Lahjoittajan nimi (ja yhteystiedot): Viesti„ voi j„tt„„ osoitteisiin: Vesa Tienvieri, draco@freenet.hut.fi Captain Draco, Co-SysOp of Runestone BBS 9698-281031 Pelisysteemi (ja maailma) jossa hahmoa on k„ytetty: Harn/PBB Hahmon nimi: Corvin Thistle Taidot, sanallisesti: VOIMAKKUUS 6 Voimissa ik„ alkaa jo painaa, mutta tekee edelleenkin ty”t„ kuin karhu jos sikseen sattuu. Paksut k„sivarret ja isot k„p„l„t. RAKENNE 5 Pienoinen kaljamaha heikent„„ jo kuntoa, eik„ olekaan mik„„n juoksija luonteeltaan - rehellinen ty” on asia erikseen. Mies kantaa mukanaan sel„ss„„n pient„ jakkaraa, jolle aina istuuntua tarpeen tullen. KOORDINAATIO 4 Ketteryys ei ole huumaava, eik„ sormin„pp„ryysk„„n. Mutta Corvin on tarkka heitt„m„„n. Mukana on pieni kirves, jolla h„n aina harjoittelee puuhaa vieskellen sit„ puihin yms. MIELI 7 Pisteet kertonevat ett„ Corvin kaiken rujouden sis„ll„ on my”s v„list„ harras mietiskelij„, eik„ s„nt„„ maha kolmantena jalkana taisteluun/ongelmaan. Rankka kokemus el„m„n saralla on tuonut nokkeluutta moneen eri asiaan. Pit„isk”s viel„ jotenkin jatkaa selittely„? HENKI 8 Corvin on perhanan itsep„inen jos sikseen tulee. Tuima katse porautuu kyll„ vastaan urputtavan tyypin selk„ytimeen asti. Corvin ei palvo mit„„n/ket„„n jumalaa, mutta on yleisesti hyv„n puolella, varsinkin jos nainen on pulassa. H„n pit„„ my”s lapsista ja pikkuveijareista, muttei suostu kyll„ kotit”it„ tekem„„n miss„„n tapauksessa - naisten puuhia. AISTIT 7 Vasemman silm„n n„k”kyky ei ole en„„ sit„ mit„ se oli ennen, mutta oikea n„kee viel„ hyvin. Kuulo on eritt„in hyv„, ja h„n erottaakin mets„n el„inten „„net eritt„in hyvin ja tunnistaa eri lajeja niist„. Hajuaisti on normaali. Isovarvasta tuppaa aina kolottamaan jos matalapaine on tulossa. 6. aisti. Corvin pystyy havaitsemaan magiaa, yliluonnollista ym. muuta voimaa, jos sit„ on erikoisesti jossain paikassa, muttei pysty erottamaan onko se hyv„„ vaiko pahaa etc. KARISMA 5 Pelkk„ ulkon„k” ei aina anna niin hyv„„ ja yst„v„llist„ kuvaa h„nest„, mutta kyll„ se sisin on hyv„„. Kaveruussuhteen Corvin pit„„ loppuun asti eik„ koskaan pet„ kavereitaan saati sitten valojaan. H„n ei tosin vanno mit„„n kovinkaan usein. Corvin ei kunnioita ja palvo kuin joitain eritt„in harvoja henkil”it„ - kunnioitus on kovan ty”n takana toisille. Mutta kaveriksi p„„see helpolla. Corvin on normaalisti v„h„puheisempi veikkonen, mutta yleens„ iloluontoinen, varsinkin nuorten typyk”iden ollessa kyseess„. Pikkucorvin on kyll„kin jo lopettanut toiminnan, mutta ainahan naisista saa pit„„. Aina parin ylim„„r„isen tuopin j„lkeen alkaa huulikin lent„„, mutta h„n kuitenkin useimmiten pit„„ itsens„ kasassa. Taidot: Taistelutaitoja: - Miekank„sittely 3 (estoc 4) - Kahden k„den kirves 5 - K„sikirveen heitto 9 - Aseeton taistelu 4 - Sauva 2-k 2 ** Normaalitaitoja - Asesepp„ 2 - Maanviljely - El„intietous 7 - J„ljitys 5 - Ansoitus 8 - Kokkaus (erik el„imet) 4/7 - Ei kirjoitustaitoa - Puusepp„ 3 - Merimies 5 - Uiminen 3 - Oluenpaneminen 6 - Ruuanetsint„ 4 - Yrttitietous 5 - L„„kint„ 2 - Selviytyminen 6 - S„„tietous 4 Psioniikka: - Telepatia 3 - Ruumiista irtautuminen 4 - Herkk„tuntoisuus 6 Yst„v„t, viholliset, hahmolle muuten merkitt„v„t henkil”t: Izdalir Yksijalkainen - T„m„ jo varhaisessa nuoruudessaan oikean jalkansa polvesta alasp„in menett„nyt vanha merikarhu asustaa nyky„„n Cherafirin kuningaskunnan p„„kaupungissa pit„en pystyss„ pient„ puotia, jossa myy valmistamiaan puuveistoksia ja kertoilee juttuja hurjasta nuoruudestaan. Izdalir on edelleen, 57-vuoden ik„isen„, varsin vahva, joskin hieman simppeli er„„n kovahkon, p„„h„n osuneen iskun seurauksena. Glavnis Unelmoija - T„m„n melko iloisen veikon Corvin oppi tuntemaan vasta muutama kuukausi sitten, mutta jo lyhyess„ ajassa t„m„ suorasukaisen kiero soittelijamiekkonen on onnistunut p„„sem„„n l„heiseen yst„v„suhteeseen h„nen kanssaan. Glavnis asuu my”skin Tashalissa, joskin on v„h„n v„li„ ongelmissa hieman kleptomaanisen luonteensa kanssa. Kaiken kaikkiaan todella hauska ja aina pett„m„tt”m„n iloinen kaveri. Vigodna Viheri„helma - T„m„ nuori, 24-vuotias, mustahiuksinen nainen toimii Halean papittarena (lue: h„n on varsin vieh„tt„v„ ulkomuodoltaan). H„neen Corvin yst„vystyi er„„n„ y”n„ pelastettuasi h„net parilta raiskaajalta. Luonteeltaan t„m„ s”p”liini on hieman sulkeutunut, mik„ tekee h„nest„ hieman vaikeamman, mutta kun Corvin oppi tuntemaan h„net, h„n oppi my”s ymm„rt„m„„n h„nt„ ja pit„m„„n h„nest„. Vigodnalla ei ole rakastajaa juuri hieman et„isen luonteensa takia. Masef Kalaritilainen - T„m„ Orbaalista kotoisin oleva hieman viikinkim„inen mies toimii t„„ll„ Tashalissa hevostenkasvattajana. Aina kovalla „„nell„ puhuva, helposti ja voimakkaasti naurava mies onkin Corvinin mieluisinta ryyppyseuraa. Masefilla on my”s vaimo, Fesla nimelt„„n ja heill„ on nyt kaksi lasta, joista vanhempi, Gareth-poika on ehtinyt jo kuusivuotiaaksi ja nuorempi Virre-poika kaksivuotiaaksi. Piakkoin on odotettavissa viel„ kolmas iloinen perhetapahtuma ja Masef toivookin saavansa tytt„renkin. Hahmon sanallinen kuvaus: Olemus: 180-senttinen, liev„sti p”n„k”itynyt ihmismies, tuuhea ruskea parta ja viikset, sarastava kalju p„„laella Ik„ n.50, ei muista en„„ tarkkaan. K„dess„ tatuointi, jonka kyll„kin peitt„„ k„„re. Useinkin piippu hampaissa, vaikkei aina edes sytytettyn„. Hieman t”rkyisen ja ep„siistin oloinen. Corvin syntyi Hƒrnin saaren l„nsiosissa Rethemin kuningaskunnassa melko l„hell„ Golothan suurkaupunkia tavallisen maanviljelij„perheen pahnanpohjimmaiseksi. Jo lapsuudestaan asti Corvin osoittautui varsin kurittomaksi vekaraksi ja h„n viettikin suuren osan ajastaan kaupungin satama-alueella ja sen h„m„r„per„isill„ kujilla. Is„ ei oikein pit„nyt poikansa riennoista, vaan olisi halunnut t„m„n pysyttelev„n kotona auttamassa is„„ns„ pelloilla, kuten kunnon poika ainakin, mutta „iti suhtautui viimeiseens„ hieman ymm„rt„v„isemmin. T„lt„ ajalta on perua my”s Corvinin lis„nimi, Ohdake (Thistle), jonka is„ antoi itsep„iselle pojalleen. Lopulta viidentoista ik„isen„ Corvin ker„si mukaansa v„h„t tavaransa ja l„hti kaupungista er„„n kauppalaivan salamatkustajana. Ajatukset maailman kiert„misest„ ja n„kemisest„ meniv„t hieman pieleen, sill„ laiva olikin suuntaamassa kohden etel„„ ja sen l„hes tuntemattomia kauppa-alueita. Corvin j„ikin kiinni melko nopeasti ja vaivattomasti. H„nen kielt„ydytty„„n ty”nteosta laiva yksinkertaisesti j„tti h„net l„himm„lle saarelle, joka osoittautuikin varsin oudon, matriarkaalisen (naisjohtoisen) kulttuurin asuttamaksi. Sukupuolensa takia varsin n„pp„r„sti kiinniotettu Corvin joutuikin tekem„„n naisten dominoimassa yhteis”ss„ muiden harvojen miesten tapaan kaikenlaisia likaisia t”it„. ™isist„ velvollisuuksistaan h„n piti kuitenkin huomattavasti enemm„n ja onnistuikin t„t„ kautta l„hes yst„vystym„„n yhteen naisista, Maya nimelt„„n. Mayan kautta Corvin oppikin paljon kansan kulttuurista ja tavoista. Lopulta parin kuukauden p„„st„ Corvin p„„si pois saarelta paikalle sattuneen merirosvolaivan kyydiss„ joutuen kansia kuuraamaan, mihin hommaan suostuikin t„ll„ kertaa melko auliisti. Pari vuotta kului laivoja ja rannikkokyli„ ry”stelless„, kunnes er„„n„ kauniina p„iv„n„ Corvin sattui kannella oleskellessaan n„kem„„n kivisen niemen k„rjess„ seisoneen suunnilleen itsens„ ik„isen naisen, jonka kauneuteen h„n ihastui v„litt”m„sti. Laivan rantautuessa seuraavan kerran kaupunkiin Corvin h„ipyi v„hin „„nin ja suuntasi kohden paikkaa, jossa oli naisen n„hnyt. H„n saapuikin itselleen t„ysin outoon kyl„„n ja alkoi kysell„ tytt”„, jota kukaan ei kuitenkaan tuntunut tuntevan. Ei kuulema ollut paikkakunnalta. Lopulta er„s vanhahko ukkeli v„itti tiet„v„ns„, miss„ nainen asuisi, mutta halusi Corvinin vastineeksi tiedosta liittyv„n outoon, paikalliseen uskontokuntaan, joka palveli Agrikia omalla oudolla tavallaan. Ryhm„n vihkiytymismenoissa Corvinin k„teen poltettiin kuumalla raudalla liekki„ esitt„v„ symboli. Parin kuukauden ajan Corvin roikkui mukana v„litt„m„tt„ sen enemp„„ kyseisest„ uskonnosta haluten vain saada selville naisen asuinpaikan. Lopulta Corvinille alkoi k„yd„ selv„ksi, ettei uskonto ollutkaan aivan sellainen, mit„ h„nelle oli kerrottu: oli Agrikille tyypilliseen tapaan uhrauksia, verta ja pime„„ pahuutta. Samalla h„nelle my”s selvisi, ettei h„n tulisi saamaan ryhm„lt„ mit„„n apua naisen l”yt„misess„, joten h„n ilmoitti eroavansa. Corvinin yll„tykseksi t„m„ ei ollutkaan mahdollista ja h„n p„„tti ottaa oikeuden omiin k„siins„ surmaten h„net kulttiin houkutelleen ukkelin ja paeten sitten kaupungista, Aleathista, jonne ei sen j„lkeen olekaan uskaltanut palata. Pettyneen„ Corvin vaelteli ymp„ri Hƒrnia etsien vain yht„ naista. My”s suunniteltu kotiinpaluu ei onnistunut: h„nen is„ns„ oli kuollut, „iti ja yksi Corvinin veljist„ perheineen el„„ kituutteli maatilalla, jonka maaper„ oli jo l„hes kuollut sen is„nn„n mukana. Muut sisarukset olivat lakanneet jo pit„m„st„ yhteytt„. Kului kymmenisen vuotta Corvinin alkaessa jo v„hitellen tuntea toivonsa hiipuvan, varsinkin todettuaan, ett„ h„n pystyi kyll„ omalla ulkomuodollaan vet„m„„n naisia puoleensa, muttei koskaan solmimaan pitemp„„ suhdetta n„ihin. Lopulta Corvin vet„ytyi l„hes erakoksi asustelemaan er„maassa, jossa h„nell„ oli aikaa ajatella ja kehitt„„ omia henkisi„ ja „lyllisi„ kykyj„„n, joille h„nelt„ ei aiemmin ollut liiennyt aikaa. Koko ajan h„nest„ kuitenkin tuntui, ett„ jotakin puuttui, h„nen el„m„ss„„n oli suuri tyhji”. Vihdoin sattuma (joku uskonnollinen henkil” sanoisi sattumaa omaksi jumalakseen, muttei Corvin, joka oli menett„nyt v„h„isen kiinnostuksen uskontoihin) puuttui peliin ja er„„n„ p„iv„n„ Corvin sattui paikalle, jossa suurehko matkaseurue oli joutunut ry”stelev„n gargun-lauman uhriksi. Paikalta l”ytyi vain yksi henkiinj„„nyt, pahoin haavoittunut sindarinmies, jonka Corvin kantoi majaansa ja hoiti kuntoon l„hinn„ tuntemiensa mets„yrttien avulla. Haavat olivat pahat, mutta yrttien avulla sindarinin voimakas ruumis p„„si niist„ lopulta voitolle ja mies her„si pitk„st„ tajuttomuudestaan. Her„tty„„n Zalavaniksi itsens„ esitellyt mies oli luonnollisesti varsin kiitollinen henkens„ pelastajalle ja vaati saada tehd„ t„lle jonkin palveluksen. Corvinin ei tarvinnut kauaa aprikoida ja h„n kertoikin mystisi„ voimia omaavalle sindarinille naisesta, jonka oli n„hnyt vuosia sitten. Voimiensa avulla Zalavan onnistui paikantamaan naisen Olodrinista, Tashalin pohjoispuolelta. L„hes silt„ istumalta Corvin ker„si tavaransa ja l„hti kulkemaan kohden it„„. P„„sty„„n perille ilman suurempia hankaluuksia Corvin aloitti lyhyen ja tuloksekkaan etsinn„n. H„n l”ysi naisen, ja kuin ihmeen kaupalla naimattomana. Nainen, Delayah nimelt„„n, piti Corvinista heti ensi silm„yksell„, vaikkei en„„ muistanutkaan yli kymmenen vuoden takaista katseiden kohtaamista. I„st„„n huolimatta Delayahin kauneus oli viel„ tallella. Melko piakkoin Corvin muutti Delayahin kanssa it„iselle rannikolle, Thayn l„hist”lle, jossa he alkoivatkin el„tt„„ itse„„n: Delayah toimi nahkurina myyden tavaroitaan torilla ja Corvin n„pr„si kaikenlaista puut”ist„ maanviljelykseen. Parin vuoden kuluttua koittikin sitten iloinen perhetapahtuma: Delayah synnytti terveen ja vahvan pojan, joka ristittiin Gelariksi. Ja oli sanottava, ett„ Gelar lienee yksi eniten rakkautta saaneista lapsista. Pitkien maanittelujen j„lkeen Corvin sai houkuteltua Delayahin mukaansa merelle, jonne h„nen verens„ oli alkanut vastustamattomasti vet„„. Ensimm„inen laivamatka koitui kuitenkin kohtalokkaaksi. T„ysin yll„tt„en puhkesi rajumyrsky keskell„ kauneinta kes„„. Laiva upposi nopeasti, mutta Corvin onnistui pelastautumaan Delayahin ja Gelarin kanssa huteralle, nopeasti kyh„tylle lautalle. Seuraavan kerran Corvin huomasi olevansa tajuissaan jossain kivisell„ rannalla. Lautan pirstaleita lojui h„nen ymp„rill„„n, mutta sek„ Delayah ett„ Gelar olivat kadonneet. Corvin etsi heit„ kauan ennen kuin suostui hyv„ksym„„n tapahtuneen: meri oli j„lleen vaatinut uhrinsa. T„st„ myrskyst„ l„htien jo ennest„„nkin hieman ep„ilev„isesti niihin suhtautunut Corvin sai suoranaisen kammon ukkosta, myrsky„ ja salamoita kohtaan. Murtuneena Corvin vet„ytyi erakoksi jo toisen kerran el„m„s„ aikana. T„ll„ tavalla h„n eli muutaman vuoden, kunnes p„„tti, ett„ oli aika lopettaa turha itses„„li ja itsens„ syyttely, vaimoaan ja poikaansa h„n ei koskaan tulisi kuitenkaan unohtamaan. Niin Corvin palasi j„lleen ihmisten ilmoille ja kierteli vuosia ymp„riins„ ilman sen kummempaa p„„m„„r„„ palaamatta kuitenkaan koskaan kaupunkiin, jossa h„n oli viett„nyt el„m„ns„ onnellisimmat vuodet. ** Paheita, tapoja jne. - L„ps„yttelee naisia takapuolelle, ja aina v„list„ suhtautuu heihin kuin esineisiin Tavarat: - kahden k„den kirves - k„sikirves - sauva - estoc - puinen jakkara sel„ss„ - pikkuisen k”ytt„, jolla pit„„ tavarat sel„ss„„n - tilava selk„reppu - ruokaa - piippu ja sen t”fn„ - ei viittaa, sellaista sekalaista vaatepartta - pitk„t saappaan oloiset keng„t, jalkaosa karvainen ja pohja liev„sti kovetettua, l„mpim„t, vedenpit„v„t - s„„ress„ metallilevy„ saappaissa Rahat ja muu arvokas omaisuus - Rahaa 84 d. - Viimeinen muisto vaimosta: pienehk” koristelematon hopeinen amuletti (arvo 30d)