7 1* Aivoaaltoja stimuloimassa - AMM-projektin synty Antti Vähä-Sipilä Jokin aika sitten (lieneekö ollut kesän alussa) etsiskelin sopivaa pientä ohjelmointiprojektia. DICEn uusi versio oli juuri iskenyt pöytääni Dillonilta ja sitä oli päästävä käyttämään. Siispä löydettyäni kirjastosta hieman materiaalia aiheesta aivoaaltojen stimulointi otin editorin esiin. Tuloksena oli AMM eli AmigaMindMachine joka valitettavasti on vielä jämähtänyt osittain bugiseen 1.0-versioon lähinnä laiskuuden ja CIA-piirien räjähtämisen pelon takia, mutta uusi versio varmaan löytää tiensä kuluttajille ennen kuin armeija nielee minut marraskuun alussa... Aivothan ovat neuroverkko, jossa neuronit ovat kytkeytyneet toisiinsa synapsein. Jokaisesta neuronista lähtee yksi aksoni (axon), jota pitkin neuroni "väläyttää" sähköpulssin toisen neuronin dendriittiin. Sähköpulssin edetessä tuoja- tai viejähaarakkeesta solun pintakerros päästää natriumioneja soluun kaliumionien poistuessa solusta. Tällöin potentiaaliero solun ulko- ja sisäpuolen välillä häviää ja vasta kun ionit on saatu pumpattua takaisin oikeille paikoilleen on hermorata taas valmis seuraavalle signaalille. Välissä signaali kulkee kemiallisesti, mutta sähköimpulssi on niin voimakas (lasketaan millivolteissa) että se pystytään havaitsemaan päähän kiinnitetyillä elektrodeilla. Aivoaaltostimulaation varhaisessa vaiheessa havaittiin, että tietyissä aivojen tilanteissa aivoaallot ovat erilaisia. Aivokäyrä, EEG (elektroenkefalogrammi) näyttää aivojen aktiviteetin. EEG:stä voitiin havaita tiettyjä jaksollisuuksia jotka liittyivät tiettyihin valve- ja unitiloihin. EEG:stä voidaan lukea myös esimerkiksi epilepsia tai muita aivojen toimintahäiriöitä. EEG:tä tutumpi hermosähköisten ilmiöiden tutkimuslaite lienee EKG, elektrokardiografi eli sydänkäyrälaite. Kuusikymmentäluvulla koehenkilöt tarkkailivat omaa EEG:tään. Kun haluttu rentoutumisen aste (tai EEG:n muoto sekä jaksollisuus) saatiin aikaan, koehenkilö yritti saada efektin toistettua. Tällä menetelmällä, joka kulki nimellä EEG biofeedback, pyrittiin saamaan oman aivokäyrän hallinta niin helpoksi, ettei siihen enää tarvittaisi kallista ja epäkäytännöllistä EEG-piirturia. Tämä tietysti vaati keskittymistä eikä ollut kovinkaan helppoa. Kahdeksankymmentäluvulla aloitettiin ulkopuolisten ärsykkeiden käyttö aivoaaltostimulaatiossa. Yksi yleisimmistä tavoista ja se, mitä AMM myöskim käyttää, on kaksiäänistimulaatio. Tähän lisätään usein visuaalinen stimulaatio (AMM:n seuraavassa versiossa). Laitteita, jotka tätä stimulaatiota tekevät, on ollut markkinoilla Suomessakin ainakin InnerQuestin tavaramerkillä. Psykologien keskuudessa vakiintunut nimitys on MindMachine Jopa niin vakiintunut, että psykologianopettajamme puhui aiheesta jo lukioaikana Aivodiscon ohella. (Aivodisco on laite, jolla EEG:stä tehdään kuvaa esim. discon seinälle. Sopii teknobileisiin.) Kaksiäänistimulaatio perustuu siihen, että aivojen EEG:stä on löydetty tiettyjä syklejä. Niiden taajuus on noin 2-20 Hz ja taajuusalueet ovat saaneet nimikseen beta (14-20 Hz), alpha (7-14 Hz), theta (4-7 Hz) sekä delta (2-4 Hz). Beta esiintyy valvetilassa, alpha sohvalla mietiskellessä, theta siitä tokkuraisemmassa tilassa ja delta syväunessa. Theta-stimulaatiota on ajateltu käytettävän luovuuden parantajana kun taas alpha-stimulaation todettu aiheuttavan helpoiten epilepsiakohtauksia. Kaksiäänistimulaatiolla kumpaankin korvaan tuodaan miellyttävä siniaalto, joiden taajuus poikkeaa siten, että aivot syntetisoivat niiden interferenssitaajuuden. Kun aivot joutuvat tällaisen tehtävän eteen, sen odotetaan pakottavan aivot toimimaan ao. interferenssitaajuudella. Interferenssitaajuuden ollessa aivoaaltoalueella haluttu stimulaatio saada aikaiseksi. Kaksiäänistimulaatiossa on muistettava, ettei se tehoa jos eri korvien signaalit on päästetty sekoittumaan keskenään (joko vahvistimen oikea kaiutin/vasen kaiutin-säätimessä, kaiuttimissa tai liittimissä). Korvakuulokkeet ovat ehdottomat. Visuaalisessa stimulaatiossa silmiin tuodaan välkkyvä valo, joka on tarkasti tahdistettu interferenssitaajuuteen. Se tehostaa kaksiäänistimulaatiota niin huomattavasti, että epileptikkojen kohtausriski kasvaa moninkertaiseksi. Käytännön sovellutukset ovat voimissaan erityisesti Japanissa, jossa on perustettu kokonaisia Aivopunttisaleja (Mind Gym). Väsyneet liikemiehet istuvat mukavaan tuoliin päivän päätteeksi, heittävät luurit ja lasit korvilleen ja puolen tunnin kuluttua kävelevät pirteinä pois elleivät ole nukahtaneet sitä ennen. USA:ssa kotilaitteiden myynti kasvaa jatkuvasti. Laitteet ovat kuitenkin varsin kalliita, siksi AMM puolustaa hyvin paikkaansa. Mikäli saatte jostain käsiinne jonkin AMM:n version, ehkäpä Sakun PD- levyiltä taikka bokseista, kannattaa tehdä mukana olevasta malliohjelmasta oma kasettinauha, jota voi kuunnella korvalappustereoista ruotsintunneilla Mikäli valostimulaation haluaa korvalappuversioon lisätä (siinä tapauksessa, jos ruotsinopettajasi ei pidä Amigoista) hanki käsiisi Everyday with Practical Electronics-lehti, April-May 1993. Kyseisissä numeroissa selostetaan MindMachinen ja valostimulaattorin rakennus kytkentäkaavioista piirilevyihin. Muistakaa lukea dokumentit ennen AMM:n tai muun MindMachinen käyttöä. Epilepsiakohtausvaara on nimittäin todellinen. Herkät epileptikot ovat saaneet kohtauksia tuijotettuaan Nintendon 50 Hz:n näyttöä liian pitkään ja ensikertalainen teknobileissä saattaa naksahtaa strobojen välkkeeseen (jotka nekin voidaan muuten tahdistaa aivoihin vaikuttavasti). Eli jos käytön aikana rupeat näkemään harhoja, kuulet harhoja, haistat outoja hajuja (tätä on myöskin raportoitu) niin revi itsesi heti irti laitteista ja mene lääkäriin. Tosin mikäli kuuntelit nauhaa ruotsintunnilla niin kuuloharhat saattavat olla ruotsin kieltä. Lääkärikin saattaa ensin nauraa hörähtää kun kuulee MindMachine-kokeiluista, mutta tutkimustietoa aiheesta kyllä löytyy jos etsii. Tähän asti AMM:n käyttäjien kommentit ovat olleet tasoa "se aiheutti minulle aivovaurion", "nukahdin", "ei efektiä", "rentouttavaa". Joten kyllä se siitä, ainakin sitten kun saan lediversion valmiiksi.