2 1* {3 Vuosikymmen Amigaa {3 ------------------ Eli erään Amigistin koko tarina alusta tähän päivään Esa Heikkinen Löysinpä varastoa siivotessani todella historiallisen kirjasen. Valkoinen, rei- lun puolen sentin paksuinen värillisin kansin varustettu painettu kirjanen ker- too itsestään "Amiga tuotehinnasto 1.8.1989", Oy PCI-Data Ab. Tarkempi vilkaisu sisälle tuo mieleen silloiset ajat - moni asia oli toisin. Itselläni oli tuol- loin Amiga 500, jossa oli 1 Mt muistia (512 kt kello/RAM-kortti sisällä) ja lisälevyasema. Johdantoteksti vie lukijan tuoteluettelon pariin... "Tässä tuoteluettelossa on esitelty tärkeimmät Commodore AMIGAlle saatavat oh- jelmat ja oheislaitteet, jotka ovat Oy PCI-Data Ab:n edustuksessa. Tuotevalikoi- ma kasvaa jatkuvasti ja uudistamme tätä luetteloa vastaavasti. AMIGAlle tehtyjä ohjelmia tuovat maahan monet muutkin maahantuojat, joten kan- nattaa kysyä AMIGA-tuotteita myyvistä jälleenmyyjäpisteistä lisätietoja. Kaikkia tässä luettelosa esiintyviä tuotteita on saatavana valtuutetuilta Commodore-jäl- leenmyyjiltä. AMIGA-TERVEISIN Oy PCI-Data Ab" Johdantosivun jälkeen alkaa itse asia. Heti alkuun käy selväksi, että myydyt mallit ovat olleet Amiga 500 ja Amiga 2000. Edes Amiga 3000:sta ei ole mitään tietoa... "AMIGA 2000 KESKUSYKSIKKÖ, hinta 9995 mk. AMIGA 2000:N VÄRIGRAFIIKKA HÄMMÄSTYTTÄÄ KUVANTEKEMISEN AMMATTILAISIA. Amiga 2000 on yksi markkinoiden moderneimmista mikrotietokoneista. Sen vahvin valtti on huikea värigrafiikka. Amiga 2000 suorastaan houkuttelee käyttäjäänsä laajenta- maan mikrotietokoneen käyttöaluetta. Amigan loistelias värigrafiikka ja sen helppokäyttöiset ohjelmat ja ikkunat avaavat aivan uusia mahdollisuuksia asioiden havainnollistamisessa. Erikoistai- tojensa lisäksi Amiga osaa kaiken sen, mitä mikrolta tyypillisesti odotetaan. Ohjelmasovelluksia on runsaasti ja niiden määrää lisää Amiga 2000:n PC-yhteenso- pivuus. Sivuntaitto ja esitysjärjestelmät ovat niitä alueita, joilla Amiga 2000:n omi- naisuudet todella pääsevät oikeuksiinsa. Kun yhdistät Amiga 2000:een Professio- nal Page -sivuntaitto-ohjelman, voit tuottaa jopa värilliset paino-originaalit omalla työpöydälläsi. Tekniset tiedot: - prosessori: Motorola 68000, 16/32 bit - kellotaajuus: 7,16 MHz - apuprosessorit: animaatio, DMA, grafiikka ja ääni - muisti: RAM: 1 megatavu vakiona, laajennettavissa 9 megatavuun asti ROM: 256 kilotavua - liitännät: näppäimistö, 2 kpl hiiri/joystick-liitäntöjä (tukee valokynän ja grafiikkatabletin käyttöä), sarjaliitäntä, rinnakkaislii- täntä, video, stereoulostulo, ulostulo lisälevyasemille - hiiri vakiovarusteena - sisäänrakennettu 3,5":n levyasema, tilat lisälevyasemille (1 kpl 3.5" ja 1 kpl 5.25") - 4096 väriä - 4 äänigeneraattoria, stereoulostulo, sisäänrakennettu puhesyntetisaattori - AMIGADOS-käyttöjärjestelmä - moniajomahdollisuus AMIGA 500 KESKUSYKSIKKÖ, hinta 4995 mk. KOKO PERHEEN TIETOKONE: VALMENNUS, VIIHDE, HYÖTY. Aa niinkuin Amiga. Muista A:lla alkavista on turha puhua samana päivänä. Loppuja aakkosia ei tarvitse edes mainita. Vain yksi on Amiga 500. Se on enemmän kuin tietokone. Parasta, mitä olet nähnyt ja kuullut - ja enemmän kuin pystyt kuvittelemaan. Amiga 500:n grafiikka on aivan oma lukunsa, 4096 värin ja jopa 640x512 kuvapis- tetiheyden variaatioita on mahdotonta kuvitella. Ne täytyy nähdä. Kokea omin silmin. Ja kuulla omin korvin Amigan neljän äänigeneraattorin puhe ja musiikki, stereona tietenkin. Amiga 500 on joka kodin perustietokone: paras pelikaveri, väsymätön valmentaja ja monikäyttöinen hyötytietokone. Tekniset tiedot: - prosessori: Motorola 68000, 16/32 Bit - kellotaajuus: 7.16 MHz - kolme erikoispiiriä: animaatio, grafiikka ja ääni - muisti: 512 kt RAM vakiona, laajennettavissa 1 megatavuun - liitännät: hiiri/joystick-liitäntöjä, sarjaliitäntä, rinnakkaisliitäntä, video, stereoulostulo, liitäntä lisälevyasemille, RAM-laajennus, AMIGA-väylä - hiiri vakiovarusteena - sisäänrakennettu 3,5":n levyasema - 4096 väriä - 4 äänigeneraattoria, stereoulostulo, sisäänrakennettu puhesyntetisaattori - AMIGADOS-käyttöjärjestelmä - mitat: 57 cm x 33 cm x 6 cm AMIGA 1084S MONITORI, hinta 2995 mk. LAADUKAS MONITORI AMIGALLE, COMMODORE 64:LLE JA 128:LLE. 1084S on laadukas tie- tokonekäyttöön suunniteltu värimonitori, joka sopii suoraan esimerkiksi Amigaan, Commodore 64:een ja 128:aan. Kunnollisen värimonitorin avulla värit, kirjaimet ja kuviot toistuvat teräväreunaisina eivätkä värit sekoitu. Laitteen liitännät kattavat kaikki nykyään tietokoneissa käytettävät signaalit ja monitorin mukana toimitetaan johtosarjat, joilla kytkentä onnistuu kaikkiin Commodoren laitteisiin. Tarvittaessa 1084S:ää voidaan käyttää myös videokameran tai tv-virittimen kuvaruutuna. Monitorin voi sijoittaa haluamaansa asentoon laitteen alla olevan käännettävän jalustan avulla. Monitorissa on myös kuuloke- liitäntä. Ominaisuudet: - 14" kuvaputki - poikkeutuskulma 90 astetta - säätimet: vaaka- ja pystysuuntainen kohdistus, kuvan korkeus ja leveys, valoisuus, kontrasti, värikylläisyys, terävyys ja äänen voimakkuus - liitännät: CVBS/L, Chroma in, audio in ja TTL RGB - videotaajuus 4,8 MHz - pisteen koko 0.39 mm, erotuskyky 600 juovaa - merkkimäärä > 2000 merkkiä (80x25) - rasteritaajuus 50/60 Hz, juovataajuus 15625 Hz - ääniteho 1W -särö 5% - tehontarve 75W - mitat 320 x 350 x 387 mm - paino 11 kg. IDEK MF-5015 15" MONITORI, hinta 6500 mk. TARKKA, SÄVYKÄS, HERKKÄ MULTIFLAT 15" MONITAAJUUSMONITORI. Idek Multiflat MF-5015 on multiscan analogi/digitalimonitori, jonka suorakulmainen 15-tuumainen näyttö on hiuksiahalkovan tarkka. Multiflat sopii lähes kaikkiin laitteisiin, kuten esimerkiksi PC, XT, AT, 386, PS/2 ja Amiga. Vaaka- ja pystypoikkeutussignaalien säätö on täysin automaattinen. Automaattinen tahdistuksen näkyvin hyöty on kuvan värinättömyys. 15 tuuman kuva on suuri ja selkeä ja dynaaminen tarkennus pitää kuvan terävänä kaikissa tilanteissa. Kuva- ruudun pinta on himmeä, mikä estää kiusalliset heijastukset. Multiflat-monitori sopii mihin tahansa grafiikkakorttiin: VGA, PGA, EGA+, EGA, CGA, HDA, MDA. Ominaisuudet: - 15" litteä, suorakulmainen heijastamaton kuvaputki - P-22 fosfori, suhteellisen lyhyt jälkiloisto - pistekoko 0.31 mm, 800/600 juovaa - automaattisesti tahdistava: 15.5 - 37 kHz vaaka ja 50-90 Hz pysty - kaistaleveys 30 MHz - liitännät: TTL D9-liittimellä ja analoginen D15-liittimellä - analogiaohjauksella värejä rajoittamattomasti ja digitaalisesti 64. - yksivärivalinnat: punainen, sininen, vihreä, keltainen, valkoinen, syaani ja magenta - säätimet: kirkkaus, kontrasti, vaakaleveys/keskitys ja pystykorkeus/keskitys - tehonkulutus 100W - mitat 401,5 x 372 x 340 mm - lisävarusteena kääntöjalusta (200 mk). 68020-TURBOKORTTI (A2000) JA 2MT 32-BIT RAM, hinta 19500 mk. LISÄÄ SUORITUSTEHOA AMIGAAN. 32-BITTISELLÄ 68020-PROSESSORILLA NOIN 400% LISÄÄ NOPEUTTA. Tämä turbokortti nopeuttaa Amigan keskusyksikön toimintaa 400%. Pro- sessorina on 68020, joka on sisäiseltä rakenteeltaan täysin 32-bittinen. Laskentatehoa vaativissa sovellutuksissa kannattaa kortille asentaa 68881-mate- matiikkaprosessori. Lisää suorituskykyä saadaan vielä käyttämällä 68882-matema- tiikkaprosessoria, jonka kellotaajuus voi olla jopa 20 MHz. Kortti asennetaan Amigan laajennusväylään eikä se näin ollen muuta koneen fyysisiä mittoja. Tekniset tiedot: - nopeuttaa Amigan toimintaa noin 400% - Motorola 68020-prosessori, 14,3 MHz kellotaajuus - kanta 68881-matematiikkaprosessorille (mahdollisuus käyttää myös 68882) - 68851-muistinhallintapiiri - 2 megatavua 32-bittistä RAM-muistia, laajenettavissa 4 megatavuun - 64 kt ROM - vie yhden Amigan korttipaikan (86-pin), ottaa käyttöjännitteen koneesta - täysin yhteensopiva Amigan ohjelmien kanssa - mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisesti Amigan omaa prosessoria (68000) 2 MEGATAVUN LISÄMUISTIKORTTI, hinta 5995 mk. HELPOTTAA LAAJOJEN OHJELMIEN TOIMINTAA JA PARANTAA KONEEN SUORITUSKYKYÄ. MAHDOL- LISUUS ISON RAM-DISK KAPASITEETTIIN. Lisämuistikortti tekee Amigastasi entistä kätevämmän ja tehokkaamman. Grafiikkaohjelmissa saat enemmän värejä käyttöön. Animaatioiden teko on joustavampaa. Taulukkolaskennassa saat isompia työsivuja kerralla muistiin. Koneesi moniajo-ominaisuudet paranevat oleellisesti. RAM-diskin käyttö väliaikaisena tallennusmuotona on kätevää ja nopeata. Lisä- muistikortin ansiosta voit pitää isojakin aineistoja RAM-diskillä koneesi muiden ominaisuuksien siitä kärsimättä. Ohjelman kehitystyössä verraton apuväline. Tekniset tiedot: - kapasiteetti 8 megatavua, vakiona 2 Mt - liitetään Amiga 2000 laajennuskorttipaikkaan, täyspitkä kortti - aktivoituu automaattisesti konetta käynnistettäessä - muistityyppi FAST MEMORY, DMA - laajennettavuus 4 Mt (10665 mk) ja 8 Mt (19995 mk) asti" {3Katteet kohdallaan {3------------------ Hurjia hintoja nykymittakaavassa, vaikkakin vielä kovempia ne olivat tuolloin, rahan arvo oli kuitenkin hieman kovempi vuosikymmen takaperin. Hurjista katteis- ta huolimatta Amiga kuitenkin myi hyvin, olihan se muita koneita teknisesti vuo- sia edellä. Ajan kanssa hinnatkin alkoivat hitaasti pudota konemyynnin kasvaes- sa. 90-luvun alussa Amiga eli kulta-aikaansa, se oli tullut jäädäkseen ja kor- vannut aiemman suursuosikin, Commodore 64:n. Eri konemalleja alkoi syntyä, uusia Amigaan sopivia lisälaitteita syntyi useilta eri valmistajilta, jatkuvaa kehi- tystä tapahtui ja alan lehdissä, MikroBitti etunenässä, esiteltiin jatkuvasti Amigalle julkaistut uutuudet. Tuolloin julkaistu Commodore-lehti (C=lehti), joka näki päivänvalon C64:n kulta-aikoina, oli sekin täynnä Amiga-juttuja, kun C64-aiheiset jutut kuihtuivat hitaasti pois. Kotitietokoneena Amiga oli eräänlainen itsestäänselvyys. Esimerkiksi koulukkai- den käymät keskustelut tietokoneista liittyivät yleensä aina Amigaan ja sen pe- leihin, aivan kuten aiemmin C64:n tapauksessa. Jo C64:n aikoina alkanut pelipi- ratismi eleli nuorison povitaskuissa kulkevissa diskettipinoissa, jotka olivat kaverusten keskuudessa kuin pelikortteja pokerissa. Jos jollakulla oli tietokone kotonaan, oli lähes itsestään selvää, että se oli Amiga. Monella oli vielä C64 kakkoskoneena. Harvemmalla oli PC:tä. Jos myönsi käyttävänsä Atari ST:tä, sai osakseen halveksuntaa. Tämä Amigan arkkivihollinen numero 1, taisteli samassa kastissa, samoista käyttäjistä. Olipa Atarilla tuolloin erittäin fanaattisia käyttäjiä, jotka paheksuivat Amigaa ja Amigan käyttäjiä yli kaiken. Konesota oli kovempaa kuin Amigan ja PC:n käyttäjien välillä koskaan. {3Mukaan vain! {3------------ Itse ostin ensimmäisen Amigani (A500) 7.5.1988, on ostokuittikin jäljellä. Se maksoi 4000 mk, joka oli tuolloin ylivoimaisesti halvin hinta, koska konetta myytiin yleisesti kaikkialla 4995 mk:lla. Myyjä oli WoCo (World Commerce Ltd), joka mainosti halpaa hintaansa näkyvästi. Hinta sisälsi myös A520-TV-modulaatto- rin. Kaupan rahoitin luopumalla monivuotisesta ystävästäni C64:stä kaikkine le- vyasemineen ja lisälaitteineen, joista sain myydessä 2000 markkaa. Loput nappa- sin ammattikouluopintoja ja ajokorttia varten ottamastani pankkilainasta. Rahaa ei tuolloinkaan ollut liikoja; Asuin isovanhempieni luona, eikä tuloja opinto- tuen lisäksi ollut laisinkaan. Ammattikoulussa kävin RTV-asentajalinjaa, ja olin hiljattain 18 vuotta täyttänyt. C64 oli myyntihetkellä viimeisen päälle viritelty, siinä oli mm. oma kernel ja skandit prommattuina. Mukaan lähti myös itserakenneltua hardwarea. Levyaseman käyttö sujui CTRL-näppäinyhdistelmillä, ROM-rutiineja oli nopeutettu jne. Ko- neesta luopuessa hallitsin sen täysin, 6510-konekieli oli kuin toinen äidinkie- li. Siten päätös oli todella vaikea ja mieli haikea konetta postiin laitettaes- sa. Koneeni osti muuten joku videovalvonta-alan yritys, jonka nimeä en enää muista. Sitten olivatkin edessä elämäni pisimmät päivät, kun odottelin Amigan saapumis- ta. Kävin ostamassa Mustasta Pörssistä kolme kappaletta 3,5":n levykkeitä val- miiksi, jotta pääsee tallentelemaan niihin omia kokeiluja. Disketit maksoivat 17 markkaa kappale ja pyörivät pöydällä yhtä yksinäisen näköisinä kuin Sony Trinit- ron -televisio, joka toimi tuolloin tietokonenäyttönä varsinaisen tarkoituksensa ohella. Tuskaa pääsin lievittämään mm. kaverin luo, jolla oli C64. Samaisen ka- verin (Sami Jäntti) kanssa perustimme myöhemmin mm. Sakunetin. Nykyään en ole hänestä muuta kuullut kuin että PC:n käyttäjäksi lienee ryhtynyt. Aikanaan koitti se aamu, kun postissa kilahti odotettu ennakkolappu. Pankista olin jo valmiiksi käynyt nostamassa rahat, ja myös C64:stä tulleet rahat olivat saapuneet. Ruokatunnilla jäi kouluruokailu totaalisesti väliin, kun säntäsin postiin (n. 100 metriä koulusta) hakemaan konetta. Ensimmäiset testit Amigasta otettiinkin amiskan teorianluokassa ruokatunnin lopuilla. Siinä saatiin en- simmäiset kokemukset mm. Amigan musiikista, kun Basicilla tehty demo pyörähti käyntiin. Koska en ollut Amigaa aiemmin käyttänyt, oli pikainen ensikokemus siinä mielessä tökerö, että käynnistelin suurin piirtein kaikki WB-korpulta löytyvät ohjelmat, ennen kuin tajusin että kone todellakin ajaa niitä kaikkia yhtäaikaa. Seuraavalla välitunnilla kävin viemässä koneen kotiin (eli mummolaan). Tarpeen lienee tässä yhteydessä mainita, että mummola sijaitsi samalla kadulla kuin amiska, ja kouluun oli matkaa noin 500 m. Siten kesken päivänkin saattoi käväistä kotona tarvittaessa, ja ainakin viimeisen vuoden liikuntatunnit vietim- me kaverin kanssa varsin tiiviisti pelaten tietokoneella urheilupelejä! Emme saaneet edes poissaoloja, sillä kun emme käyneet ensimmäiselläkään liikuntatun- nilla, eivät vähän väliä vaihtuneet sijaisopettajat edes tienneet, että Heikki- nen ja eräs toinen oppilas kuuluivat kyseiseen luokkaan... :-O Koulun jälkeen sitten katsomaan tarkemmin, mitä koneen vaihto oikein todellisuu- dessa tarkoitti. Ihan aidon koneenhan tuolla hinnalla sai - ainoa ero kotimaan markkinoilla kalliilla myytyihin malleihin oli saksalainen näppis, jossa mer- kittävin ero on Y:n ja Z:n väärillä paikoilla oleminen. Näppäinhattujen vaihdol- la tuon kuitenkin saattoi kiertää, joskin näppäinten kulmat hieman vaihtelevat eri riveissä, mikä aikaansai hieman oudon vaikutelman ko. näppäimissä muttei silti haitannut käyttöä millään muotoa. En muista varmasti, mutta ilmeisesti mukana seuranneilla Workbench 1.2 ja Ext- ras-levykkeillä oli näppäinkartta-editori tai sitten hankin sen muualta. Sillä sain luoduksi oman EH-nimisen näppäinkartan, joka oli muutoin kuin d (saksa), mutta Y:n ja Z:n paikat oli muutettu. Muistan vain, että oli edistyksellistä, kun tämän muutoksen saattoi tehdä ohjelmallisesti, eikä näppikseen tarvinnut ka- jota. (Tuohon aikaan ei ollut mitenkään harvinaista että näppiskarttaa muutel- tiin kolvin ja mattoveitsen kanssa.) {3Boulder Dash, rumpukone ja demo {3------------------------------- Ensimmäinen ilta meni WB:n opiskelussa, AmigaBasiciin tutustumisessa ja levyase- man kanssa kikkailussa. Ensimmäiset Amigalla tehdyt kokeilut olivat tallessa korpulla jo samana iltana kuten suunniteltu. Alku olikin sitten varsin ohjel- mointipainotteista, ensimmäistäkään peliä ei vielä ollut eikä rahaa sellaista hankkia. Jokunen viikko meni ja löysin kaverin, jolla oli myös Amiga 500 (olivat tosi harvinaisia vielä tuolloin), ja hänellä oli siihen kaksi peliäkin, joista toinen oli Boulder Dash, mielipelini C64-ajoilta, mutta uusilla grafiikoilla ja upeilla äänillä! Lisäksi kaverilla oli aimo läjä demoja ja sellainen hieno rum- pukoneohjelma, jollaisen tapaista olin tottunut rämpyttelemään jo C64:llä. Ääni vain oli kuin toisesta ulottuvuudesta. Kesälomakin sitten alkoi ja arvaahan sen, missä merkeissä kesä kului. Kone lähti jopa lomamatkalle mukaan matkalaukkuun, kätevän kokoinen kun oli. Matkalla kävin tapaamassa erästä kirjeenvaihtokaverinani tutummaksi tullutta typyä, vaikkakaan ei siitä sitten mitään kestävämpää syntynyt - luojan kiitos näin jälkeenpäin ajateltuna! Sielläkin kone oli demottavana maalaispirtin nurkasta löytyneen van- han sirisevän television jatkona, jossa eivät aina värit näkyneet mutta joka lämmettyään alkoi joten kuten toimia. Hieman kieltämättä piti rajoittaa koneen käyttöä, koska pelotti että se TV laskee ne viimeiset savut pihalle. Ainakin ääni oli niin paha että tosissaan pelotti, ja Amigan signaalilla se ääni vain koveni, ja resetissä aiheutuva videosignaalin lyhyt katkos aiheutti sellaisen pamahtavan äänen... Taisivat olla poikkeutuskelat hieman löysällä. Vietettyäni ehkä viikon päivät kirjeenvaihtokaverini hellässä hoivassa oli seu- raava etappi äidin luona kotona. Siellä oli hieman toimivampi televisiokin, jo- ten käytännössä kaikki aika öitä myöten olikin sitten erittäin Amiga-painotteis- ta. Velikin taisi olla jossain mökillä serkkunsa kanssa tai jotain. Jälkeen päin ihmetyttää, miten parin WB-levykkeen, AmigaBasicin, yhden pelin, rumpukoneen ja demon parissa voi saada niin paljon aikaa kulumaan... Ehkä kirjeenvaihtokaverin luona muissa merkeissä kulutettu koneaika piti ottaa takaisin! {3Kehitystä {3--------- Hiljakseen Amiga-käyttäjien harva joukko alkoi kasvaa ja alkoi tulla uusia kave- reita, joilta kone löytyi kotoa. Siinä sitten samalla kasvoi myös demojen määrä. Suuresti ihmetytti, miten paljon Amigalle oli demoja, mutta pelejä ei ollut niinkään. Demokulttuuri oli varmastikin C64:lla alkaneiden koodereiden aikaan- saannosta: uuteen koneeseen siirryttyä oli kynnys suoraan hardwarea hakkaavaan koodiin ollut mitä ilmeisimmin varsin pieni, kun taas myöhemmin Kickstart 1.3:n ilmestyessä järkytys oli arvatenkin suuri, kun mikään vastoin sääntöjä koodattu ei enää toiminutkaan. Toki myös pelejä oli muutamia, ja pelipiratismi kyllä eli. Paras tapaus oli pai- kallinen Hirvox. Mikäli oli ostanut Amigansa sieltä, sai käydä liikkeestä pyytämässä haluamiaan pelejä itselleen. Muistan hyvin sen täynnä pelikopioita olleen 80 disketin laatikon, josta liike sitten monisti pelejä asiakkailleen ai- na tarvittaessa. Kieltämättä tehokas keino nostaa koneen myyntiä, varsinkin kun hinta oli tonnin kalliimpi kuin mitä itse koneestani maksoin. Kuvasti myös sitä, kuinka vähän pelikauppiaat itse piittasivat tekijänoikeuksista. Koska Amiga oli vielä todella harvinainen, ei ollut harvinaista, että sain jou- kon uusia kavereita, jotka tulivat etupäässä pelaamaan. Tilanne alkoi jopa lui- sua käsistä, sillä eräänä aamuna herätessäni sain huomata koneen olevan jo käytössä: kaveri oli tullut pelaamaan, vaikka itse olin vielä tiukasti unten mailla. Outoa ei ollut myöskään se, että koulusta tullessani oli kone jo vallat- tu. Tässä vaiheessa pisti miettimään, millainen kaveruus loppujen lopuksi oli tässä tapauksessa kyseessä, joten asiaan piti välittömästi puuttua. Hommasin avainkiertokytkimen (virtalukon) ja rakensin Amigan virtalähteeseen systeemin, jonka ansiosta sitä ei saanut päälle ilman virta-avainta. Avain oli aina mukana, jolloin asiaton käyttö oli estetty mikäli en ollut paikalla, ja nukkuessani avain oli jossain piilossa. Rajoitus tepsi välittömästi ja sain taas koneen ta- kaisin hallintaani. Näihin aikoihin hankin myös ensimmäisen matriisitulostimen, joka oli 8-neulainen Oki Microline 80. Se oli yksisuuntainen, eli se printtasi rivin, veti tulos- tuspään takaisin, vaihtoi riviä ja printtasi seuraavan. Tekstin lisäksi se tu- losti lohkografiikkaa... Vähitellen aloin hallita Amigaakin. Pääosin ohjelmoin Basicilla, pitkälti avuksi tulleen AC-Basic compilerin ansiosta, jolla saatoin kääntää tekeleeni ajettavik- si tiedostoiksi. Sellaisina ne myös toimivat huomattavasti nopeammin kuin Micro- softin hitaalla AmigaBasilla. Niinpä AmigaBasic-tulkki sai jäädä, ja ohjelmien kirjoittelu hoitui editorilla ja testaus kääntämällä ohjelma ajettavaksi. AC-Ba- sic compiler mahdollisti huomattavasti suurempien ohjelmien tekemisen, sillä olin jo löytänyt rajat Microsoftin tulkista: ei tarvinnut olla kovin kaksinen ohjelmanpätkä, kun muisti loppui Microsoftin tyyliin. Myös assemblerilla tein lyhyitä kokeiluja, mutta jostain syystä en koskaan kiin- nostunut opiskelemaan Amigan assembleria perinpohjin. Ehkäpä syy oli siinä, että C64:llä olin tottunut kirjoittamaan suoraan konekoodia, mutta Amigalle olisi tarvittu kirjastofunktioita yms. juttuja, joilla ohjelmointi tehtäisiin käyttik- sen ehdoilla. Mistään en kuitenkaan saanut näistä selvitystä, joskin eräs rik- kaat vanhemmat omaava kaveri, jolla oli Amigassaan lisämuisti, lisälevyasema ja oikea Commodoren monitorikin, kertoi että ohjelmointiin löytyy Reference Manua- leja. Kävin sittemmin kirjakaupassa niitä kyselemässä, mutta noin 300 markan hinta kariutti kerralla kaikki haaveet assembleriin siirtymisestä. Niinpä oli sitten tyytyminen Basiciin. Myös Jäntin Sami alkoi tuolloin vakuuttua Amigan ylivoimaisuudesta, C64-guru hänkin. Yhdessä Samin kanssa alkoi sitten hänen vanhempiensa tiukka painostus lähestyvää joulua ajatellen... Lahjoja säilytettiin kuulemma vintillä, ja sinne suoritettujen tiedustelumissioiden tuloksena oli saatu tietää, että siellä oli yksi isompi kova paketti. Paketin koko vain arvelutti. Jäntti katseli luonani Amiga 500:n pakkauslaatikkoa, mutta arveli etteivät lahjapaketin mitat täsmää siihen, joten oli olemassa suuri pelko: jos se onkin Atari ST! Niinpä siinä ta- lossa oli epäilemättä jännä joulun odotus luvassa. Jouluna asia kuitenkin sitten selvisi, ja olihan se toden totta Amiga, kuten piti ollakin. Näin kumpikin C64-fanaatikko oli siirtynyt uuteen aikaan! {3Itsenäisyyttä {3------------- Kolmivuotinen ammattikoulun linja päättyi ja valmistuin kiitettävin arvosanoin ammattinimikkeelle "työtön". Ajatella, että tähän suureen joukkoon päästäkseen käydään pitkälliset opinnot. Niin sitten alkoi rahaakin tulla, kun Kelan palkka alkoi juosta. Hankin heti vuokrakämpän, 44 neliön yksiön. Kuona vuokra kun oli 500 mk/kk ja elämiseen meni 200-400 markkaa, niin jäi aivan sikamaiset summat, muutama satanen, törsyyrahaa joka kuukausi. Tein heti sijoituksen ja hankin ko- neeseeni 512 kt:n lisämuistin ja lisälevyaseman. Ne maksoivat yhteensä 1600 markkaa ja osamaksulla ne sai kätevästi hankituksi ilman nälkäkuuria, joskin törsyyrahat olivat kiinni useamman kuukauden ajan. Sijoitus oli silti hyvä eikä kaduttanut, ja pystyin hyötymään niistä aamusta il- taan. Ohjelmoinnille nämä avasivat aivan uudet näkymät: lisälevyasemaa pystyi käyttämään tietojen tallennuksessa, kun itse pääohjelman oli toisella levyk- keellä. Tämä loi valtaisat näkymät tuolloin Basicilla väsäilemilleni tietokanta- sovelluksille, mm. osoite- ja videokasettirekistereille. Siinä alkoi nähdä päivänvaloa vielä nykyäänkin käytössä olevan videorekisterin esi-isä. Keksin mm. kuinka tietojen aakkostus voitiin hoitaa levyllä tietoja lisättäessä, samalla kun muutenkin relaatiotietokantojen käyttö mahdollisti koko massamuistin kokois- ten tietokantojen luonnin, kun tietoja ei enää ladattu muistiin muuten kuin tie- tue kerrallaan. Itsenäisyys toi runsaasti vapaa-aikaa, joten kaikenlaista tuli kehiteltyä. Käytännössä lähes kaiken ajan, lukuunottamatta tuolloisen tyttöystävän kanssa vietettyä aikaa, vietin joko Amigan parissa tai sitten kavereiden luona, yleensä jollain tapaa Amigaan liittyen, koska kaverit olivat pääosin saman harrasteen parista. Kirjoittimelle kehittelin oman DeluxePrint-kirjoitinajurin, jolla kirjoittimesta sai kaikki "erikoistehosteet" käyttöön. Mikään ajuri ei niitä hallinnut, eikä vanha Oki emuloinut mitään standardia. Tein jopa ajurin, jolla kaksivärisiä (1 bitplanen) pakkaamattomia IFF-brusheja pystyi tulostamaan lohkografiikalla ja lisäämään niitä haluttuihin paikkoihin tekstissä jopa siten, että teksti muotou- tui kuvien mukaisesti tai haluttaessa tulostui kuvan kanssa päällekkäin. Lähtökohtana projektissa oli tutkimusten kautta saadut tiedot IFF-kuvan raken- teesta, koska ne kirjathan maksoivat aivan liikaa! Lohkografiikkahan on sama kuin Teksti-TV:ssä, eli se muodostuu ASCII-merkeistä siten, että ASCII-merkin 8x8-matriisi on jaettu neljään samankokoiseen "pikseliin". Tarkkuus on siten 16 "pistettä" (neliötä) tuumalle ja condensed-tulostustilassa (160 merkkiä/rivi) jopa 16x32 pistettä tuumalle! Olin siis kehittänyt Oki Microline 80 -yhteensopi- van julkaisuohjelmiston, joka osasi muuttaa IFF:t ASCIIlle ja tulostaa näin gra- fiikkaakin! Oi niitä aikoja... Tulostin vaihtui kuitenkin piakkoin Toshiban P1351:een, järeään 24-neulaiseen matriisiin, jossa oli myös A4-arkinsyöttölaite. Jatkolomakelaatikko katosi pöydän alta, ja sen korvasi arkinsyöttölaitteessa komeileva A4-pumaska. Tulos- tusnopeus varmaankin kymmenkertaistui, koska tämä tekniikan ihme tulosti kaksi- suuntaisesti. Ja mikä parasta, tällä pystyi tulostamaan myös tarkkuusgrafiikkaa 24 pinnin tarjoamalla resoluutiolla - sekin kaksisuuntaisena! Toshibaan pystyi jopa lataamaan itseohjelmoituja kirjasimia, joten sen kautta syntyi omatekoinen kirjasineditori ja -lataaja Toshiballe... Jossain vaiheessa ostin kaverilta Action Replay-modulin, jonka avulla pääsi kätevästi käsiksi pelien sielunelämään. Monenlaista traineria siinä sitten tuli- kin kehiteltyä vähän peliin jos toiseenkin. Kun kaveri osti ko. modulin uudemman version, jossa monta asiaa saattoi tehdä automaattisesti, niin meikäpoika hoite- li sillä vanhemmalla versiolla samat koodia muokaten... Olisipa kiva tietää nii- den tuntien määrät, jotka on tullut vietettyä Action Replayn sinisen ruudun mer- keissä. {3Uuden ajan alku {3--------------- Vuonna 1990 muutin yhteen nykyisen puolison kanssa, ja asuntokin vaihtui kak- sioon. Amiga-kokoonpano oli vielä tällöin edellisestä muuttumaton. Olin tuolloin töissä kaupungilla ulkolähettinä. Siellä ollessani tutustuin vanhaan MikroMik- koon, jossa oli 20 Mt:n kiintolevy. Töissä jääneellä ylimääräisellä ajalla ke- hittelin MikroMikkoon Basicilla kaikenlaista sekalaista ja sekavaa, ihan vain ajan kuluksi. Kone kun oli sähkölaitoksen vanhoja poistoon menneitä koneita, niin sitä ei käytetty mihinkään muuhun. Näihin aikoihin teimme muutamia radiomainoksia enon työpaikalle käyttäen mm. Amigaa äänen muokkaamisessa. Sain näistä mainoksista palkaksi 2400 bps modeemin. Näin aukesivat yhteydet ulkomaailmaan, ja Amigan käyttö koki todellisen uuden ajan alun - löysin mm. ohjelman, jolla saattoi soitella musiikki-MODeja! Kova MODien kerääminen alkoikin heti, ja pian niistä muodostuikin kauppatavaraa kave- ripiirin keskuudessa. Puhelinlaskut kuitenkin kasvoivat hullua vauhtia, soittelu todella maksoi tuol- loin aivan tolkuttomasti. Käytännössä jos joka ilta seikkaili jossain boksissa 10 minuuttia, näkyi se jo puhelinlaskussa selvästi. Asialle oli selvästikin tehtävä jotain. Niinpä sitten sain idean oman boksin perustamisesta. Tutkiskelin erilaisia purkkisoftia ja kehittelin korpuilta toimivaa järjestelmää. Jopa toi- miva versio tästä oli koekäytössä hetken (ei julkisena). Levytilan puute ei kui- tenkaan oikein sytyttänyt harrastusta, joten boksin perustaminen unohtui vielä ja huomio kiinnittyi kuvanlaatuun. Sony Trinitron vaihtoi omistajaa ja tilalle tuli Philipsin CM8833-II, joka on vielä tänäkin päivänä jäljellä videokäytössä mm. Genlockin perässä. Levytilan puute ratkesi, kun löysin C=lehdestä jutun, jossa kerrottiin, kuinka Amigaan voisi rakentaa muutamalla TTL-piirillä ja MFM-ohjaimella itse kiintolevyn! Löysin projektiin liittyvät tiedostot jostain boksista (ko. paketti löytyy vielä tänä päivänäkin Amiga Zonelta, AHD12.LhA). Niinpä ei sitten ollut muuta ongelmaa kuin löytää se kiintolevy. Silloin muistin, että ollessani sen puolivuotisen kaupungilla töissä, oli siinä MikroMikossa se 20 Mt:n kiintolevy. Kun kerran kyseessä oli poistokone, jota töissä ollessanikaan ei mihinkään käytetty, soitin välittömästi kysyäkseni, jos- ko koneen voisi ostaa. Varmasti työsuhteen mukana tulleiden hyvien suhteiden kautta asia todellakin järjestyi, joten sain kuin sainkin sen ostetuksi itselle- ni parilla satasella! Näyttöä ja näppistä tosin en ole tähän päivään men- nessäkään hakenut, koska konehan koki välittömän romutuksen, kiinnostava osa oli nimenomaan sen kiintolevy. Sitten etsimään Keltaisesta Pörssistä sopivaa MFM-ohjainta. Kuin ihmeen kaupalla ensimmäinen paikka, johon soitin myi juuri sitä Western Digitalin ohjainta, joka sopi juuri tähän projektiin ja maksoi muistaakseni 250 markkaa. Näin minulla oli jo koossa lähes kaikki. Vielä eno sponsoroi projektia isolla virtalähteellä, josta sai "riittävästi" 5V:n jännitettä ja sen lisäksi 2 x 15V. Modifioin sitä hieman, jotta sain 2 x 12V. Edelleen ongelma oli Action Replay, josta en halunnut luopua. Niinpä rakensin A500:n laajennusporttiin jakoliittimen, jonka avulla sain liitetyksi sekä Action Replayn että AHD-interfacen yhtäaikaa. Viimein oli se hetki edessä, kun kaikki oli valmiina, ja vapisevin käsin käänsin virtakatkaisimesta. Iso, täyskorkea 5,25":n kiintolevy alkoi rauhallisen alkukiihdytyksensä, ja noin 11 sekunnin ku- luttua se saavutti täydet kierroksensa ja teki self-testin. Osiointiyritykset alkoivat. En kuitenkaan saanut systeemiä toimimaan. Jopa kiin- tolevyn LED välähteli, mutta mitään muuta se ei tehnytkään. Hitto.. Virrat pois ja tukimaan, missä vika piilee. Kaikki näytti kuitenkin olevan oikein, joten ih- metyksen sekainen pettymys valtasi mielen. Aikani asiaa tutkittuani havaitsin, että toroidikela Amigan emolevyn virransyötössä kävi todella kuumana. Virrat kiintolevylle kulkivat Amigan läpi, koska näin se olisi ollut siistimpää ja uh- kaavasti kasvava johtoviidakko pysyisi edes yhtä johtoa pienempänä. Päätin sit- ten mitata, mitä jännitettä kiintolevy sai, ja se oli noin 4.6V, vaikka Amigaan meni sisään tasan 5V. Voisikohan olla, että kiintolevy olisi niin tarkka jännit- teistään? Kokeilin syöttää virran suoraan virtalähteeltä kiintolevylle erilli- sellä johdolla, ja toden totta - systeemi heräsi eloon! Pian olin osioinut ja alustanut levyn. Käytössä oli nyt tähtitieteellinen määrä massamuistia: 20 megatavua! Innostusta ei lainkaan vähentänyt se, että AHD-sys- teemi piti käynnistää korpulta, mistään autoboottauksesta ei voinut edes unel- moida. Kickstart 1.2 ei olisi sellaista edes tukenut. Korppukäynnistys oli silti varsin nopea, devicehan siinä vain mountattiin ja sen jälkeen siirryttiin aja- maan startup-sequencea kiintolevyltä. Kun lisälevyasema oli olemassa, saattoi käynnistyskorppua pitää asemassa aina, ja lisälevyasema toimi varsinaisena korp- puasemana. Massamuistin moninkertaistuminen suorastaan mullisti koneen käyttömahdollisuu- det. Musiikki-MODeja mahtui nyt valtaisat määrät kiintolevylle, ja kappaleen vaihto kävi silmänräpäyksessä. Kaikki muukin toimi salamannopeasti, varsinkin omat tietokantasovellukset, jotka käyttivät kiintolevyä. Kiintolevylle saattoi jopa digitoida musiikkia suoraan pitkiäkin pätkiä ja soittaa sitten takaisin! Myös Jäntti totesi systeemin kätevyyden ja alkoi kehitellä omaansa. Eikä aikaa- kaan, kun hänelläkin surrasi Amigan kaverina pöydällä 80 Mt:n MFM-kiintolevy! {3Amiga Zone {3---------- Kiintolevy avasi luonnollisesti tien boksin perustamiseen. Softaksi olin alusta- vasti suunnitellut JBBS:ää, koska se oli ihan toimiva, kotimainen ja ennen kaik- kea halpa. Paragon oli tuohon aikaan yleinen, lähes kaiken sisältävä, mutta se oli niin kallis, ettei minulla ikimaailmassa ollut varaa siihen. Niinpä sitten rekisteröin JBBS:n, jonka rekisteröinti maksoi 50 markkaa. 16.7.1991 purkki oli toimintavalmiina, tiedostoalueet luotuina ja niihin kerättynä kaikenlaista kiin- nostavaa levytilan rajoissa. Purkkiin tehtiin testisoittoja, ja kun systeemi to- dettiin toimivaksi, ilmoitin siitä ensimmäistä kertaa julkisesti 23.7.1991. Au- kioloajat olivat klo 21-07. 25.7. soitti purkkiini ensimmäinen käyttäjä, mikke- liläinen Ari-Pekka Ruotsalainen. Hän piti purkkiani mielenkiintoisena ja soitte- li useinkin, vaikka hänellä itsellään oli koneena PC. Ensimmäisinä päivinä tuli- vat mukaan myös Tuomo ja Tommi Mämmelä, joista Tuomo on tänäkin päivänä Amiga Zonen aktiivisimpia käyttäjiä, varsinkin messuilupuolella kirkkaana ykkösenä. boksin tultua alkoi 20 Mt:n levy käydä ahtaaksi. Niinpä etsiskelin lisää levyti- laa ja varsin nopeasti löysinkin, eli ostin kaksi Seagaten 40 Mt:n MFM-kiintole- vyä. Tarkoituksena oli asentaa ne molemmat kiinni, mutta tänäkään päivänä en tiedä, miksi systeemi ei toiminut. Molemmat levyt sai alustettua, mutta toisena oleva levy hukkasi kaikki tiedot, kun systeemin sammutti. Resetin yli se siis kesti, mutta ei sammutusta! Täysi mysteeri. Niinpä toinen levy jäi hyllylle ja levytila tuplaantui 40 megaan, jota juhlistin boksissa 18.8.1991. JBBS:n versio 3.96 mahdollisti viestiverkkojen perustamisen. Täysin omaa stan- dardiaan noudattava JBBS-netti pyöri JBBS-softan kehittelijän Juhani Vehviläisen boksin toimiessa keskusnodena. Viestien määrä alkoi kasvaa. Yllättävää sinänsä, kun ajatellaan että softassa ei ollut kerrassaan minkäänlaista offline-tukea, vaan kaikki viestit piti kirjoittaa on-line ja vieläpä sen ajan taksoilla! Alkuvuodesta 1992 sain eräältä purkkini käyttäjältä tarjouksen Amiga C2000:sta, jossa olisi SCSI-ohjain ja 40 Mt:n kiintolevy. Alkoi kova tohina Amigan myymi- seksi, ja suorastaan ihmeen nopeasti se vaihtoi omistajaa. Vielä piti myydä kiintolevyinterface, jotta rahat C2000:n maksamiseen olisivat edes lähes koossa. Hintaa en enää muista, mutta maksuaikaa järjestyi sen verran, että sain kuin sainkin koneen omakseni kunnialla. 18.3.92 muutti Amiga Zone uuteen koneeseen ja samalla Kickstart vaihtui 1.3:ksi. Uutta oli autoboottaus kiintolevyltä; oli hienoa kun laittoi vain virrat päälle eikä tarvittu levykettä laisinkaan, ja ko- ne boottasi systeemin täysin itsenäisesti! {3Laajennusta {3----------- Suurin osa koneen käyttöajasta kului nyt boksin ympärillä, muihin purkkeihin soitellessa ja muutenkin tietoliikennepainotteisesti. C2000:n SCSI-väylä mah- dollisti usean kiintolevyn liittämisen, joten noin vuoden kuluttua ostin kaksi SCSI-kiintolevyä, 105 Mt:n Quantumin ja 80 Mt:n Seagaten, joka oli 5,25":n ko- koinen. Seagatea en kuitenkaan koskaan saanut toimimaan, Golem ei osannut osioi- da sitä laisinkaan. Niinpä levytilan lisäys pysähtyi 105 Mt:n Quantumiin - his- toria toistaa itseään. 15.2.1993 oli boksin levytila kasvanut yli kaksinkertai- seksi. Myös modeemi vaihtui ensiksi virheenkorjaavaan malliin (2400 bps), ja loppuvuodesta 1993 tuli huima nopeutus 9600 bps modeemin myötä (14400 bps motu- kat olivat aivan liian kalliita). C2000 laajeni muutenkin hiljalleen. Kickstart vaihtui 1.3:sta 2.04:ään ja muis- tikortti tuli, aluksi kahden megan muistilla, joka myöhemmin laajeni neljäksi ja lopulta täydeksi kahdeksaksi megaksi. Piirit olivat kortissa DIL-kantaisia, ja niitä oli 16 kappaletta/2 megaa. Täysi 8 Mt:n kortti 64:llä piirillä oli todella upea näky! Siihen loppui laajennusvarakin Amiga 2000:sta, sillä 68000:n maksimi muistiavaruus on kahdeksan megaa Fast-muistia. Lisäksi koneessa oli 1 Mt Chip- muistia. Raja tuli vastaan, kun hankin Bridgeboard A2088 -PC-emulaattorin. Se ei nimittäin suostunut toimimaan laisinkaan, jos koneessa oli 8 Mt muistia kiinni. Pudotettuani Fast-muistin kuuteen megaan sain PC-emulaattorin toimimaan. Myös Jäntti laajensi konettaan; A500 alkoi levitä vaakasuunnassa uhmaten pöydän asettamia rajoja. Viissatku oli saanut kaverikseen SCSI/IDE-ohjaimen, jossa oli myös muistia. Olipa ohjaimessa kiinni myös suorastaan käsittämättömän suuri SC- SI-kiintolevy: 540 megaa! Sellaista ei ollut varmaan kellään koko kaupungissa, ei ainakaan monella. AHD jäi Jäntillä ylimääräiseksi, joten ostin MFM-ohjaimen 20 Mt:n levyineen ja asensin sen Amigani PC-puolelle ISA-väylään. Tällä kokoon- panolla Amigan käynnistys olikin varsin lystikästä kuunneltavaa, kun virtojen kytkennän jälkeen lähtivät kiintolevyt käyntiin, Amiga boottasi, ja samaan ai- kaan alkoi kuulua toisen kiintolevyn ääntä, kun myös PC-puoli boottasi... Varmuuskopiot kiintolevyistä oli totuttu tekemään levykkeille. Niinpä levytilan kasvaessa kasvoi myös levykkeiden lukumäärä, ja yhä vieläkin on kaapissa var- muuskopio noista 40 ja 105 megan levyistä, ja niitä levykkeitä todella on iso pino! Tähän pulmaan toi apua VideoBackupSystem. Pelkällä ohjelmalla saattoi tehdä varmuuskopion videonauhalle, ja vaivalloinen levykepasianssi jäi kokonaan pois. Palauttamiseen riitti yksinkertainen laite, joka vain muutti videosignaa- lin RS-232-tasoille, jotta sitä voitiin lukea sarjaportilla. VBS:stä kehittyikin nopeasti suursuosikki, ja koska sitä ei tiettävästi myyty Suomessa missään, hankkivat varmaankin kaikki ohjelman jostain boksista ja rakennusohjeet interfa- cen tekoon. Koska kaikki eivät hallinneet elektroniikkaa, oli valmiiksi rakenne- tuille VBS-laitteille todella markkinoita... {3Amiga 3000 {3---------- Vuoden 1994 koittaessa alkoi Amiga 2000 käydä hitaaksi, varsinkin kun TechnoBBS teki tuloaan ja yritin sitä koneessani koemielessä ajella. Se pyöri todella hi- taasti. Rakensin kokeilumielessä 68010-prosessoriin perustuneen 14 MHz:n turbon, josta aikoinaan oli paljonkin juttua purkeissa. Se ei kuitenkaan jostain syystä toiminut oikein, tai sitten toimi, mutta se ei nopeuttanut konetta silminnähden lainkaan. Purkkisofta oli kuitenkin jo pakko saada nykyaikaiseksi, sillä JBBS alkoi todella jäädä vanhaksi etenkin QWK-tuen puutteessa. Lisäksi JBBS-purkkien välinen viestiverkko oli kokenut kuolemansa Vehviläisen lopetettua purkkinsa, ja Amiga Zone toimi loppuaikana JBBS-verkon keskusnodena, kunnes viimeinenkin node kuihtui pois. TechnoBBS näytti siis lupaavalta tulevaisuutta ajatellen. Technon manuskoissa suositeltiin 68030-pohjaista Amigaa, joten siltä pohjalta aloin etsiskellä A2000:lle tarkoitettua 68030-korttia. Sellaista en kuitenkaan mistään löytänyt, mutta sen sijaan löysin käytetyn A3000:n, jonka saattaisin juuri ja juuri pystyä ostamaan, kunhan ensin myisin C2000:n kaikkine herkkuineen pois. Lisäksi minulla oli jonkin verran säästöjä, joita olin kerännyt VBS-pali- koita tekemällä. Kun laitoin kaiken likoon, sain koneen vaihdetuksi ja viikon pitkällisen piinan jälkeen, jonka jouduin olemaan ilman konetta, sain sopivasti synttäripäivänäni 25.3.1994 Amiga 3000:n pöydälleni. Kolmetonnisesta olin jo saanut esimakua kaverini luona, jolla tällainen kone oli, mutta nyt siitä pääsi ensi kertaa nauttimaan itse. Jätin C2000:sta itselle- ni 105 Mt:n kiintolevyn, koska A3000:ssa ei ollut lainkaan kiintolevyä ostettes- sa. Muistia oli 4 Mt Fast ja 2 Mt Chip, ja Fast-muisti oli vieläpä sitä nopeam- paa, Static Column Modea. Niinpä sitten vain kiintolevy kiinni koneeseen ja pienten alkuvaikeuksien jälkeen (Golemin epästandardin RDB:n takia) kone saatiin boottaamaan. Jäntin kanssa heti ensimmäisenä SysInfo käyntiin ihmettelemään uu- den koneen nopeutta. Kaikki sujui hetkessä ja kiintolevy siirsi ennennäkemättö- mät lähes 700 kt sekunnissa. Myös TechnoBBS tuntui siltä, että sen voisi nyt ottaa vakavasti harkintaan pur- kin kehityksen kannalta. Niinpä aloitin 1.4.1994 boksin rakentelun TechnoBBS:n alaisuuteen. Aluksi tutustuminen oli varsin pintapuolista ja rakentui kaikenlai- siin pieniin kokeiluihin, kunnes 1.5.1994 alkoi ohjelmointi tosimielessä tarkoi- tuksena saada Amiga Zone TechnoBBS-pohjaiseksi kesäkuun alussa. Kuukausi kului varsin tiukan ohjelmoinnin merkeissä, eikä koneella tämän lisäksi juuri muuta tehty, ja purkki kehittyi uuteen aikaan samalla kun vanha JBBS vielä palveli käyttäjiä. 1.6.1994 Amiga Zone koki suurimman muutoksen tähän mennessä, kun softa sitten vaihtui suunnitellusti, ja kun kaikki oli valmiiksi tehtyä ja moneen kertaan testattua, sujui vaihdos kerralla ilman kommelluksia, eikä vanhaa systeemiä tar- vinnut enää hätätilanteessakaan nostaa takaisin ylös. {3CD-ROM tuli jäädäkseen {3---------------------- Kun kone oli laitettu uuteen uskoon, mutta kiintolevynä oli edelleen vanha 105 Mt, mietiskelin että nyt jos koskaan olisi oikea aika siirtyä CD-ROM-aikaan. Purkkiin olisi pakko saada ainakin yksi CD-ROM linjalle. Asia ratkesi 16.6.1994, kun ostin tonnilla Commodore CDTV:n, joka oli käytännössä kuin toinen Amiga. Tämä oli halvin ratkaisu, sillä pelkkä SCSI-CD-ROM maksoi tuolloin vielä lähes 2000 markkaa. Liitin CDTV:n ja Amiga 3000:n verkkoon parnet-kaapelin avulla ja näin sain CD0:n, joka toimi aivan kuin "oikea" CD-ROM asema, joskin pienellä viiveellä. Tämän turvin Amiga Zone saatiin CD-ROM-aikaan, ja ensimmäisenä CD-ROM levynä linjalla oli Aminet CD1. Boksin tiedostotarjonta monipuolistui kertahei- tolla. Syksyllä 1994 pääsin töihin paikalliseen ATK-liikkeeseen, ATK-Palvelu Kohvakka Oy:lle, aluksi työllistämistuen turvin puoleksi vuodeksi. Rahatilanne helpottui melkoisesti, vaikkei työllistetyn palkka mikään päätähuimaava ollutkaan. Mer- kittävimmän edun toi tietenkin mahdollisuus ostaa tietokonehardwarea nettohin- noin suoraan maahantuojilta. Niinpä päätin hankkia Amigalle joululahjaksi :) uu- det kiintolevyt, Quantumin 730 Mt:n ja 540 Mt:n kiekot Lightning-sarjasta. Har- mikseni ne eivät kuitenkaan saapuneet jouluksi, vaan pääsin asentamaan ne vasta joulun jälkeen 27.12.1994. Levytila nousi yli kymmenkertaiseksi, ja siirtonopeus yli 3 Mt/s sai paikalliset PC-käyttäjätkin kalpeiksi. Muistelen levyjen maksanen nettonakin noin 2500 markkaa yhteensä. {3Sakunet syntyi {3-------------- Joululomalla Jäntti sai minut ylipuhutuksi perustamaan viestiverkon, hänkin kun viritteli purkkia (System Point BBS) TechnoBBS:llä. Amigaa oli sielläkin tehos- tettu SupraTurbo 28:lla, ja kokoonpano alkoi jo muistuttaa junaa, kun laajennuk- sia oli toinen toisensa perässä. JBBS-verkon kuoltua olivat jotkut käyttäjät to- della jääneet kaipaamaan verkkoa, joten kun Jänttikin vielä kertoi tehneensä jo lähes kaiken valmiiksi ja ettei minun tarvitsisi kuin asentaa pari config-tie- dostoa, päätin sitten suostua. Tuohon aikaan olin laiska asentamaan mitään uutta uhmaten toimivan systeemin varmuutta, mutta Jäntti kehitteli ja rakenteli kai- kenlaista ja sai minut viimeistään sitten suostumaan, kun lähetti valmiit ase- tustiedostot ja sanoi, että kokeile nyt edes... Tässä vaiheessa kumpikaan meistä ei varmasti tiennyt, että verkosta tulisi myöhemmin Sakunet. Aluksi verkossa ei ollutkaan muita purkkeja omiemme lisäksi. Idea uuteen viestiverkkoon kehittyi pitkälti Fidonetissä saamieni negatiivisten kokemusten pohjalta. Amiga Zonehan oli tuolloin Fidonetissä nodena jonkin aikaa, mutta oikein mistään ei saanut rauhassa keskustella, tiukkoja mielipiteitä ei saanut esittää ja verkko oli muutenkin varsin byrokraattinen sekamelska, jossa valtaa piti moderaattoreiden ohella pari henkisesti 12-vuotiaan tasolla olevaa aikuista miestä. Tosin heti perään täytyy todeta, etten halua tässä halveksua 12-vuotiaita yleensä, kyllä tässä ikäluokassa löytyy fiksumpaakin sorttia kuin Fidonetissä valtaa pitävät. Verkko oli muutenkin suunnattu vain sysopeille. Vielä tässä vaiheessa en kuitenkaan keksinyt Sakunetiä, vaan lopullinen idea tu- li Tomi Jaskarilta, joka valitti ettei yhdistyksellämme ole yhtenäistä tiedotus- kanavaa. That's it! Siinä se on - tarvitsimme Sakunetin. Soitin välittömästi Jäntille ja kerroin ideastani, ja että juuri syntyneestä verkostamme tehtäisiin Sakunet. Tämän jälkeen vain todella suuri mainostus asiasta kaikkialle missä oli Amiga-käyttäjiä, ja kuin ihmeen kaupalla aloimme saada uusia nodeja toinen toi- sensa jälkeen. Alussa saimme tosin myös negatiivista palautetta kateellisilta jo olemassaolevien verkkojen operaattoreilta: miksi pitää perustaa kokonaan uusi verkko tätä varten? Mutta Sakunet oli jo kasvamassa... Sakunetin perusideologia on, ettei keskustelua varsinaisesti moderoida ja byrok- ratia pidetään minimissään. Purkkien sysopit ovat viime kädessä vastuussa siitä, mitä heidän purkkiensa kautta verkkoon lähetetään, joten jos alkaa mennä överik- si, saa sysop poistaa ao. käyttäjältä kirjoitusoikeudet sen ihmeemmin kyse- lemättä. Mikäli käyttäjä jatkaisi häiriköintiään toisesta boksista, voitaisiin yhteistuumin tehdä päätös porttikiellosta koko verkkoon, mikäli käyttäjää on jo varoitettu asiasta. Käytännössä siis kuka tahansa saa mahdollisuuden parantaa tapansa, eikä välitöntä kirjoituskieltoa ole, oikeudet voi sysopin toimesta me- nettää vain yhteen purkkiin. Tämän kummempaa policya ei ole tähän päiväänkään mennessä tarvittu. Käytännössä koskaan ei ole kenellekään tarvinnut koko verkkoon porttikieltoa an- taa, mutta pientä sählinkiä oli silti alkuaikoina. Kun verkko oli ollut jo jon- kin aikaa toiminnassa, alkoi aikamoinen konesota erään Jäntin boksin kautta mes- suilevan fanaattisen PC-käyttäjän ja Amiga-käyttäjien välillä. Lopulta messuilu meni överiksi ja keskustelu oli pakko lopettaa. Kyseistä käyttäjääkin huomautet- tiin asiasta, mutta kun se ei tehonnut, myös Jänttiä kehotettiin puuttumaan asiaan. Tältä osin asian pitikin olla sitten selvä. Jostain syystä häiriköintiviestejä ilmaantui varoituksista ja kielloista huoli- matta entistä isompi kasa verkkoomme. En ymmärrä, miksi näin kävi ja mikä sen takana oli, mutta tämä johti meikäläisen todella pahan paikan eteen, lyhyen ja yksiselitteisen policymme johdosta kun olin vastuussa purkkini kautta kulkevasta viestiliikenteestä. Viestit tulivat kuitenkin Jäntin systeemistä, jonka oli tar- koitus toimia verkkomme keskusnodena Amiga Zonen ohella. Toisaalta en olisi ha- lunnut puuttua asiaan, mutta toisaalta sovittu käytäntö velvoitti minua puuttu- maan asiaan, koska jos olisin jättänyt asian huomiotta, olisivat verkossamme olevat boksit joutuneet eriarvoiseen asemaan ja siten olisimme jo luoneet Fido- net II:n. Asiaa mietittyäni totesin, että Sakunet oli uusi verkko, jolla ei ollut varaa menettää mainettaan heti alkuunsa, joten en voinut enää tehdä muutakaan kuin katkaista viestiyhteydet Jäntin boksin ja Amiga Zonen välillä tilapäisesti. Päätös oli raskas, koska kyseessä oli kuitenkin paras kaveri. Päätökseni oli kuitenkin väärä, sillä ilmeisesti tästä syystä monivuotinen yhteistyömme loppui siihen paikkaan. Tarkoitus ei ollut tämä, mutta tapahtunut mikä tapahtunut, enkä sille sen koommin mitään mahtanut. Opin vain sen, että joskus tavoitteisiin pääsy voi maksaa kaveruuden. Se, mitä toisenlainen ratkaisu olisi saanut aikaan ja olisiko Sakunetiä silloin enää olemassakaan, jää ikuiseksi arvoitukseksi. Ai- nakin osa purkeista olisi eronnut, jos sama meno olisi jatkunut pitkäänkin. Sittemmin Sakunetissä ei ole käyty konesotia eikä muitakaan sotia, vaan viesti- liikenne on aina sujunut todella rauhallisesti. Parempi näin, koska rauhasta maksettiin turhan kova hinta. Aivan pieniin asioihin ei edes puututa kuten Fido- netissä, joten jo pelkästään tällä tavoin vältetään turha kränä puolin ja toi- sin. Lisäksi tiettyä asiaa koskien voi aloitteen Sakunetissä tehdä myös käyttäjän, eikä aina sysop. Hiljakseen Sakunet saavutti suuren suosion, ja viestimäärät olivat parhaimmil- laan yli 100 viestiä vuorokaudessa. Näihin aikoihin oli itsellänikin vaikeuksia pysyä mukana viestiliikenteessä. Sittemmin on meno hiljentynyt, suuri viestilii- kenne oli luonnollisesti muutaman aktiivisen henkilön ansiota, ja näistä mer- kittävimpänä voidaan mainita Sami Klemola. Klemolan lopetettua purkkinsa koneen hajoamisen vuoksi hiljeni Sakunet aika lailla. Nyttemmin Samia on kovasti houku- teltu takaisin mukaan, ja muutenkin Sakunetissä näyttäisi olevan noususuhdanne menossa viestimäärien suhteen, sillä joukkomme on saanut uutta verta, joista osa aktiivisiakin. Tällä hetkellä on Sakunetissä viestejä kirjoitettu kaikenkaikkiaan seuraavasti, tilanne 8.12.1998: Alue Kpl Aihe ---------------------- ------ -------------------------------------------- AZ.Amiga 13286 Amiga-keskustelu AZ.Amiga/Uutiset 117 Amigaa koskevat uutiset AZ.BBS 1821 Purkkiaiheinen keskustelu AZ.Boxilistat 63 Boxilistoja AZ.Elektroniikka 1721 Elektroniikka-aiheinen keskustelu AZ.Hifi 696 HiFi-aiheinen keskustelu AZ.Huuhaa 21751 Aihe vapaa, täysin vapaata keskustelua AZ.Info 242 Sakunetiä koskevat tiedotukset AZ.Internet 1012 Internet-aiheinen keskustelu AZ.Ilmoitukset 262 Vapaa ilmoitusalue (ei myynti eikä boxi) AZ.Boximainokset 1035 Boximainos-ilmoitusalue AZ.Markkinat 1307 Myynti-ilmoitusalue AZ.Musiikki 577 Musiikkiaiheinen keskustelu AZ.Muut 4804 Muut aiheet, vakavammat kuin Huuhaa AZ.Net 1198 Sakunetiä/verkko(j)a koskeva keskustelu AZ.Ohjelmointi 464 Ohjelmointiaiheinen keskustelu AZ.PuuCee 3253 PC-aiheinen keskustelu AZ.Pelit 1193 Peliaiheinen keskustelu AZ.Rajatiede 241 Mystiikka, yliluonnolliset ilmiöt AZ.Roolipelit 205 Roolipelikeskustelu ja roolipelit AZ.SAKU 823 Sakua koskeva yleinen keskustelu AZ.SAKU/Info 245 Yhdistyksen tiedotuskanava AZ.SAKU/Ohjelmointi 63 Sakun kehittely/ohjelmointiasiaa AZ.SAKU/Toimitus 239 Sakun toimitukselliset asiat AZ.SAKU/Yhdistys 106 Yhdistykseen liittyvät asiat AZ.SciFi/Trek 463 Science-fiction, Star Trek yms. AZ.Software 986 Ohjelmistoihin keskittyvä keskustelu ym. AZ.Teeseitse 403 Virittelevän koti-insinöörin nurkkaus AZ.Tietokoneet 798 Muut tietokoneet, oheislaitteet yms. AZ.Tietoliikenne 1355 Tietoliikenne- ja tiedonsiirtojuttua AZ.TV/Elokuvat 3287 TV ja elokuvat AZ.Urheilu 539 Urheiluun liittyvä keskustelu AZ.UU-Code 19 UU-koodattujen tiedostojen välityspaikka AZ.Vitsit 576 Vitsejä AZ.SysOp 3686 Sysopien oma keskustelukanava AZ.Echo 592 Sysopien oma keskustelukanava ---------------------- ----- ------------------------------------- Yhteensä kpl 69428 Message Stats v1.00 by Janne Siren HUOM: Koska Sakunetin viestialuetunnus "AZ" ei ole pakollinen (viittaa vain ver- kon alkuperään, Amiga Zoneen), näkyvät Sakunet-alueet joissakin purkeissa "SN"- tunnuksella. {3Kiireistä työelämää {3------------------- Ollessani töissä hankin monenlaista hardwarea, sain töistä mm. vanhan 16" rik- kinäisen GoldStar SVGA-putken, josta kunnostin näytön Amiga 3000:lle. Tämä sama näyttö on yhä käytössä tätäkin kirjoitettaessa. Näyttö on loisteaineeltaan hidas ja soveltuu mainiosti 50 Hz:n refreshille, ja kun lomitettu PAL-tila ajetaan A3000:ssa flicker fixerin läpi, saadaan varsin nättiä jälkeä aikaan. PAL-tilaa käytin siksi, että kone on myös videokäytössä hankittuani siihen Electronic De- sign -merkkisen Y/C Genlockin. Scalan kanssa saa näillä varusteilla videolle yhtä sun toista aina tarvittaessa. Loppuvuodesta 1995 hankin 28800 bps modeemin. Tämä modeemi on sittemmin päivi- tetty 33600 bps:ksi, ja se toimii yhä ja vastaa Amiga Zonen käyttäjille. Toissa kesänä siihen iski salama, ei suoranaisesti, vaan siten että modeemi ei ollut linjassa kiinni mutta puhelin oli, ja salama soitti puhelinlinjaan. Koska modee- mi- ja puhelinlinjat menevät nurkassa vierekkäin, "loikkasi" salamavirta myös modeemilinjaan, ja modeemista kuului päks. Onnekseni sieltä särkyi vain sarja- liikennelähetin- ja vastaanotinpiirit, jotka särkyivät myös Amigan päästä, 9.5.1997 käytettynä hankkimastani MultiFaceCard III:sta. Nämä eivät ole kalliita piirejä, joten tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Töissäollessani vaihtui pöytämallin kolmetonninen aitoon Commodoren valmistamaan A3000T:hen, joita ei Suomessa tiettävästi monta olekaan. Tornimalli maksoi käytettynä 7000 mk 8 Mt Fastilla varustettuna ilman kiintolevyjä. Pöytämallin A3000:n myynnistä sain mukavan alkupääoman. Tällä kertaa ei tarvinnut olla pitkään ilman konetta, sillä kun vanhaa konettani kannettiin ulos, oli käytävässä tullut vastaan kaverini kantaen A3000T:n laatikkoa. :) Sen verran olen kuullut myymästäni pöytämallin koneesta, että se elää ja voi hyvin yhä, ja on jopa varusteltu kalliimmin kuin tämä tornimallini nykyään. Töistä kannoin myös pari rikkinäistä NEC MultiSpin 3Xi -CD-ROM-asemaa, caddy-la- dattavia, jotka toimivat pystyasennossa. Kunnostettuani nämä sain Amiga Zonelle tämänhetkiset kolme CD-ROM-asemaa linjalle. CDTV poistui jo aiemmin käytöstä ja sen korvasi Panasonicin 4X CD-ROM, joka sekin on vieläkin käytössä CD0-asemana. Levytila koki monia muutoksia. Välillä sitä oli parikin gigaa, sitten taas vain yksi giga, sitten taas pari gigaa, kunnes se vakiintui 3,2:een gigaan. Pudotus gigaan tuolla välissä johtui siitä, että luopuessani pöytämallista piti siihen antaa levytilaakin mukaan, jotta siitä sai edes jonkin verran alkupääomaa kal- lista tornia varten. Sen jälkeen oli taloudellisesti tiukkaa, ja aika pitkään sain pärjätä yhdellä gigalla. MPY rynnisti Pieksämäelle vuoden 1997 alussa. Niinpä heillä oli kova avajaistar- jous: liittymän sai ilmaiseksi, kun liittyi ennen helmikuun loppua. Jos omasi kaksi linjaa tai enemmän, sai paikallispuhelut hintaan 1 p/min (tämä huvi tosin loppui kesällä, kun hinta nousi 5,8 penniin minuutilta). Niinpä kysyin paikalli- selta asentajalta, saisiko niitä linjoja ihan kaksinkin kappalein ilmaiseksi, ja saihan niitä. Näin Amiga Zone sai oman linjansa ja perustan 24h aukiololle. Aluksi purkki oli auki tavalliseen tapaansa öisin, mutta 1.6.1997 alkaen on ol- lut 24h avoinna. Jossain välissä ostin jostain poistomyynnistä muuntajattoman Aceex 28800 bps -modeemin, joka on muuntajan rakentamisen jälkeen toiminut kakkosmodeemina. Purkkiin on erikoistilanteita varten olemassa privaatti kakkosnode, tai sitten voin Aceexilla soittaa itse purkkiini reissun päältä. Viime aikoina Aceex on ol- lut enemmänkin PC:ssä kiinni, kun sellainenkin tuli rakenneltua töissä ollessa. Kaikenlaisen virittelyn ja kiireen keskellä pääsi Amiga Zonen upload-alue pul- listelemaan pahemman kerran, ja se sotku on osittain yhä selvittämättä. Taannoin etsiskelin ahkerasti jotakuta, joka ottaisi megaurakan harteilleen. Palkaksi saisi muutaman CD-R levyn haluamallaan sisällöllä tai sopivan summan rahaa. Mik- ko Toivola otti projektin työkseen, ja tällä erää yksi kolmesta, nimenomaan Ami- gaan liittyvä upload-alue, onkin jo siivottu ajan tasalle. Systeemi toimii si- ten, että poltin tiedostoalueet CD:lle, jonka jälkeen oli tehtävä skripti, joka siirtää tiedostot oikeille alueille, muuttaa tarvittaessa kommentointeja ja poistaa vanhoja, duplikaatteja, huonoja yms. uppauksia. Saattaa olla, että hom- maan tarvittaisiin vielä toinenkin henkilö... {3Muutakin kuin boksinpitoa {3------------------------- Tornimallin tultua on siihen alkanut kertyä muutakin kuin pelkästään purkkiin liittyviä juttuja. Jokin aika sitten halusin verkottaa Amigan ja PC:n. Alussa oli tietenkin käytössä parallel-porttiin perustuva systeemi, joka oli kuitenkin surkean hidas ja jumitti niin Amigan kuin PC:nkin lähes täydellisesti siirron aikana. Niinpä verkon piti olla oikea Ethernet, jonka kautta isojenkin tiedosto- jen siirto sujuisi vaivatta. Suunnittelin nimittäin mm. kirjoittavan CD-aseman hankkimista, joten verkko tulisi tässä mielessä tarpeeseen. Ja verkko tuli. Ratkaisu oli jälleen tapani mukaan "sitä halvinta mitä löytyy", koska palkasta ei suuria summia ole tietokoneeseen sijoitettavaksi herunut. Amigan verkkokortit maksavat tunnetusti mahdottomia summia. PC:hen ratkaisu oli tietysti helppo: NE2000-verkkokortti, hinta nettona 130 markkaa. Entäpä sitten Amiga? Siihenkin NE2000 verkkokortti, hinta sama. Moni lukija saattaa ihmetellä tässä vaiheessa, miten PC:n ISA-kortin voi Amigaan laittaa. Taasko jotain TTL-piirejä pelissä? Kyllä - ostin nimittäin tarkoitusta varten Marinin Jukalta 300 markalla rakennussarjan, josta syntyi GoldenGate II -siltakortti. Tämän kortin idea on sellainen, että se todellakin sovittaa PC:n ISA-kortit Amigan Zorro-väylällä näkyviksi. Kortteja, joille löytyy ajurit, voi käyttää. Amiga-ajurit saa ainakin NE1000-, NE2000- ja 3com-verkkokorteille sekä Multi-IO-korteille (IDE, sarjaportit, printteriportti). Itselleni riitti tietenkin, että systeemi tukisi NE2000:ta. AmiTCP:n asennuspa- ketin mukana tulee todellakin gg_ne2000.device, joka on itse asiassa PC:n NE2000-verkkokortin ajuri Amigalle. Pienellä kikkailulla lähti pingi menemään läpi Amigan ja PC:n välillä. Itse asiassa Windows 95 teetti enemmän töitä kuin Amiga, vaikka toisin olisi voinut luulla tämän luokan virityksissä. GoldenGate asettaa tietysti omat viiveensä systeemille, mutta toisaalta tavara liikkuu ftp-siirrossa PC:n ja Amigan välillä 350-370 kt/sek, joka riittää minulle, koko- naisia CD:n kokoisia imagetiedostojakin jaksaa tällä nopeudella siirtää. Näin ollen ostin AmiTCP:stä hiljattain virallisen version. Nopeus tuntui lisäksi riippuvan enemmänkin PC:stä kuin Amigasta, sillä yli 300 kt:n en päässyt vielä aiemmalla kokoonpanollani. Kun sitten päivitin koneen ny- kyiseen (250 MHz:n Pentium MMX, Asus P55T2P4 -emo, 6,5 Gt kiintolevy, 32 Mt muistia), nousi verkon nopeus huomattavasti aiempaan 100 MHz:n Pentiumiin ver- rattuna. Prosessori on PC:ssä kyllä itse asiassa 200 MHz MMX, mutta kuka nyt ai- toa Inteliä kehtaa kylkeen painetulla kellolla ajaa hitaalla 66 MHz:n väyläkel- lolla, kun se kehrää paljon tyytyväisempänä Asusin 83 MHz:n väyläkellolla ja peittoaa siinä saman tien mm. 266 MHz:n koneen tehokkuudessa mennen tullen. Jopa tämä kellotus näkyy aika lailla selvästi lähiverkon nopeudessa. Jostain pitäisi muuten saada 233 MHz:n MMX-prossu, sen voisi kokeilla kellottaa 290 MHz:lle vas- taavalla tavalla... :) Matriisikirjoitinkin vaihtui laseriin, joka moninkertaisti ainakin paperin kulu- tuksen. Kun FinalWriterilla pääsi tekemään kaikenlaisia dokumentteja, joissa oli myös PostScript-kuvia mukana, sain ensimmäiset kokemukset siitä, kuinka Amiga 3000:sta voi loppua tehot kesken - tekstinkäsittelyssä! Varsinkin viime aikoina, kun laadin hienot pohjat videokasettien etikettitarrojen tulostukseen, sain to- deta kuinka tehoton kone A3000 on. Tarrapohja kun on varsin mutkikas (12 tarraa per A4-arkki), kestää ensimmäisessä tarrassa esim. kasetin numeron kirjoittami- nen (3 merkkiä) yli 10 sekuntia! Yhdenkin merkin muutos kestää useita sekunteja, puhumattakaan tarra-arkin tulostuksesta, joka vie useita minuutteja. Lopputulos on kuitenkin upea, ja tarrat pitäisi saada aikaan noin puoleentoistasataan ka- settiin, jotka ovat kiireisinä aikoina jääneet pahasti rästiin. {3Philips - Let's make things worse {3--------------------------------- Marraskuussa 1997 tuli sitten kirjoittavan CD:n aika. Itse asiassa en itse tien- nyt sitä, ennen kuin elektroniikkafirmaa pyörittävä tuttuni kysäisi ollessani liikkeessä muilla asioilla, kiinnostaisko kirjoittava CD-asema 1500 markalla. Kyselin hieman, että onko SCSI jne., ja olihan se, joten kaupathan siitä syntyi. Asema oli Philipsin CDD2000 (aka HP SureStore 4020), jota en vielä tässä vai- heessa tiennyt surullisen kuuluisaksi laitteeksi. Kotona sitten testailemaan, ja sain kuin sainkin ensimmäiset omat CD-levyni aikaiseksi Amigalla. Pian ongelmat kuitenkin alkoivat: poltto katkesi usein kesken noin 550 Mt:n koh- dalla "write append error" -virheilmoitukseen. Ensin epäilin, ettei Amigassa riitä potku, mutta kun vika ilmeni useista testeistä huolimatta ja myös simulaa- tiotilassa (mikä oli hyvä, ettei tarvinnut tuhota tolkuttomasti levyjä), keksin että vian täytyy olla asemassa - varsinkin kun asema oli virheilmoituksen jälkeen täysin jumissa, se ei antanut edes levyä pihalle. Netistä kävin totea- massa asian, AltaVistalla löytyi hakusanalla "Philips;CDD2000" ensimmäisenä si- vu, jonka otsikkona oli "Problems with CDD2000" ja perässä pitkä lista sähköpos- tiosoitteita (se oli jonkinlainen webbisivulla toimiva postituslista), hen- kilöitä joilla oli sama ongelma. Varmistukseksi annoin aseman työkaverilleni lainaan ja saatteeksi sanat "pidähän hauskaa ja polttele sillä niin paljon kuin ikinä jaksat". Kaveri otti haasteen vastaan, mutta soitti pian, että asema menee jumiin kesken polton. Vika oli varmistettu. Tästä alkoikin sitten pidempi prosessi kuin osasin arvatakaan. Asema lähti tie- tenkin takuuvaihtoon. Toivoin saavani sen jouluksi takaisin, jotta voisin joulu- lomalla rauhassa harjoitella. Joululahjaksi poltettavat CD:t sukulaisille jäivät jouluta 1997 lopullisesti haaveeksi. Aseman tukkumyyjä Micro Warehouse lupasi, että asema vaihdetaan automaattisesti uudempaan CDD2600-malliin (aka HP SureSto- re 6020), koska CDD2000:n tämänkaltainen vika on yleisesti tiedossa ja vaihto on yleinen käytäntö. Takuuvaihtoa hoiti tosin Philips itse Ruotsista käsin. Niinpä odottelin tyytyväisenä uutta asemaa ja ajattelin, että sattuuhan sitä. Eräänä lauantaiaamuna uuden vuoden tienoilla soi ovikello aikaisin aamulla klo 7 maissa. Postin pikalähetti toi paketin, jossa luki päällä "warranty replacement CDD2000". Ajattelin jatkavani vielä unia kaikessa rauhassa ja tutkisin tilannet- ta sitten myöhemmin, mutta paketin päällä ukeva "CDD2000" alkoi epäilyttää. Ei kai vain... Paketti auki ja toden totta: lähettivät minulle Ruotsista tosiaankin vastaavan aseman, mutta sillä erolla, että tämä yksilö oli jo päältä päin selvästi käytetymmän näköinen kuin mitä vaihtoon lähetin. Asema oli myös valmis- tuspäivältään alkuperäistä huomattavasti vanhempi, vaihtoon lähettämäni kun oli käytännössä uusi. Jäivät unet siltä aamulta siihen. Pistin aseman kiinni Amigaan, loin noin 650 Mt:n imagen ja aloin "kirjoittaa" sitä simulaationa. Kirjoitus pysähtyi taas, mutta tällä kertaa 350 Mt:n kohdalla, aikaisemmin kuin vaihtoon lähettämässäni asemassa - sama vika, mutta pahempana. Lisäksi tämä asema heitteli "buffer un- derrun" -ilmoituksia, vaikka sen puskuri oli mittarin mukaan täpösen täynnä. Asema ei todellakaan toiminut senkään vertaa kuin ensimmäinen. Pettymys oli to- della suuri, ja aloin jo menettää uskoani koko CD-R-systeemiin. Maanantain tul- tua alkoi jumalaton puhelinrumba, jossa käytiin läpi Philipsin maahantuoja Ergo- na Data, laitteen myynyt kaverini (joka tuomitsi asian kerralla tolkuttomaksi pelleilyksi) ja tukkuliike Micro Warehouse. Philipsin järkkymätön kanta oli, että koska kyseessä ei ole jo saapuessaan kuol- lut uusi laite (vaikka alun perin vaihtoon lähettämäni laite nimenomaan sellai- nen oli), ei sitä vaihdeta uuteen, vaan vastaavaan käytettyyn. Toimivaa en siis tulisi koskaan saamaan. Olin tässä vaiheessa jo hyvin selvillä tilanteesta, ja esimerkiksi kaveri kertoi lohduttavan tarinan eräästä HP:n SureStore 4020:sta, joka oli vaihdettu jo viisi kertaa ja oli ilmeisesti menossa vaihtoon jälleen. Laitteen myynyt tuttuni ehdotti moneenkin otteeseen kaupan purkua, mutta siihen en suostunut, koska halusin CD-R-aseman ostaa. Asiaa palloteltiin taholta toi- selle muutamia viikkoja ja luvattiin yhtä sun toista. Viimein tuttuni soitti ja kysyi: "Kelpaako Yamahan asema tilalle?" Tässä vaiheessa en osannut sanoa muuta kuin että "mikä tahansa käy, pääasia että se toimii". Koitti maaliskuu, eikä mitään ollut tapahtunut. Jälleen soittelin kaikki paikat läpi, ja Micro Warehouselle soittaessani alkoi asia selvitä. Yamahan asema olisi luvassa, kunhan palautan Philipsin heille, ja asema olisi jopa ulkoinen! Sopi todella hyvin, sillä olisin joka tapauksessa tehnyt asemasta ulkoisen hankkimal- la siihen kotelon. Asiahan alkoi viimein järjestyä. Heti samana päivänä lähti Philips postiin, ja muutaman päivän odoteltuani oli paketti odottamassa kuten sovittu. Paketin postista hakiessani koin lähes shokkimaisen positiivisen yllätyksen, kun näin postineidon kantavan laatikkoa, jonka kyljessä seisoi "Ya- maha CDR400tx". Mikrolehtiä lukeneena muistin, että kyseessä on Yamahan uusin, 4x kirjoittava malli, SCSI ja vieläpä ulkoisena! Tämähän on kuin lottovoitto! En tiedä, miten tämä kaikki järjestyi, mutta uskoisin, että vastaan tullut taho oli tukkumyyjä Micro Warehouse. Tuskin sanoin voin kuvailla sitä kiitollisuuden tunnetta, joka vallitsi kun asia oli viimein kunnossa ja monen kuukauden jahkai- lusta maksettiin vielä kunnon korvaus, olihan kyseessä ainakin listahinnaltaan huomattavasti arvokkaampi asema kuin mitä alun perin ostinkaan. Yamahalla poltto sujuikin alusta asti melko lailla ongelmitta ja NOPEASTI: täysi levy noin 21 minuutissa. Ainoat ongelmat ovat liittyneet lähinnä audiolevyjen lukemiseen. Aseman firmware on kuitenkin flash-ROMilla, jota voi päivittää netistä saatavilla päivityksillä. Päivitykset ovat korjanneet ongelmia yksi toi- sensa jälkeen, joten laite sen kuin paranee koko ajan. Koska kyseessä todellakin on uusi tuote, on aivan ymmärrettävää, että sillä on omat "lastentautinsa" alus- sa, ennen kuin kaikki osaset saadaan toimimaan monimutkaisessa kokonaisuudessa. {3Delfina DSP Lite {3---------------- Käydessäni Saku 98:ssa kavereideni kanssa tarttui Petsoffin osastolta mukaan Delfina DSP Lite -äänikortti. Ostin kortin lähinnä äänityskäyttöön tarkoituksena luoda mahdollisimman hyvin soivia CD-äänilevyjä itse. Olin aiemmin digitoinut muutaman levyllisen musiikkia PC:llä AWE32:lla ja siirtänyt sen sitten verkon yli Amigalle. Jostain syystä PC teki outoja hyppyjä musiikkiin yli 10 minuutin kappaleen ollessa kyseessä, ja muutenkin AWE:n epälineaariset muuntimet aiheut- tivat korvinkuultavasti huonoa digitointia. Delfina korjasi nämä ongelmat kerta- heitolla, tosin vain hetkeksi - kultakorva kun sanoi, että jotain on levyissä pielessä, kun niitä kuunteli olohuoneen puolella paremmalla laitteistolla. Aloin tutkia asiaa ja viimein keksin syyn: kun Delfinalla digitoi 44,1 kHz:n taajuu- della, eivät noin 6 kHz ylemmät äänet toistuneet oikein vaan menivät säröille. Sen sijaan 48 kHz toimi täysin moitteetta. Mietiskelin asiaa mielessäni hetken aikaa ja totesin, ettei Delfinan codecin ki- de ole jaollinen 44,1 kHz:lle laisinkaan ja että täytyy tehdä jonkinlainen näyt- teenottotaajuuden konversio, jotta 44,1 kHz:n digitointi olisi ylipäänsä mahdol- lista. Kirjoittelin asiasta Suikille sähköpostia, ja Suikki kertoi lisää tek- nistä taustaa. Olin oikeassa konversioasiassa, DSP:llä todellakin tehdään se muutos. Ehdotin ratkaisuksi, että vaihtaisin codecin kiteen sellaiseksi, joka olisi jaollinen 44,1 kHz:lle, koska minulle 44.1:n toimiminen olisi CD:n teon kannalta ehdoton edellytys, ei 48kHz niinkään. Suikki antoi sopivan kidetaajuu- den (16,9344 MHz) ja kertoi myös, että codecilla on kaksi kidepaikkaa olemassa, joten tällainen tilanne olisi mahdollista tulevaisuudessa välttää kokonaan. Täytyi enää löytää sopiva kide. Kävin hakemassa työmaalta PC:n äänikortin (täy- sin toimiva Media Expert 320I -Wavetable-kortti) ja teurastin siitä kiteen pa- rempaan tarkoitukseen. Suikin lähettämä modifioitu delfina.library paikalleen, ja ääni muuttui kertaheitolla kunnolliseksi! Tämän jälkeen olen "masteroinut" CD-muotoon mm. pari vanhaa Kraftwerkin vinyyliä, ja tulos on moitteeton. Maste- roinnissa käytin apuna studiokäyttöön tarkoitettua kompressori/expanderi/gate- laitetta, jonka taannoin ostin eräältä muusikolta. Käytin sitä nimenomaan expan- derina, rutinoiden poistoon. Suikki lupaili tulevaisuudessa Delfinalle jonkin- laista helppoa DSP-ohjelmointiympäristöä, joka ei edellyttäisi niinkään Amigan kirjastofunktioiden ymmärtämistä. Näin pääsisin opiskelemaan DSP:n ohjelmointia, joka on kiehtonut jo pidemmän aikaa. Tarkoituksena olisi tehdä mm. tuo vinyyli- rutinoiden poisto DSP:llä ja kehittää siihen viimeisen päälle sopiva oma koodi. {3SCSI:stä loppui laajennusvara {3----------------------------- Hiljattain hankin polttoa varten Fujitsun 1 Gt:n kiintolevyn, kun sellaisia myy- tiin Sakun postituslistalla 400 markalla. Levy osoittautui todella nopeaksi. Il- meisesti ison cachensa ansiosta se peittosi mm. Quantumin 3,2 Gt:n levyni mennen tullen lukunopeuksien hipoessa 5 Mt/sek. Niinpä ihastuin Fujitsuun siinä määrin, että päätin ostaa toisenkin, ja tämä meni bootti- sekä päälevyksi, jossa "omat" ohjelmani ovat. 3,2 Gt:n levy jäi boksin käyttöön lukuunottamatta siellä olevaa Work-osiota, joka on kyllin suuri jopa CD-levyn rakenteluun. Kahden Fujitsun asentamisen myötä tuli SCSI-väylä sitten lopulta täyteen: ProbeSCSI V0.08 ©1994 Ron Klinkien. All rights reserved. ID Vendor Product ID Rev Device Mode Size --------------------------------------------------------- 0 FUJITSU M1606S-512 6406 DISK SCSI-2 1041 Mt 1 QUANTUM FIREBALL_TM3200S 300X DISK SCSI-2 3067 Mt 2 FUJITSU M1606S-512 6406 DISK SCSI-2 1041 Mt 3 YAMAHA CDR400t 1.0q CD-ROM SCSI-2 EMPTY 4 NEC CD-ROM DRIVE:500 2.5 CD-ROM SCSI-2 620 Mt 5 NEC CD-ROM DRIVE:500 2.5 CD-ROM SCSI-2 634 Mt 6 MATSHITA CD-ROM CR-504 ST23 CD-ROM SCSI-2 639 Mt --------------------------------------------------------- 7 40.12 [scsi.device] Kun ostaa aina halvinta, jäävät kiintolevyt pieniksi ja CD:t tavallisiksi yhden CD:n malleiksi, ja näin sitten SCSI-väylä täyttyy. Kalliilla hinnalla CD-ROM- asemat voisi korvata yhden ID:n vievällä seitsemän levyn vaihtajalla (Nacamichi MtR7), jossa eri unitit löytyvät LUN:ien (Logical Unit Number) takaa, joita voi jokaisella ID:llä olla seitsemän. Tosin kolme erillistä CD-asemaa ovat purk- kikäytössä siinä määrin tehokkaammat, että eri levyiltä tapahtuvat imuroinnit eivät aiheuta levynvaihtoviiveitä. {3Picasso IV {3---------- Kirjoittaessani tämän artikkelin alkuosaa en olisi koskaan uskonut, että ennen tekstin julkaisua koneessani hoitaisi grafiikkapuolta Picasso IV. Olin kyllä va- lintani tehnyt jo aikaisemmin, mitä näytönohjaimeen tulee, kun näin Picasso IV:n toiminnassa naapurilla, mutta kortin aioin ostaa vasta kun saisin koneelle jo- tain tulevaisuutta 68060:n muodossa. 68030 + 68882 yhdistelmä 25 MHz:lla oli aikoinaan nopeinta mitä saattoi odottaa, mutta Amigallakin ohjelmat ovat kasvaneet ja koneen nopeus alkaa ehtyä. Teks- tinkäpistelyn ohella mm. Internet-käyttö alkaa olla tuskallista, ei vielä siksi, että mm. webbiä täytyi selata 8-värisellä Worktench-näytöllä vaan siksi, ettei muisti tahdo riittää mihinkään ja prosessoritehoa on todellakin liian vähän, minkä voi huomata paljon kuvia sisältävien webbisivujen parissa. Muistiongelmaan ei ole olemassa halpaa ratkaisua, sillä Static Column -tyyppiset DRAM-piirit, joita tässäkin kolmetonnisessa on edeltäjänsä tapaan mutta 8 Mt, ovat niin har- vinaisia, ettei niitä saa mistään, ja jos saakin, ovat hinnat tähtitieteellisiä. Näin ollen jonkinlaisen turbokortin hankkiminen olisi ainoa järkevä ratkaisu muistiongelmien kannalta. Koska muisti on tiukilla, en ollut erityisen kiinnostunut näytönohjaimesta. Nähtyäni käytetyn Picasso IV:n myynnissä todella edullisesti päätin sittenkin tarttua tilaisuuteen. Picasso oli valintani siksi, että se olisi ainoa näytönoh- jain, jolla saisin systeemini toimimaan järkevästi. Kuten aiemmin jo mainitsin Amigassa olevasta näytöstä, tähdennän vielä, että tämä vanha SVGA-näyttö nielee vain 31 kHz:n juovataajuutta ja 50-70 Hz:n kuvataajuutta. Näin ollen flicker fi- xerin käyttö on ehdoton edellytys, ellen haluaisi luopua joukosta Amigan käyttötarkoituksia. Toinen edellytys olisi näyttötilojen mahdollisimman vapaa säätäminen, jotta saisin luotua edes yhden näyttötilan, joka olisi yhteensopiva GoldStarin kanssa. Nykyaikaiset SVGA-näyttötilat ovat liian korkealla kuvataa- juudella vanhalle näytölle. Muistan, että ennen vanhaan oli myynnissä sellainen Cybervision-kortti, jossa oli Amigan videosignaalin läpivienti. Tällaista mietinkin aiemmin, koska olisin voinut johtaa Amigan flicker fixerin signaalin kortin läpi ja mahdollisesti ai- kaansaada toimivan systeemin. Mutta Picasson oma flicker fixer oli enemmän: siinä oli mahdollista muuttaa myös kuvataajuutta ylemmäs, esim. PAL-tiloja kor- keammille hertseille! Tämä olisi mukava ominaisuus, kun joskus päivitän näytön paremmaksi, sillä nykyaikaisissa SVGA-näytöissä on kaikissa sama vika: niiden käyttö 50 Hz:n kuvataajuudella on tuskaa, sillä kuva suorastaan lepattaa sil- missä liian nopean loisteaineen vuoksi, eikä niiden käyttö ole nautinnollista A3000:n omalla flickerfixerillä. Vanhassa GoldStarissani ei tätä ongelmaa ole, ja siksi se on tähän asti kelvannut. Koska Picasso IV sisältää flicker fixerin ja laajat taajuusvaihtoehdot, kaikki säädettävissä, oli se ehdoton valinta, mikäli mieli saada systeemin toimintaan kohtuullisella virittämisellä. 4 Mt:n muisti ja laajennettavuus mm. tulevalla 3Dfx Voodoo -kortilla sekä jo olemassaolevilla lisäherkuilla tekevät Picassosta ylivoimaisen muihin kortteihin verrattuna. Näin ollen lähetin välittömästi myynti-ilmoituksen nähtyäni (ilmoitus oli jätet- ty Sakun postituslistalle) viestin kortin myyjälle, että haluaisin ostaa kortin. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut moneen päivään, joten päätin tiedustella asiaa. Tällä kertaa vastaus tuli heti ja se oli masentava: kortti oli myyty, vaikka ti- lasin sen samana päivänä. Joku ehti kuitenkin aikaisemmin. Manailtuani tilannet- ta aikani sain yllättäen postia kortin ostaneelta amigistilta. Hän kertoi vies- tissään, ettei tarvitsekaan korttia. Hän oli ostanut sen siksi, että siinä oli Concierto-äänikorttilaajennus ja toiseksi siksi, että hän omisti jo ennestään useita Amigoita, joista hänen eniten käyttämässään oli viallinen Picasso IV. Vi- ka kuitenkin paljastui softapuolen viaksi, joten kortti jäi yllättäen ylimääräiseksi. Conciertoa taas minä en edes tarvitsisi, koska minulla oli jo Delfina ennestään. Joka tapauksessa tällainen käänne oli kuin joululahja, kun kortti järjestyi sittenkin. Saatuani kortin seuraavalla viikolla alkoi asennus. Koska kortti oli ollut aiemmsin A2000:ssa, oli siitä irrotettu videoväylään tuleva liitinosa, jonka kautta Picasso IV saa Amigan videosignaalin digitaalisena flicker fixeriä var- ten. Päätin lyhentää turhan pitkät lattakaapelit parin sentin mittaisiksi, jol- loin asennuksesta saisi siistimmän. Lisäksi asensin hieman eristettä lohkaistun väyläosan väliin, koska ne eivät kuitenkaan asettuisi aivan kohdikkain ja oiko- sulun vaara olisi ilmeinen. Eräänlainen toistuma, jonka olen havainnut Zorro-korttien asennusta koskevissa Sakun artikkeleissa, on "kortin paikalleen saaminen tuotti tuskaa, mutta sitten oli helppoa". Minäpä en halua jatkaa perinnettä vaan sanon, että kortin paikal- leensaaminen oli helppoa, ehkä siksi että tässä tornissa on ollut huippuvaruste- lu joskus edellisellä omistajalla, ja väylät olivat jo valmiiksi korkattu eivätkä siten enää neitseellisen kireitä. :-I Siihen se helppous sitten loppuikin. Ensimmäinen ongelma oli, että kun liitin GoldStarin Picasson perään, näkyi Amigan flicker fixattu PAL-tila kolmena vaaka- suunnassa! Tämä johtui siitä, että edellinen omistaja oli ohjelmoinut flicker fixerin antamaan PAL-tilat ulos 74 Hz:llä - taajuudella, joka ylitti GoldStarin käsityskyvyn kerralla. Mikään jumpperi ei auttanut asiaa, ja ikävintä oli, ettei edes Picasson omasta early startup menusta saanut taajuutta muistiin, vaikka sen saikin vaihdettua 50 Hz:lle! Asennus tyssäsi heti tähän. Kokeilin asennella kum- maltakin kortin mukana tulleelta korpulta eri softaversioita, mutta missään ei ollut mitään asetuksia flicker fixerille. Tai itse asiassa oli, Picassomo- deTNG:ssä, mutta niitä ei saanut talteen millään! Sain jopa tekstikuvia näkymään, säädettyä asetuksia yms. mutta kaikki oli turhaa, koska työ katosi he- ti kun asetusohjelman sulki, eikä flicker fixer suostunut yhteistyöhön. Myöhään illalla hain netistä hieman vanhemman softaversion kuin mitä korpuilla oli, purin kaikki aiemmat asennukset pois ja asensin uudelleen. Tämän jälkeen koin megayllätyksen PicassomodeTNG-ohjelman parissa, kun se tallentaessani ase- tuksia heitti näyttöön valitsimen jossa kerrottiin, että flicker fixerin asetuk- set tallennetaan nyt flashille, älä resetoi konetta. Jess!! Nyt se onnistuu... Tallennuksen mentyä sain viimeinkin Amigan omat näyttötilat näkyviin Picasson kautta ja pääsin keskittymään itse asiaan. Seuraava aamupäivä kuluikin PicassomodeTNG:n parissa, GoldStar avattuna pöydällä. Kaikki kuvan säädöt lukuunottamatta valoisuutta ja kirkkautta ovat GoldStarissa sisällä. Trimmereitä on neljälle eri kuvataajuus/synkronointia- lueelle, joten säätämällä sopivat kuvataajuudet ja synkronoinnin polariteetin sain sopivat leveys/korkeus/paikkasäädöt haluamilleni tiloille. Näin sainkin luoduksi 728x566-kokoisen tilan, jota päivitetään taajuudella 53 Hz. Tämä toimii GoldStarilla mainiosti. Heti saatuani uuden tilan käyttöön koin pettymyksen, sillä Workbenchiin ei saa- kaan kuin 256 väriä! Mikäli säätää enemmän, resetoituu se heti takaisin 256:een väriin. Ilmeisesti muisti ei riitä tai jotain - yhä ratkaisematon arvoitus. Upean maisemataustakuvan voi siis unohtaa toistaiseksi. Jo 256:lla värilläkin Picasso imaisi koneesta noin megan verran Fastia, mikä kyllä todella tuntuu ko- neen käytössä! Tyydyttyäni kohtalooni latasin eräältä Aminet-rompulta kasan 16-värisiä taustoja SYS-osiolle Patterns-hakemistoon ja aloin säädellä Workbenchiä uuteen uskoon. Jälleen kohtasin ongelmia. Tausta-pattern rikkoutui, kun sen päälle avasi ikku- noita, ja koko näytöstä tuli raidallinen hyvin lyhyessä ajassa. Toinen ongelma oli MagicWB-ikoneiden, joilla koko koneeni 8-värinen ympäristökin oli rakennet- tu, värjääntyminen violeteiksi. Nämä ongelmat ratkesivat korvaamalla IPrefs Fas- tIPrefsillä, jonka mukana tuli myös uusi WBPattern-asetusohjelma. Kiitokset avusta kuuluvat Sakun postituslistan lukijoille, jotka auliisti kirjoittivat neuvoja loputtomaan kysymyksien vanaan, jonka uhriksi postituslista vuokseni joutui. Seuraavan päivän iltana alkoi Workbench olla uudessa uskossa, ja kyllä vain MUI-ohjelmiin tuli lisää väriä. Nopeudeltaan Workbench on kuin olisi turbon asentanut; kaikki ikkunatoiminnot tapahtuvat salamannopeasti. Kuitenkin siellä täällä grafiikka saattaa seota, lähinnä MUI-ohjelmat hukkaavat patterneja ja korvaavat ne harmaalla. En tiedä johtuuko muistin vähyydestä vai mistä, mutta jotain yhteyttä sillä muistiin on, koska flush-komennon ajo aiheuttaa lähes poikkeuksetta MUI-patternien katoamista. Viime ajat Amigan kanssa ovatkin kulu- neet kaikenlaiseen säätelyyn, testailuun ja tuskailuun muistin vähyyden kanssa. PC:ssä ei ole virtoja ollutkaan päällä nyt varmaan viikkoon! Kokeilin myös asentaa kuvien katseluun SViewNG-ohjelman, mutta se oli jossain määrin pettymys. Etsin ohjelmaa, joka toimisi kuten FastView tai ViewTek, eli esim. shellissä voisi komennon perään antaa kuvan nimen, voisi määritellä tämän oletusohjelmaksi ikoniin yms. SViewNG toimii kuitenkin eri tavalla ja todella kankeasti. Siinä pitää hiirellä valita listasta kuva, painaa "Load" ja latauksen päätyttyä (kestää) valita näyttötila. Ellei näyttötilaa valitse, menee kone ju- miin (se alkaa kyllä piirtää jotain kuvaa muutamalla värillä eli ilmeisesti yrittää jossain ihmeen AGA-tilassa tehdä jotain tms.), eikä tätä saa pysäytetyk- si mitenkään. Lisäksi ohjelma vie niin tuhottomasti muistia, ettei sitä voi edes unelmoida ajettavaksi boksin kanssa, kun vapaata Fast-muistia on noin 2 Mt. Kai- kesta huolimatta sain tällä ohjelmalla näkyviin eräitä Hajime-JPEG-kuvia Amigal- la ensi kertaa todella korkealuokkaisena (24-bittisillä grafiikkatiloilla). Voi että, kun ViewTekin tai FastViewin kaltaisista ohjelmista olisikin olemassa gra- fiikkakorttiversiot! Vielä pitäisi keksiä, miten Amigan videoulostulon saa lomitettuun PAL-tilaan silloin kun Picasson tilat ovat käytössä, nyt sieltä nimittäin tulee lomittama- tonta NTSC:tä! Olen kirjoitellut ongelmasta mm. Picasso96-ohjelmiston tekijälle, mutta tätä kirjoitettaessa mitään vastausta ei ole kuulunut. Koska käytän Gen- lockia blackburst-lähteenä videolaitteilleni, olisi tärkeää, että Amigan videou- lostulo olisi käytännössä aina lomitetussa PAL-tilassa. Muistiongelmaa Picasso IV todella pahensi. Käytännössä tehtäessä lähes mitä ta- hansa raskaampaa, esim. webin selausta (jee, nyt on värit!), on purkki ajettava alas, koska muuten muisti ei riitä alkuunkaan. Sekin auttaisi, jos keksisi miten RAM-levyn saisi Chip-muistiin, sitä kun on vapaana lähes koko ajan täydet kaksi megaa. {3Oi jos vielä turbon sais... {3--------------------------- Picasso IV toi muistipulan mukana turbon hankinnan entistä tärkeämmäksi. Yritin kyllä kysellä kolmetonniseen sopivia Static Column Mode DRAMeja netissä ja muualla, mutta ensimmäistäkään vastausta ei ole tullut, joten täytyy nyt uskoa, ettei niitä saa mistään. Olisin ostanut vaikka neljä megaa nyt väliaikaiseksi avuksi siihen asti, jos joskus se päivä koittaa, että saan turbokortin hankituk- si. Mitä Amiga 3000:n tehottomuuspuoleen tulee, niin tässä hiljattain huvitti todel- la, kun kaverin ostaessa käytettyä kolmetonnista GE:n myyjä langan toisessa päässä mainosti, että kolmetonnisella voi soittaa MP3-musiikkia, vieläpä hyvälaatuisena! Kun kuulin asiasta, suhtauduin siihen epäilevästi, koska tiedän kokemuksesta, että PC-puolellakin tarvitaan vähintään 100 MHz:n Pentium, jotta MP3:t soivat. Mutta kuulemma ihan vakio A3000 hoitaa nyt saman. Noh, pitihän sitä sen verran ennakkoluulottomuutta olla, joten otinpa ja kokeilin. Asensin AmigaAMPin, jonka oli sitten tarkoitus soittaa MP3:a AHI:n kautta Delfi- nalla. Joo - hyvin soi. Latasin ekan kappaleen, painoin PLAY ja siinä se sitten olikin - kone oli täysin jumissa. Se ei seonnut, vaan MP3:n "soitto" vei kaiken CPU-tehon. Mitään ei tietenkään kuulunut, mutta sekunnit etenivät näytöllä noin kerran minuutissa. Että tosiaan, A3000 riittää mainiosti MP3-kappaleiden soit- toon! Onneksi on PC tätä tarkoitusta varten. Suikki on tosin lupaillut Delfinan DSP:tä hyödyntävää MP3-playeria, jota odotan innolla. Vakio-A3000:ssa ei riitä tehot edes AHIin, vaan käytännössä mikä tahansa AHI:n käyttöyritys saa saman ai- kaan kuin yllä kuvasin, joten mistään MP3-soitosta ei kannata edes unelmoida tämän tehottomuustason vehkeillä. Päätös koneen päivittämisestä 68060-aikaan on kytenyt kuitenkin jo vuosia. Ha- kuun lähtikin taannoin CyberStorm MKII tai MKIII, jollaisen ounastelin käytet- tynä löytyvän kohtuuhinnalla. MKII-kortteja alkoi tarjolla ollakin, jopa kohtuu- hintaisena, mutta sitten sain tietää ettei sellaista kannata ostaa, koska se on lähes puolta hitaampi kuin MKIII, sillä kolmosessa on 64-bittiset muistiväylät. (Vaikka prosessori onkin vain 32-bittinen, on siinä jotain cache- yms. hässäkkää välissä, joka aikaansaa todellakin tällaisen tilanteen). Edellistä pahempana syynä vielä sekin, ettei MKII:ssa ole SCSI-väylää muuten kuin lisäkortilla, jota ei valmisteta enää. Päädyin siis MKIII-korttiin, jossa olisi valmiina UltraWide-SCSI-ohjain, josta ei laajennusvara loppuisi heti kesken - olkoonkin, että yksi väylä on jo nyt täynnä. Kohtuuhintaisen MKIII:n löytäminen osoittautuikin sitten mahdottomaksi. Itse asiassa yksi oli jo hilkulla, hintakin olisi ollut kohdallaan (3500 mark- kaa), mutta se ei ollut varsinaisesti MKIII. Se oli CSPPC/68060-kortti, josta oli PPC-puoli käräytetty ylikellottamalla, mutta koska 68060 toimi, se oli käytännössä sama kuin CyberStorm MKIII. Suureksi pettymyksekseni kortin omistaja päätti kuitenkin olla myymättä sitä, aikomuksenaan korjata kortti takaisin en- nalleen vaihtamalla siihen uusi emolevy ja prosessorit vanhasta kortista tjsp. Sitten tarjolle tuli toinenkin vaihtoehto, mutta tällä kertaa hinta oli mahdo- ton, 4000 markkaa. Mitä olen ilmoittelua seurannut, on kyseinen kortti yhä myymättä. Minkäs voi, jos ei tajua hintaa pudottaa, ainakin yksi varma ostaja olisi olemassa. Tällä erää kortin voi unohtaa lopullisesti. Koskaan ennen ei minkään ostaminen ole ollut näin ylitsepääsemättömän vaikeaa, joten alan pikku hiljaa uskoa kohtaloon. Ihme on tapahduttava, että turbo järjestyisi. Monet meistä ovat varmasti miettineet, onko tulevaisuutemme ennalta määrätty vai voimmeko itse siihen vaikuttaa. Aikaisemmin olen aina ajatellut, että kaikki riippuu siitä mitä itse tekee, mutta viime aikojen tapahtumat ovat panneet miet- timään. Oikeastaan haluaisin kirjoittaa tähän erään kohtalokkaan tositarinan, jonka kaverini hiljattain kertoi. Hänen sukulaisensa oli kuollut todella traagi- sella tavalla, ja kun tapausta miettii, tuntuu että jotkut asiat ihmisen elämässä ovat ennalta määrättyjä. Vai voiko sellaista muutenkaan selittää, että mies on harrastuksensa parissa eli metsästämässä, lähtee juoksemaan riistan perässä, liukastuu ja kaatuu, jolloin ase lentää muutaman metrin päähän ja pudotessaan maahan laukeaa siten että mies menehtyy välittömästi saamaansa osumaan! Itsemurhasta ei ollut kyse, osumakohta selkään jo pelkästään todistaa sen ruumiinavauslausuntojen ohessa. Tuollainen tapahtuma on niin epätodennäköinen, että täytyy olla todella huonoa tuuria taik- ka ennalta määrätty kohtalo. Kaikki saattaa päättyä minä hetkenä hyvänsä! {3Huonoa tuuria {3------------- Tässä vaiheessa lienee tarve hieman kertoa, mitä itselleni on viime aikoina ta- pahtunut. Itse asiassa elämässäni tapahtui eräänlainen käänne perjantaina 17.7.1998 klo 21 aikoihin illalla, kun olimme perheeni kanssa palailemassa ra- dioamatöörileiriltä Jämsästä kotiin. Ennen Jyväskylää alkoi bensiini olla lopus- sa autostani, ja ajattelin käydä Jyväskylän JET-asemalla tankkaamassa tankin täyteen, kun siellä oli kuulemma halpaakin. Asemalle asti ei kuitenkaan koskaan päästy, sillä alueelle päästyäni ajoin aivan tavalliseen tasa-arvoiseen TYHJÄÄN risteykseen rauhallista 20-30 km/h vauhtia kuten tavallista, kun kuului kumien ulvonta jarrutuksessa joka loppui helvetilliseen pamahdukseen. Ehdin vain tajuta, että automme kääntyi perä menosuuntaan päin, jatkoi hetken matkaansa ja törmäsi perä edellä katuvalopylvääseen. Matkan teko loppui kerras- saan siihen. Selvittyäni säikähdyksestä tajusin, mitä oli tapahtunut, kylkeemme ajettiin oikealta - tasa-arvoisessa risteyksessä. Luojan lykky oli se, että it- selleni ja perheelleni ei käynyt mitään pahempaa, vaan kaikki selvisimme kuin ihmeen kaupalla pahimmillaan mustelmilla. Tuuria oli todella matkassa, sillä jos olisimme ajaneet tapahtumahetkellä metrinkin verran edempänä (ts. törmäys olisi osunut taaksemmaksi), olisi käynyt todella pahasti, auto olisi mennyt kaksin kerroin tms. Nyt törmäys osui keskelle ja auton turvakori otti törmäyksen hyvin vastaan, joten mitään pahempaa ei sattunut. Vasta autosta noustuani tajusin tapaturman vakavuuden ja sen, ettei tällä autol- la enää ajeta. Auton menetys olikin sitten luojan kiitos ainoa menetys, joskin varsin ratkaiseva taloudellisessa mielessä, koska työpaikkani oli käytännössä autosta kiinni - auto oli VÄLTTÄMÄTÖN työni hoitamisen kannalta. Eniten menetys koetti siksi, että olin viimeinkin löytänyt kunnollisen auton siitä hintaluokas- ta johon minulla oli varaa, ja sain loistoyksilön käyttööni ostettuani sen enol- tani osamaksulla. Olin saanut auton kokonaan maksettua muutamaa kuukautta aikai- semmin. Ostin auton moneksi vuodeksi eteenpäin, ja se olisi myös palvellut vuo- sikaudet, mikäli tätä ei olisi tapahtunut. Auto oli koriltaan, tekniikaltaan ja moottoriltaan moitteeton, vaikka korin vuo- simalli olikin -83. Moottori taas oli uudehko, 87-89 vuosimallin Audista vaih- dettu ruiskukone, joka ei pahemmin bensiiniä kuluttanut, antoi ärhäkät kyydit eikä saastuttanut enempää kuin kaupan olevat uudet autotkaan (katalysaattoriko- ne). Jopa katsastusmies ihmetteli pakokaasumittauksessa arvoja ja muisti kehua hankintaani auton kummallakin katsastuskerralla (läpi meni heti ensimmäisellä, toisin kuin mikään aiemmista kotteroistani). Mitä muuta voisi enää halvalta au- tolta toivoa. Ymmärsin heti kolaritilanteessa, ettei vastaavaa tule löytymään koskaan tilalle. Pitkälti tästä syystä minulla ei ole vieläkään uutta autoa tilalla, koska mene- tin kerralla kiinnostuksen autoilua kohtaan. Tällainen tapahtuma on kerrassaan liian väärin, eikä tilanne ole rahavaroillani mitenkään korjattavissa. Auto oli- si kuitenkin näillä leveysasteilla välttämätön, sillä lähes kaikki palvelut ovat kilometrien päässä. Jotta koko tapahtumasarjasta saataisiin kokonaiskuva, täytyy seuraavaksi luoda katsaus työpaikkaani. Olin tässä vaiheessa ollut noin 3,5 vuotta töissä samassa ATK-firmassa, jossa syksyllä 1994 aloitin. Pomoni totesi kuitenkin jo yli vuotta tätä aiemmin konemyynnin kannattamattomaksi ja päätti ryhtyä yhteistyöhön toisen ATK-liikkeen, Pieksämäen ATK-Teamin kanssa. Yhteistyön tarkoituksena oli, että ATK-Team hoitaisi jatkossa myyntipuolen kokonaan, asiakkaamme siirtyisivät sinne ja me tekisimme ainoastaan teknisen huoltopuolen (minä) sekä ohjelmoinnin (po- mo). Huollon tilat olivat yhteisesti kumppanimme kanssa vuokratut. Näin sitten yhteistyö alkoikin. Vuoden 1998 alussa yhteistyö alkoi kuitenkin hiljakseen kangerrella kumppanimme puolelta, kaikenlaista kahnausta ja erimieli- syyttä riitti, eikä rahaa tahtonut töistämme herua. Työssäolo oli ahdistavampaa kuin koskaan aiemmin, sillä koskaan aiemmin en työsuhteessani ollut törmännyt ongelmiin, en pomon enkä asiakkaidenkaan kanssa, sillä minusta pidettiin enemmän kuin osasin odottaakaan. Tiettävästi vielä tänäkin päivänä on maksamatta autoajoja, kun toimitin tavaraa ja hoidin keikkoja omalla autollani, jonka sittemmin menetin. Kumppanifirmamme toimitusjohtaja jätti täysin yksipuolisesti omasta päätöksestään maksamatta töitä tasan silloin kuin häntä huvitti. Lisäksi ko. firma ei arvostanut työtäni laisinkaan, vaan syyt huonosta asiakaspalvelusta vieritettiin niskaani, vaikka itse asiakaskunta oli jyrkästi toista mieltä. Onneksi pomoni osasi suhtautua moitteisiin oikealla tavalla ja tiesi, missä vika loppujen lopuksi oli. Liike- kumppanimme toimitusjohtaja yritti kuitenkin menettelyllään saada työpaikkani vaakalaudalle keinolla millä hyvänsä, mm. teettämällä paljon aikaa vaativia kan- nattamattomia huoltoja, joista ei koskaan saisi palkkaa tehdyltä työajalta. Sitten katosivat meikäläiseltä työtilat täysin ilman ennakkovaroitusta, vaikka tilat olivat yhteisesti vuokrattuja. Tiloja supistettiin kerralla yli puolella tiloihin, joissa oli juuri ja juuri työpöydät kahdelle. Toinen kahdesta oli Tea- min leivissä oleva työkaverini, ja toinen olikin sitten työvoimatoimistosta löytyneelle ilmaiselle harjoittelijalle siitä huolimatta, että työnantajani mak- soi työtilasta vuokraa. Uskomattomin tarinaan liittyvä yksityiskohta oli, että kumppanimme toimitusjohtaja yritti aivan väen vängällä järjestää minulle omia työtiloja KELLARIIN, jota normaalisti käytettiin varastona ja jossa ei ollut ik- kunoita eikä ilmanvaihtoa! Kieltäydyttyäni jyrkästi moisesta työsuojelulain vas- taisena siirtyivät työt kotiini, joka oli tässä vaiheessa ainoa vaihtoehto jat- kaa töitä. Perusteluina kellariin siirtoon oli nimenomaan huono asiakaspalvelu. Kun tapausta miettii näin jälkeenpäin ja kuuntelee asiakkaiden mielipiteitä, saattoi kyse olla pikemminkin liian hyvästä asiakaspalvelusta, jota kumppanimme ei sulattanut ehkä pelätessään jonkinlaista palvelun henkilöitymistä, eli asiak- kaat kiintyisivät liikaa. Minulla oli nimittäin siinä vaiheessa jo täysin oma paikkakunnan suurimpiakin yrityksiä sisältävä asiakaskunta, jolla oli tapana soittaa suoraan kännykkääni ongelmien ilmettyä, eivätkä he käytännössä hyväksy- neet ketään muuta paikalle. Eräs syy oli varmasti se, että hyvin pitkälle päätin aikataulustani itse ja pidin jatkuvasti etusijalla suuria yrityksiä, koska näissä paikoissa töiden seisottaminen ATK:n oikkuilun takia maksaa rahaa joka minuutti! Kun ongelmat ratkesivat kerta toisensa jälkeen jopa muutaman minuutin kuluttua saatuani asiasta tiedon ja mentyäni paikalle, syntyi asiakkaille jon- kinlainen kiintymys. Näin ollen oletan, että huomattuaan tämän näki kumppanus- firmamme toimitusjohtaja ainoaksi mahdollisuudeksi piilottaa minut kellariin! Tilalleni siis palkattiin harjoittelija, jolla ei ollut minkäänlaista ATK-huol- tokokemusta työn aloitushetkellä. Kun sitten ilmainen kyytikin loppui auton ro- muttumiseen, osti tämä kumppanusfirma käyttöönsä vastaavan auton ja sanoi yh- teistyön lopullisesti irti töideni osalta - eihän minulla ollut kulkuneuvoa millä työtäni hoitaa. Jäljellä oli vain työntantajani itsensä puolesta hankittu- ja elektroniikkarakennus- ja suunnitelutöitä, joita hoidin loppuaikana kotonani, kunnes työsuhteeni loppui lokakuun lopussa tasan neljä vuotta kestäneenä. Kieltämättä moni pieksämäkeläinen asiakas jäi kummissaan ihmettelemään, miksi näin kävi. Monelle heistä olin se ainoa henkilö, jonka yleensä sai kiinni kysei- sestä konsernista ja joka jaksoi kuunnella ongelmaa ja tulla oitis paikalle tut- kimaan. Toki myönnän, että neljään vuoteen mahtuu monta virhettäkin, myös asia- kaspalvelussa, mutta ne eivät olleet syynä tapahtumien lopulliseen tilaan, vaik- kakin kumppanimme yritti käyttää niitä tekosyynä. Väitellessämme asioista pit- kiksi venyneissä palavereissa ei kumppanimme toimitusjohtaja itsekään osannut selittää OMIA virheitään, jotka vastapainona otin esille. Jokainen ihminen tekee virheitä, toiset näemmä jopa tahallaan. {3Miten siis käy? {3--------------- Palataksemme takaisin artikkelin alkuperäiseen aiheeseen, Amiga-harrasteeseeni, voi nyt jokainen lukija tehdä omat johtopäätöksensä, miksi CyberStorm MKIII -turbon hankkimisen voi tällä erää unohtaa kokonaan. Uusi maksaa joka puolella 4700 markkaa, käytetytkin näemmä sitten 4000 markkaa. Ulkomailta saisi halvem- malla, mutta eihän tällaisilla C-luokan kansalaisilla Visaa ole eikä varmasti edes annettaisikaan, postiennakko ei toimi ja muusta ei ole kokemusta eikä var- sinkaan uskallusta sijoittaa suurta summaa johonkin shekkiin tms., millä voisi kuulemma myös ostaa. Katteet ovat kuitenkin yhä edelleen kohdallaan Amiga-tava- roissa, kuten artikkelin alussakin totesin, sillä ero ulkomaisen ja kotimaisen hinnan välillä ko. turbossa on noin 1000 markkaa! Amiga ei ole selvästikään tar- koitettu köyhille. Toisaalta näillä hinnoilla Amiga ei taatusti tule koskaan yleistymään nykyi- sestä, koska ostajan pitää olla todella kiinnostunut koneesta satsatakseen sii- hen suuria summia rahaa. Se, mikä toimi 80-luvulla ei toimi nyt, koska kone itse on jo vanhanaikainen. Olen epätoivoisesti yrittänyt koota rahoja myymällä mm. IMDb-CD-ROMeja eli netistä tuttu (www.imdb.com) erittäin kattava elokuvatieto- kanta Amigalla ajettavassa muodossa. Tietokannasta tekee hienon se että sitä voi päivittää viikoittain. Levyt eivät kuitenkaan voi mahdottomia maksaa (myyntihin- tana on ollut 80 markkaa, joka sisältää postikulut), joten levyistä saadulla tuotolla minun pitäisi myydä niitä reilusti toistasataa, ennen kuin turborahat olisivat koossa. Muutaman saturaisen olen jo saanut, joten suuret kiitokset os- taneille. Tähän mennessä epätoivoisesti kerätyt rahat tulikin nyt jo sijoitettua Picassoon, joten matkaa tavoitteeseen on jälleen se maksimi... Voi tosin olla, ettei turbon hankinnassa ehkä ole enää mitään mieltäkään jatkoa ajatellen. Itse hyötyisin lähinnä lisämuistista, kun muutoin turbo palvelisi boksissani vierailevia Amiga-käyttäjiä. Nythän on kuitenkin niin, että kun In- ternet on tullut ja vie kaikki käyttäjät purkeilta (paitsi MBnetiltä, eihän mil- joona kärpästä voi olla väärässä), niin tuskin kukaan ehtii enää hyötyä Amiga Zonen 68060-tehostetusta versiosta, koska nytkin soittajamäärät putoavat putoa- mistaan. Ajattelin vain, että edes messupuoli ja ennen kaikkea QWK/WWF-pakettien käsittely sujuisi salamannopeasti, jotta Sakunet saataisiin pysymään Amiga Zonen osalta pystyssä. Ei ole helppoa saada käyttöä verkolle, jonka viestien haku edellyttää käyttäjälle yleensä kalliin kaukopuhelun soittamista, koska Sakunet-purkeja ei ole läheskään joka teleliikennealueella. Sitten vielä toisessa päässä on hidas 25 MHz:n 68030-kone pakkaamassa QWK-pakettia kaikessa rauhassa. Onhan tietysti tausta-ajomahdollisuus, jotta voi muutakin tehdä boksissa pakkausta odotellessa, mutta tiedä sitten, onko siitä mitään iloa, kun puhelinlasku on joka tapauksessa soittajalle suurempi kuin jos toisessa päässä asiat hoituisivat livakammin. Toki nopeampi prosessori tekisi mahdolliseksi myös usenet-uutisryhmien ottamisen pur- kiin, jolloin saattaisi tulla uusia käyttäjiä ja sitä kautta myös Sakunetille uusia lukijoita. Tämä on pistänyt miettimään koko purkkiharrastuksen jatkuvuutta. Onko sitä järkeä enää edes jatkaa? Toisaalta boksin loppuminen tietäisi käytännössä loppua myös Amiga-harrastukselleni, sillä se on hyvin keskeinen asia, Amigan käyttö on yli 80%:sti purkkiin liittyvää. Jos loppu tulee, tulee se olemaan merkittävä käännekohta elämässäni, erään aikakauden loppu, joka jättäisi suuren aukon tule- vaisuudessa. PC ei tule koneena korvaamaan Amigaa tässä mittakaavassa, PC on enemmänkin työkalu ja pelikone kuin varsinainen tietokone isolla T:llä. Korvaa- vaa konetta ei ole vielä keksitty. PC:ssä ei sinänsä ole muuta vikaa kuin se, että kaikki mikä on PC:llä, vaatii Microsoftin käyttöjärjestelmän, jonka ei ole edes tarkoitus toimia oikein. Kun Amiga astui kuvioihin tuona aurinkoisena kevätpäivänä 1988, se muutti monta asiaa, eikä sen jälkeen en ole muuta konetta kaivannutkaan ykköskoneeksi. {3Loppusanat {3---------- Kulunut vuosikymmen olisi ollut kovin erilainen ilman Amigaa, sillä olisi jopa uskomattomia seurauksia. Vain muutamia mainitakseni Sakunetiä ei olisi, Amiga Zonea ei olisi, ja uskomattomimpana seurannaisvaikutuksena olisi mahdollista, etten olisi nykyisen puolison kanssa (emme todennäköisesti olisi koskaan tavan- nutkaan) ja siitä johtuen erästä kaksivuotiasta Niko-poikaa ei olisi olemassa. Kenties minulla olisi ainoastaan PC. Tästä johtuen olisin todennäköisesti myös alkoholisoitunut, sillä kukapa kestäisi Microsoftia vuosikymmentä selvin päin? Ainakin tupakkaa menisi pari askia päivässä. Tätä nykyä en ryypiskele enkä pol- ta. Amiga on tuonut terapiaa huonoina päivinä ja auttanut oppimaan monta asiaa. Tätä ei voi hakea käyttäjäänsä vastaan kränäävästä koneesta, jossa on Microsoftin käyttöjärjestelmä, jolla aivan uudet ongelmat ovat mahdollisia ja joka kieltäytyy yhteistyöstä juuri silloin kun sitä olisi todella tarvittu. Microsof- tia voi sietää juuri sen verran kuin sitä ATK-alan työssä jouduin sietämään päivittäisen elantoni hankkimisessa, kunnes sekin työpaikka pois kavallettiin. boksin pito ja yhteydenpito eri viestiverkoissa on pitänyt minut ajan tasalla ja antanut tekemistä silloinkin, kun koneella ei muuta jaksa tehdä. Vai olisivatko asiat paremmin, olisiko minulla hyväpalkkainen työ, omakotitalo, uusi kallis auto pihassa jne.? Varsin mitättömän tuntuinen asia - se, mitä tie- tokonetta haluaa käyttää, voi ajan kanssa merkitä isojakin asioita, koska vaiku- tuksilla on tapana kertaantua ajan kanssa. Asian senhetkinen merkitys korotettu- na ajan potenssiin on yhtä kuin asian merkitys tulevaisuudessa. Samaa voi itse kukin mietiskellä omalla kohdallaan vaikkapa Back to the Future -trilogian in- noittamana. Voimmeko todella vaikuttaa tulevaan, vai onko kaikki sittenkin ennalta määrättyä? Esa Heikkinen oh4kju@sci.fi Amiga Zone BBS, (015) 348967, avoinna 24h (vielä toistaiseksi ainakin).