Esa Heikkinen

                      Toimitus esittelyssä: Esa Heikkinen 
                      ----------------------------------- 

Tulemme seuraavissa  numeroissa  esittelemään  Sakun  parissa  aktiivisesti
hääräileviä henkilöitä. Esa Heikkinen aloittaa sarjan. 

Nimi:           Esa Heikkinen 

Ikä:            25 vuotta

Ammatti:        Radio- ja TV-asentaja

Harrastukset:   Amiga, elektroniikka, hifi, videotouhut (videokirjasto,
                kotiteatteri, laserdiscit, omat elokuvat yms.), valokuvaus,
                kaikenlainen virittely...

Tehtävä:        Keski/Itä-Suomen koordinaattori
                Sakunetin perustaja/puuhamies

Tietokoneet:  - Amiga 3000; MC68030+68882/25MHz, 4 Mt Static Column FAST,
                2 Mt CHIP, kaksi Quantum 730 Mt SCSI-kiintolevyjä, Toshiba
                XM5201B SCSI CD-ROM (3.4x nopeus), Philips-monitori, kaksi
                video-digitoijaa (normaali/mv ja S-VHS/väri), sampleri,
                kirjoitin, teletext, modeemi, levyasemia, ParNet yms...

              - Commodore CDTV; MC68000/7MHz, 1 Mt CHIP, DMA CD-ROM,
                levyasema, hiiri ja joystick, ParNet yms...

Purkki:         Amiga Zone BBS, (958) 422 757, auki klo 21-04
                Sakunetin "kotipurkki", Keski/Itä-Suomen koordinaattori,
                PD-jakelua myös postitse (erittäin laaja valikoima).

Tietokoneilun aloitin joskus ammattikouluaikoina 1986 tai 1987, ostin kave-
rilta Commodore 64:n ja kasettiaseman. Sitä ennen olin kyllä opetellut  mm.
Basicia paikallisen radioamatöörikerhon Apple III  -konetta  rassailemalla.
C64:n kanssa meni vuosi pari, jona aikana kone  tuli  viritettyä  viimeisen
päälle - edes käyttöjärjestelmä-ROMit eivät jääneet rauhaan,  vaan  tilalle
tuli koodailtua vähän omaa...

Ensimmäisen Amigani (A500) hankin sitten keväällä 1988 - oli  mahtava  512k
muistiavaruus, huipputehokas MC68000/7 MHz, 4096 väriä, stereoääni ja ylpeä
omistaja! Paras hankinta pitkään aikaan.  3.5"  korput  maksoivat  tuolloin
paikallisessa liikkeessä 17 mk/kpl! Kone oli niin upea, että se piti  ottaa
jopa kesälomareissulle matkalaukkuun mukaan.  Pari  kuukautta  meni,  ennen
kuin opin tuntemaan ensimmäisen kaverin, jolla oli Amiga.  Näin  se  sitten
hiljakseen lähti, ja noin vuoden päästä kone saikin jo tuplauksen  muistia-
varuuteensa  ja  toisen  levyaseman.  Myös  24-neulainen  kirjoitin  arkin-
syöttölaitteineen oli tärkeä hankinta.

Vuodet kuluivat, keväällä 1990 muutin puolison kanssa yhteen,  mutta  Amiga
ei silti jäänyt täysin unohduksiin.  Joskus  1991  sain  palkaksi  modeemin
eräälle firmalle tekemistäni radiomainoksista. Jostakin purkista löysin oh-
jeet, kuinka väsätä MFM-kiintolevy Amigaan (AHD), jolloin alkoikin kova ra-
kentaminen ja ohjaimen/levyn metsästys. Parin satasen sijoituksella  sitten
hankittiin 5.25" täyskorkea 20 Mt  kiintolevy,  MFM-ohjain  ja  tehokkaampi
virtalähde. Parin illan rakentelun, virittelyn ja  ihmettelyn  jälkeen  oli
Action Replay -moduuli saanut kylkiäisekseen MFM-laajennuksen... Näin siir-
tyi Amiga kiintolevyaikaan. Levykkeeltähän se piti vielä bootata, mutta oli
kuitenkin 20 megaa tilaa tallentaa, ja kaikki toimi  niin  hurjan  nopeasti
verrattuna levykkeisiin.

Tuolloin perustin myös purkkini, Amiga Zone BBS:n, purkkisoftana oli  JBBS.
Kickstartina oli vielä tuolloin versio 1.2. Pian laajeni AHD  kahdella  uu-
della 40 Mt asemalla. Molempia en saanut  kuitenkaan  toimimaan  yhtäaikaa.
Syksyllä 1992 vaihtui kone Amiga B2000:een. Tuli SCSI, autoboottaus,  1  Mt
CHIP ja KS 1.3! Vauhti sen kuin kasvoi, ja koneessa riitti laajennettavuut-
ta aivan eri tavoin kuin A500:lla.

Niinpä alkoikin sitten kova laajentelu. Ensin sai  40  Mt  kiintolevy  kyl-
kiäisekseen 105 Mt aseman (Quantumeita kaikki tyynni!), sen  jälkeen  FAST-
muistia 2 Mt. (Eivät olleet valhetta ne puheet,  että  FAST-muistin  lisäys
nopeuttaa konetta!!) Ensin FAST-muistia oli  2  Mt,  sitten  4  ja  lopuksi
täydet 8 Mt. Hankin myös Bridgeboard PC-emulaattorin (8088) ja siihen  oman
20 Mt kiintolevyn. Vielä yksi 40 Mt asemakin tuli hankittua Amiga-puolelle,
joten parhaimmillaan pellin alla hurisi kaikkiaan 4 kiintolevyä, tallennus-
tilaa yhteensä 200 Mt. Kickstartkin siinä päivittyi uudempaan (KS 2.04).

Maaliskussa 1994 sain tarjouksen  halvoista  käytetyistä  MC68030-prosesso-
reista. Niinpä aloin etsiä '030-turbon rakennusohjetta.  Ohjetta  en  kyllä
löytänyt, mutta sen sijaan sain erittäin mielenkiintoisen tarjouksen pikku-
vikaisesta Amiga 3000:sta. Jees... Kaverilla jo A3000 olikin ja olin käynyt
kokeilemassa... Olisi se aika jo minunkin. Joten kaikki likoon vain, ja ar-
moton rahan kerääminen. Parin viikon päästä homma oli selvä,  ja  koin  en-
simmäistä kertaa moneen vuoteen Amigattoman viikon, kun vanha kone oli myy-
ty ja odottelin kuin kuuta nousevaa A3000:n saapumista.  (Oli  aika  rankka
viikko, välillä otti jo lujille, ja piti käydä kaverin luona  lievittämässä
tuskaa.)

Vanhasta A2000:sta jätin 105 Mt levyn itselleni, koska A3000:ssa  ei  ollut
ostettaessa kiintolevyä. Sitten koittikin jo 25.3,  syntymäpäiväni  muuten,
kun saapui korea valkoinen paketti, jossa vihreällä  luki  Commodore  A3000
25MHz... Kone paketista, kiintolevy kiinni ja testaamaan. Purkkikin suoras-
taan lensi! Kavereille printtailin SysInfolla nopeustietoja, joita he  vih-
reänä lueskelivat... Static Column FASTin ansiosta kone onkin jonkin verran
normaalia A3000:sta vikkelämpi.

Näin sitten kului kesä, ja alkusyksystä hankin CDTV:n, jolloin avautui  ko-
konaan uusi maailma: CD-ROMit! Hidastahan se  ParNetin  kautta  oli,  mutta
silti huomattavasti nopeampaa kuin hakea tiedostoja FTP:ltä tai  purkeista.
Syksyllä sain töitä paikallisesta tietokonefirmasta  ja  pääsin  hankkimaan
laajennuksia koneeseen. Ensiostos  olikin  enemmän  levytilaa,  ja  päädyin
hankkimaan Quantumin 730 Mt ja 540 Mt SCSI-asemat. Maaginen gigan raja rik-
koontui ja nopeudet nousivat useisiin megatavuihin  sekunnissa.  Yhtä  len-
toa..

Pari kuukautta myöhemmin vaihdoin 540 Mt aseman 730 Mt:ksi, eli nyt on sit-
ten kaksi 730 Mt asemaa, saa nähdä koska tila loppuu.. Vielä eivät ole tul-
leet täyteen. CD-ROMkin tuli hankittua. Itse asiassa tarina oli  sellainen,
että enolla oli jäänyt ylimääräiseksi Toshiban 3.4x-asema, ei edes  ehtinyt
asentaa sitä koneeseensa, kun oli jo päättänyt ostaa 4x-aseman. Otin koneen
mukaan  ja  lähdin  kokeilemaan  asemaa.  Eipä  sitä  voinut  ostamattakaan
jättää... Näin aukesi jälleen uusia maailmoja nopean CD-ROMin ansiosta! Nyt
olemmekin sitten nykyhetkessä.

Mitäpä tulevaisuudessa? Commodoren kaupan selviäminen  vihdoin  ja  viimein
antaa uutta toivoa Amigan tarinan jatkumiselle. Niinpä tässä voi  mitä  to-
dennäköisimmin haudata huolen mahdollisesta koneen vaihtamisesta Amigan ka-
toamisen pelossa. Töissä ja muualla olen tutustunut mm. PC-koneisiin  hyvin
laajasti, ja tietoa  niistä  on  kertynyt  todella  paljon.  (Korjaan  siis
työkseni PC-koneita.) Siitä huolimatta ei ole tehnyt lainkaan mieli hankkia
PC:tä, ja jos joskus tekee, niin korkeintaan pelikoneeksi. Pelihimonkin voi
tyydyttää lainaamalla töistä konetta viikonlopuksi. Hyötykäyttöön  taas  ei
PC:tä tarvitse, kaiken saman tekee Amigalla paljon kätevämmin ja helpommin.
Niiden parissa kun päivät työskentelee,  niin  oppii  hyvin  nopeasti  myös
kaikki huonot puolet, joita kyllä riittää. Koneen yleisyys Amigaan  verrat-
tuna ei siis enää paina, kun toimintavarmuus on mitä on.  Amigan  toiminta-
varmuuteen taas olen erittäin tyytyväinen, koko Amiga-urani aikana on  kone
ollut rikki ainoastaan kolme kertaa: 

 1. Amiga 500:sta hajosivat molemmat CIA:t kerralla (ukkonen tai joku...)
 2. Amiga 500:sta Agnuksen kannan juotokset piti juottaa uudelleen
 3. Amiga 3000:sta oli ostettaessa rikki Super DMAC -piiri

Amiga 2000:ssa ei ollut koskaan  mitään  vikaa,  eikä  myöskään  ole  ollut
A3000:ssa piirin vaihtamisen jälkeen (piiri oli kannalla helposti  vaihdet-
tavissa). Eli varsinkin pöytämallin Amigat ovat kiitettävän toimintavarmoja
koneita: voit olla 99.5%:n varma, että kun laitat virrat päälle, kone  myös
toimii!

Mitä hankintoihin tulee, niin suunnitelmissa olisi vaikka mitä, mutta  suu-
remmista mainittakoon kunnon SVGA-monitori A3000:n  SVGA-liitäntään.  Tämän
jälkeen olisi mahdollisuus hankkia joku grafiikkakortti (EGS Spectrum yms).
Myös MPEG-kortti kiinnostaisi, sillä Toshiban CD-ROM tukee Video  CD  -for-
maattia, jolloin elokuvien katselu  tulisi  mahdolliseksi  kuten  CD32:lla.
CDTV saattaa tulevaisuudessa vaihtua CD32:ksi  taikka  A1200:ksi,  avovaimo
haluaisi A1200:n pelikoneeksi, kun nykyisistä peleistä ja demoista niin mo-
ni on AGA:lle.

Esa Heikkinen