2 0* Amigan grafiikan ---------------- tulevaisuudennäkymät -------------------- Kaikkihan muistanevat nuo perinteik- käät Amigan kulta-ajat, jolloin oli pari hassua Amiga-mallia, A1000, A500 ja ehkä A2000 - ja PC:issä CGA- grafiikka. Noina muinaisina aikoina ei PC:illä ollut nokan koputtamista - Amigat olivat edistyksellisimpiä mikroja, mitä tuli grafiikkaan. Jo A1000:n ajoista mainetta niittänyt pallodemo "Boing" väläytteli upeaa, nopeasti liikkuvaa 32-väristä gra- fiikkaa, jotakin, josta silloiset PC-miehet vain unelmoivat... Mutta ajat ovat muuttuneet. Ennen oli Amigassa muihin verrattuna todel- la eristyksellistä rautaa, mutta nyt ovat PC:t menneet ohi. Koko 90-luku on ollut 256-väristen PC-ruutujen hallintokautta - eikä Amigalla ollut paljoakaan vastaansanomista muuta- mia harvinaisia, kalliita 24-bitti- siä näyttökortteja lukuunottamatta. Elettiin vuotta 1992. PC:lle oli yl- lin kyllin 256-värisistä SVGA-kor- teista jopa 16777216-värisiin trueco- lor-kortteihin saakka. Amigalle muu- tama harva, hintava kortti. Jotkut muistanevatkin nämä "vanhat kunnon" näyttökortit - IV24, Firecracker, Harlequin, Rambrandt, vain muutamia mainitakseni... Näille oli yhteistä vain PC:n vastaavia kortteja hirveäs- ti korkeampi hinta. Mutta nämä oli- vatkin lähinnä tarkoitettu esimerkik- si videotyöskentelyyn, videopajoille jne. Näissä oli harvemmin toimiva WB-emulaattori, eikä siltikään ollut kovin kaksista käyttää. Se, mitä Amiga todella tarvitsi mennäkseen PC:iden edelle kunnon mitalla, oli värikkäämpi ja suurempiresoluutioi- nen Workbench. Mitä mieltä oli työs- kennellä 16-värisellä 640x512-Work- benchillä, joka vielä kaiken muun li- säksi tahmasi ja värisi inhottavas- ti? Ei mitään - siksi tarve suurem- mille resoluutioille suuremmilla vä- rimäärillä oli pakottavan suuri - myös Amiga-käyttäjälle niinkuin PC:n tyypilliselle Windows-käyttäjälle. Tähän probleemaan - Amigan vuodelta -85 peräisiin olevaan "antiikki- seen" grafiikkaan - Commodore esitte- li syksyllä 1992 oivan ratkaisun: A- miga 4000, jossa oli AGA-piiristö (Advanced Graphics Architechture). Tämä uusi piiristö tarjosi entistä suuremmat värimäärät resoluution kui- tenkaan kärsimättä - maksimissaan 1280x512(i) 256 värillä, tai jopa 262144 yhtäaikaisella värillä (HAM8- tila). Monet aikaisempien Amigoiden omistajat, jotka olivat jo tottuneet käyttämään 640x256- tilaa neljällä värillä (16 tahmasi liikaa), olivat kuin taivaassa, kun melkein samalla nopeudella voikin käyttää 896x628-ti- laa 128 värillä. 256 väriä jo tahma- si ehkä hieman liiaksi, mutta 128 vä- riä oli Amigan Workbench 3.0:lle ai- van riittävästi, sikäli kun tämä pa- rannettu WB (jossa uutta 2.1:stä oli lähinnä AGA-tuki) kykeni "jakamaan" ruudun paletin ohjelmien kesken, jolloin tarvittiin vähemmän värejä samojen kuvien esittämiseen WB-ruu- dulla. Nyt voitiin näyttää ennennäke- mättömän hienoja kuvia pienessä ikku- nassa WB-ruudulla ihmeohjelmalla ni- meltä MultiView. Vaikenivatpahan PC- miehet ainakin vähäksi aikaa... :-) Varsinkin marraskuussa -92 alkoi Amigan uuden sukupolven grafiikan a- sema vakiintua, kun Commodore julkai- si uuden koneen: Amiga 1200. Tämä oli pääasiassa suunnattu harrasteli- joille, ja tuli olemaan uusi "low-end" malli vanhan A500:n tilal- le. Tämä kone tarjosi AGA-grafiikan erittäin kilpailukykyisellä hintata- solla - A4000 oli ollut tätä ennen vain muutamien harvojen valittujen tietokone isolla hintalapullaan... Mutta nyt, kun AGA-potentiaali oli useimpien tavallisten harrastajien ja ohjelmoijien ulottuvissa, alkoi todellinen AGA-grafiikan kukoistus- kausi. Yhä useampi ohjelma, ennen kaikkea hyötyohjelmat, alkoivat tu- kea AGA-grafiikkaa. Näyttömoodit, ja -värimäärät olivat helposti käyttä- jän muuteltavissa käyttöjärjestelmän tarjoaman ScreenMode-requesterin avulla - ilman mitään PC-tyylistä driver-tuskaa. Olipahan kiva kun sai taas pilkata PC-miehiä... ;-) Mutta, vaikka AGA olikin suuri pa- rannus vanhaan piiristöön verrattuna nelinkertaisine kaistaleveyksineen, oli se silti melko hidas verrattuna uusimpiin PC-kortteihin. Etenkin 256-väriset moodit ovat AGA:lla mel- ko hitaita, jopa niin hitaita, ettei niiden käyttö ole järin mukavaa. Ja jos halusi parempaa grafiikkaa omaa- van Amigan, oli pakko myydä vanha A2000 tai A3000, sillä edellämaini- tuille koneille ei saanut AGA-päivi- tystä tai muuta sellaista, eikä mois- ta ollut edes tiedossa tulevaisuudes- sakaan. Miten käy vanhalle lippulai- valle nimeltä Amiga 3000? Kuoleeko se pois AGA-koneiden melskeessä? Mo- net olivat jo myymässä A3000:staan täydellä kiireellä, kun erinäiset saksalaiset ja yhdysvaltalaiset fir- mat rupesivat julkaisemaan uusia, en- tistä parempia grafiikkakortteja to- den teolla. Aluksi oli Dominoa, Mer- liniä ja Retinaa. Näistä grafiikka- korteista ei valitettavasti tullut suurta suosiota, ja niiden erinomai- set ominaisuudet hukkuivat "AGA-tul- vaan". Mutta esimerkiksi Domino tar- josi erittäin kilpailukykyiseen hin- taan 256-värisiä tiloja jopa 1024x768-resoluutioon saakka - hinta oli samaa luokkaa mitä PC:n näytö- nohjaimet! Retina oli kalliimpi, mut- ta tarjosi 24-bittistä grafiikkaa isoilla resoluutioilla. Valitettavas- ti vain kortit olivat hieman epätäy- dellisiä muutamissa suhteissa - vain ne ohjelmat, jotka avautuivat Workbench-ruudulle hyötyivät suurem- masta resoluutiosta, ja jokunen muu ohjelma. AGA-ohjelmien yleistyessä tarvittiin korttia, jonka softa pys- tyi tarjoamaan 256-värisiä moodeja AGA-ohjelmille aivan kuin alkuperäi- nen AGA-piiristö. Jotkut käyttävät vieläkin näistä näytönohjaimista ni- mitystä "AGA-kortti" vaikka ne ovat- kin teknisesti pidemmälle kehittynei- tä kuin itse alkuperäinen AGA-piiris- tö. Esimerkiksi A4000:n aikoihin markkinoille tullut Picasso II tarjo- si 256-värisiä tiloja aina 1280x1024-resoluutioon saakka erit- täin kilpailukykyisessä, noin 2000mk hintaluokassa. Lisäksi kortilla on tehokas CL5426-kiihdytinpiiri. Se, mikä tekee tästä näyttökortista "näy- tönohjaimen", on sen softa. Kortti "integroituu" käyttöjärjestelmään niin vedenpitävästi, että valmista- jaa lupaa kaikkien 2.0:aa tukevien softien toimivan kortilla 100%. Täl- löin voi näyttää vaikka 256-värisiä kuvia ViewTekillä, tai laskea 256-vä- ristä Mandelbrottia MandelSquarella, tai renderöidä Real 3D 2:lla suo- raan Picasson 24-bittiselle ruudulle (olettaen, että Realille on Picas- so-ajuri, itse käyttöjärjestelmä tar- joaa tuen vain 256 värille). Nykyään on siis useampi vaihtoehto niille Amigisteille, jotka haluavat koneestaan ulos enemmän värejä ja pa- rempia resoluutioita. Silmiinpistä- vin tapa on tietysti myydä vanha "rakkine" pois ja ostaa uusi, tulite- rä A4000. Mutta esimerkiksi varmasti hyvin moni Amiga 3000:n kalliilla rahalla ostanut haluaa pitää tämän entisen Amiga-malliston lippulaivan uuden koneen ostamisen sijaan. Ostaa vain koneeseen jonkin asiallisen näytönohjaimen - niitä on nykyään markkinoilla mo- nenlaisia, ja -tehoisia. Se, mitä näille "uuden sukupolven" Amiga-näy- tönohjaimille on yhteistä, on erit- täin hyvä kilpailukyky, sillä ne ovat teholuokassaan PC-virkaveljien- sä hintaisia! Tämä on erittäin posi- tiivinen piirre, ja takaa ettei Ami- gistien tarvitse enää hävetä häviä- vänsä grafiikassa puucee-miehille, ostamalla uuden hienon Rainbow III:n (S3 928 -kiihdytetty näytönohjain) turvaa samalla itselleen komean haju- raon - jopa verrattaessa Silicon Graphicsien työasemien grafiikkaan! Tavallisessa, jokamiehen hintaluokas- sa kilpailevat lähinnä Merlin, Picas- so II, Piccolo ja GVP EGS Spectrum. Nämä kaikki ovat kiihdytettyjä näytö- nohjaimia korkeilla resoluutioilla ja truecolorilla. Merlinin heikkona lenkkinä on keskeneräinen softa ja hidas WB-emulaatio. Picasso II:ssä on erinomainen softatuki (patchaa In- tuitionin) ja nopea CL5426-blitteri, mutta siinä on vain ZorroII-liitän- tä, rajoittaen siirtonopeuden kortin ja CPU:n välillä vain noin 3 megata- vuun/s. Piccolossa ja GVP EGS Spect- rumissa taas on nk. ZorroII/ZorroIII "autosensing", eli esimerkiksi A3000:ssa Piccolo ja GVP EGS Spect- rum kykenevät siirtämään jopa 20MB/s, optimissaan 50MB/s 32-bittis- tä ZorroIII-väylää pitkin! Nämä kor- tit ovatkin selvästi joukosta erottu- vat nopeuden puolesta. Piccolon sof- ta on Internetissä liikkuvien käyttä- jien mukaan hyvä (mainoksia ei ole tullut vastaan), myös GVP:n softan pitäisi integroitua käyttöjärjestel- mätasolla. Nämä molemmat kortit tuke- vat myös GVP:n kehittämää 24-bittis- tä käyttöympäristöä, EGS:ää. Myös useat ohjelmistovalmistajat tukevat jo EGS:ää, pääasiassa grafiikankäsit- tely, -morphaus, -renderöinti yms. ohjelmat. EGS:ää voidaan jo nyt hy- vällä syyllä kutsua "de facto 24-bit standardiksi". Aika näyttää, miten käy. Tuleeko EGS valtaamaan niin paljon alaa, et- tä Commodore adoptoi sen seuraavaan käyttöjärjestelmäversioon? Miten RTG (ReTargettable Graphics) tulee muut- tamaan tilannetta? Todennäköisesti melko vähän, sillä jo nykyiset, hy- vällä softatuella varustetut näytö- nohjaimet kykenevät ottamaan ohjel- mistojen tarjoamat grafiikat täysin hallintaansa. Tulevaisuus näyttää hy- vin ruusuiselta - varsinkin, kun uu- sia, entistä edullisempia grafiikka- kortteja julkaistaan kiihtyvällä vauhdilla. A2000:sta tai A3000:sta A4000:een siirryttäessä kannattaakin ajatella tarkkaan, olisiko sitten- kin toimivampi ratkaisu ostaa vain uusi grafiikkakortti, sikäli kun ny- kyiset kortit ovat todellakin käyttö- kelpoisia, ja useimmiten päihittävät hitaahkon AGA:n selvällä marginaa- lilla. Näyttökorttien ainoa varjopuo- li lienee se, ettei niillä mitä luul- tavammin näy AGA-demot niiden ronk- kiessa rautaa suoraan... :( Mutta siitä huolimatta kannattaa miettiä tarkkaan, mitä itse tarvitsee. Ja jos myy Amiga 500:nsa ja ostaa jon- kun 486:n sillä perustein, että "486:ssa on 256 väriä ja muutenkin se on nopeampi" niin kannattaa ajois- sa ottaa laput pois silmiltä ja kat- soa ympärillään olevaa Amiga-grafiik- kakorttivalikoimaa - samalla rahalla saa mitä PC:llekin! Topi Kanerva