3 1 -1 NS_Hangaari.IFF 0 0 1 NS_Delta.IFF 239 0 2 NS_Hangaari.IFF 0 0 9 NS_DaveGary.IFF 69 0 10 NS_Amigat.IFF 0 0 11 NS_Amigat_24.IFF 0 0 14 NS_Seuranta.IFF 0 0 17 NS_MDC.IFF 0 0* {1 Amiga NASAlla {1 ------------- Esa Haapaniemi Eläkkeelle jäänyt NASAn insinööri Hal Greenlee selvittää hieman Amigan käyttöä Yhdysvaltojen avaruusohjelmassa. Alun perin julkaistu Amiga Computing -lehdessä 1996, copyright Hal Greenleellä. Osoitteen http://www.iam.com tiedostosta luvalla kääntänyt Esa Haapaniemi (ehaa- pani@kumpu.helsinki.fi), muokannut Anu Seilonen. Työ: Sitä samaa kuin 36 vuotta sitten: monimutkaisempaa ja paljon byrokraatti- sempaa... mutta Amigat ovat tehneet kaiken mitä niiltä on vaadittu ja ovat sa- malla tehneet työstä paljon hauskempaa. Päiväys: 17. helmikuuta 1996 klo 20.39 Greenwichin aikaa. Cape Canaveralin osastolla 17 Delta 232:n lähtölaskenta on ehtinyt viimeisille minuuteille. Raketissa on mukana NEAR-alus (Near Earth Rendezvous), jonka on tarkoitus tutkia Eros-asteroidia lähietäisyydeltä. Suoja- ja valvontarakennuksen insinöörit tekevät viime hetken tarkistuksia, kunnes heidät kutsutaan pois. Het- kellä T-0 suuri nestemäistä polttoainetta käyttävä moottori ja kuusi yhdeksästä kantoraketista syttyvät, tuottavat lähes kolmen miljoonan Newtonin työntövoiman ja nostavat liki 40 metriä korkean aluksen ylös huumaavan valo- ja ääniesityksen kera. {6Delta-laukaisu: NEAR-alus {6aloittaa matkansa, jonka {6kohokohta on asteroidin {6kohtaaminen. Yhden päivän {6viiveellä Delta II nousee {6klo 3.43 itärannikon aikaa, {617.2.1996 laukaisukomplek- {6sin 17 alustalta B Cape {6Canaveralissa NEAR-alus mu- {6kanaan. NEARin laukaisu {6aloittaa NASAn Discovery- {6ohjelman, jossa pienen mit- {6takaavan planeettatutkimuk- {6sia tehdään nopeissa, pie- {6nikustannuksisissa kehitys- {6jaksoissa keskitetyin tie- {6teellisin tavoittein. NEAR {6kohtaa 433 Eros -asteroidin {6vuonna 1999 ja aloittaa en- {6simmäisen pitkäaikaisen lä- {6hitutkimuksen selvittämällä {6asteroidien pinnanrakentei- {6ta ja fyysisiä ominaisuuk- {6sia. Noin kahdeksan kilometrin päässä EV- TS:n (Expendable Vehicles Telemetry Station) ja tehtävänjohtokeskuksen sijaintipaikassa AE-hangaarissa Cape Canaveralin Ilmailukeskuksessa Flo- ridassa ryhmä insinöörejä työskente- lee täydessä kaukomittauslaboratori- ossa tarkkailemassa yli tuhatta mit- taustulosta juuri lähteneestä rake- tista. Ryhmään kuuluu henkilöitä NA- SAlta, McDonnell Douglasilta (lau- kaisuraketin valmistaja), John Hop- kinsin yliopistosta (satelliitin ra- kentaja) ja jokaiselta alihankkijal- ta, joka on toimittanut osia Delta- rakettiin. AE-hangaarista ei ole suoraa kontrollia itse Deltan lau- kaisuun, mutta nämä ihmiset - heitä on enemmän kuin varsinaiseen valvontaraken- nukseen mahtuisi - ovat ehdottoman välttämättömiä operaation sujumiselle. 86 8-kanavaista piirturia, yli 50 monitoria/etäpäätettä ja 3 nopeaa tulostinta esittävät tietoa koko ajan rakennuksen sisällä. Samaa tietoa lähetetään koko ajan Avaruus- ja ilmailuhallitukselle Kaliforniaan 56 kt:n linjoja myöten ja li- säksi vielä paikallisesti osastolle 17 sekä E&O-rakennukseen, missä toinen insi- nööriryhmä voi seurata jokaista tapahtumaa. Myös AE-hangaarin lennonjohtokeskuk- sessa istuu useita johtohenkilöitä. Sieltä he ovat yhteydessä laukaisualustalle ja kaikkiin tarpeellisiin toimipisteisiin ympäri maailman. Lennon aikana useat näytöt esittävät kaikille jokaisen tärkeän tapahtuman ja tapahtuma-ajan. Kaiken tämän tiedon käsittelyn hoitaa ryhmä tehokkaita tietokoneita AE-hangaarin taka- osassa - ryhmä Amigoita. Hetkinen! Amigoita?! Eikö IBM:n tai Honeywellin työasemia? Kyseessähän on yli puolen miljardin markan alus, eikä siihen hintaan sisälly vielä kantorakettia tai laukaisun muita kustannuksia. Katselevatko nämä insinöörit todella 12000 markan tietokoneen tuottamaa dataa? Kylläpä hyvinkin. Vuodesta 1987 alkaen Amigalla on ollut varsin huonosti tunnettu rooli yli sadas- sa Yhdysvaltojen kahden tärkeimmän miehittämättömän laukaisuraketin, Deltan ja Atlas-Centaurin, laukaisussa. Nämä ohjelmat eivät ole saaneet yhtä paljon julki- suutta kuin miehitetyt lennot. Silti yli 36 vuoden aikana ne ovat nostaneet ava- ruuteen yli 300 tieteellistä, viestintä-, sää- ja navigaatiosatelliittia ja luo- tainta, ja vielä erittäin varmasti. Tarvitaan hieman historiaa selittämään, mik- si juuri Amigat ovat liittyneet mukaan. Delta-raketti, joka laukaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1960, koostuu Thor- kantoraketista ja Vanguard-laukaisurakettiin pohjautuvista toisesta ja kolman- nesta vaiheesta. Deltan rakensi pääasiallisesti Douglas Aircraft -yhtiö, ja suunnitelmaa johti NASAn Goddardin avaruuslentokeskus. NASA asetti työhön Cape Canaveralissa ryhmän, joka muodostui pääasiassa entisistä Vanguard-projektin työntekijöistä. Ryhmää kutsuttiin kenttäprojektihaaraksi (Field Project Branch), ja sen asemapaikkana oli sama hangaari S, jota käytettiin Mercury-sarjan valmis- teluihin. Tämä ryhmä rakensi ja operoi pientä kaukomittausasemaa, jota NASAn in- sinöörit käyttivät Delta-raketin testeihin ja laukaisuihin. Mittausten pääasiallinen tehtävä on kertoa, mitkä asiat tuhansien kilometrien päässä lentävässä huippukalliissa aluksessa toimivat oikein tai väärin. Ilman tarkkaa analyysiä virheellisistä lennon tapahtumista insinöörit eivät voisi kor- jata ongelmia seuraaville lennoille. Sellaiset projektinjohtajat, jotka ovat päättäneet säästää rahaa supistamalla kaukomittausten kattavuutta, ovat usein jälkeenpäin katuneet päätöstään. Pääsääntönä on yrittää ylläpitää radioyhteydet kaikkien kriittisten tapahtumien aikana, joihin kuuluvat kaikki sytytykset, vaiheiden irrotukset ja suuntien muu- tokset. Tämän vuoksi Yhdysvaltain ilmavoimat ja NASA ovat pitkään ylläpitäneet kaukovalvonta- ja tutka-asemaverkkoa sekä laivoja ja lentokoneita, jotka tarpeen mukaan täydentävät havaintoja tyypillisen lentoradan varrella Cape Canaveralista kaakkoon. Silti monet mahdolliset lentoon liittyvät ongelmat voidaan selvittää jo sen viimeisen kuukauden aikana, jolloin raketti on valmiina lähtöalustallaan ja useita testejä ja simulaatioita suoritetaan. NASA päätti pitää omat in- sinöörit sekä lähtöpaikalla seuraamassa operaatioita että itsenäisellä testitie- toja tarkoin tutkivalla kaukomittausasemalla. Tällä saatiin lisää varmuutta mit- tauksiin, ja tulokset ovat olleet kustannusten arvoisia. Vuonna 1961 ryhmä siirtyi naapuriinsa, hangaariin AE, missä sillä oli paljon enemmän tilaa, jota kipeästi tarvittiin suuremmalle kaukomittausasemalle ja an- tennitorneille. Varhaisimmissa Delta-raketeissa oli käytössä 130 mittauskanavaa, joiden tiedot esitettiin pääasiassa nauhapiirtureilla. Niiden ääressä insinöörit sitten seisoivat jännittyneinä testien aikana. Tietokoneet eivät silloin olleet vielä välttämättömiä, mutta sitten tietomäärä lisääntyi. NASAn johto päätti siirtää uusien Atlas-Centauri-laukaisurakettien ylläpidon ja kenttäorganisaation pois Mars-hallin avaruuslentokeskuksesta, joka oli täystyöllistetty miehitetty- jen Saturn-kantorakettilentojen vuoksi. Lewisin tutkimuskeskus otti komennon, ja Goddardin laukaisujohdolle (kuten ryhmää silloin kutsuttiin) sälytettiin vastuu laukaisuista. Tässä aluksessa oli normaali ensimmäinen Atlas-vaihe, mutta sen toisessa Centaur-vaiheessa oli jo- tain uutta: ensimmäinen nestemäistä vetyä ja nestemäistä happea käyttävä mootto- ri, joka lisäsi suorituskykyä huimasti. Tämän Centaur-osan kehittelystä oli pal- jon apua Saturn- ja sukkulaohjelmille. Centaurin monimutkainen rakenne vaati noin 500 mittauskanavaa laitetiedoille. 1960-luvun lopulla päätettiin AE-hangaariin hankkia Raytheon 703 -minitietokone mittaustuloksia käsittelemään. 64 kt:n keskusmuistilla varustettua levyasematon- ta konetta ohjelmoitiin konekielellä ja tieto syötettiin paperinauhoilla tai reikäkorteilla. Tiedon monimutkaisuus ja sen määrä Centaur-rakettien seurannassa kuitenkin kasvoi. PCM-linkkien (Pulse Code Modulation), satojen erillisten kana- vien sekä Deltan vaatimien päivitysten takia R-703-malli oli pakko korvata kah- della Raytheon RDS-500 -koneella vuonna 1975. Niissä oli jo 256 kt muistia ja pienten pesukoneiden kokoiset 10 Mt:n levyasemat. Yhtä lentoa kohti toinen kone käsitteli tietoa samalla kun toinen esitti sitä. Silti kaikkea sisääntulevaa tietoa, kuten Centaurin ohjauskäskyjä, ei voitu käsitellä. Koska kummallakin ra- ketilla oli kaksi laukaisualustaa ja useita operaatioita suoritettiin tihe- nevässä määrin yhtäaikaisesti, tarvitsivat tietokoneet jatkuvaa kiintolevypakan ja keskinäisen tehtäväjärjestyksen vaihtamista. Avaruussukkulaohjelma otettiin käyttöön 80-luvulla. NASA aikoi lopettaa Delta- ohjelman. Suunnitelmissa oli lähettää satelliititkin avaruuteen pareittain suk- kulaa käyttäen. Työn alla oli lisäksi suunnitelma nimeltä sukkula-Centaur, jolla olisi lähetetty pitkänmatkan luotaimia - riskialtista ja monimutkaisempaa kuin mitä tähän asti tehty. Se vaatisi erityisen Centaur-vaiheen (kryogeenista polt- toainetta) viemisen kiertoradalle sukkulalla ja lähettämisen sieltä. Sukkula-Centauria ja muita Centaur-operaatioita varten ostettiin miljoonia mak- sava Honeywell DPS-8 -työasema. AE oli liian pieni paikka tälle hirviölle, joka vaati suuren huoneen ja 30 ihmistä ylläpitoon ja syöttämiseen. AE:lla oli omia- kin ongelmia. Vuonna 1984 Raytheon selitti asiakkailleen, että RDS-500 oli van- hentunut, ja sen konekielen (jolla kaikki reaaliaikaohjelmistot oli kirjoitettu) ja koko koneen tuki lopetettaisiin pian. Miehittämättömien lentojen johto- ryhmäksi nimetyn ja Kennedyn avaruuskeskukseen siirretyn ryhmän tulevaisuus oli vaakalaudalla, ja sillä oli käytössään ylityöllistetty, vanhentunut tietokone. Vuonna 1986 Challenger-sukkula räjähti traagisesti. Onnettomuuden jälkiselvitte- lyssä tehtiin monia päätöksiä, jotka koskivat myös miehittämättömiä lentoja. Päätettiin, että sukkulan käyttöä kaupallisiin laukaisuihin vähennettäisiin, ja ainoastaan miehistön läsnäoloa tai sukkulan nostovoimaa vaativat tai kansalli- selle imagolle tärkeät lennot jatkuisivat. Lisäksi ilmavoimat päätti lähettää omia aluksiaan sukkulalla vain tarvittaessa, koska sillä ei ollut tarpeeksi vai- kutusmahdollisuuksia estääkseen sotilaallisten projektiensa aikataulujen viivästymistä. Perusteellisten tutkimusten jälkeen NASA päätti myös lopettaa sukkula-Centaur-suunnitelman liian vaarallisena; sukkulasta laukaistaisiin vain ei-kryogeenisia, pienemmän tehon kantoraketteja. Delta-suunnitelmaa tarvittai- siin sittenkin. NASAn osallistuminen hylättyyn suunnitelmaan peruttiin ja Ho- neywellin DPS-8:sta tuli koditon tietokone. Se oli liian suuri ja kallis AE:n käyttöön - siellä tarvittiin pienempää, järkevän hintaista tietokonetta. Mikä sitten valittaisiin? Osalla AE:n henkilökunnasta oli kokemuksia Motorolan 6809- ja 68000-prosesso- reista. Dave Brown, RDS-500:n vastaava ohjelmoija, oli tehnyt joitakin projekte- ja käyttäen VME-väylän 68000-sarjan kortteja. Hal Greenlee oli tehnyt useita 6809-pohjaisia konekielisiä sovelluksia. Molemmat arvostivat 68000:n suoraa oh- jelmointitapaa ja lineaarista muistinosoitusta verrattuna Intelin prosessorien mutkikkaaseen segmentointiin. Vuonna 1985 ei vain ollut olemassa valmista, hal- paa 68000-pohjaista tietokonetta; oli vain minitietokoneita, jotka maksoivat 150-250 tuhatta markkaa ja olivat siten liian kalliita tarkoitukseen. Yllättääkö, että hinnalla on ratkaiseva merkitys NASAlle? Totta puhuen juuri miehittämättömien lentojen kustannuksia on ollut pakko pitää alhaisina. AE:n päätehtävä on aina ollut tarjota kaikille mukana oleville parhaat mittaustiedot ja yhteydet vakuutena kaikkien ennakoimattomien ongelmien varalta. Kaikkien mui- den vakuuksien tapaan etuja vertaavat asiakkaat (laukaisuun osallistuvien yh- tiöiden johtajat) kustannuksiin (AE:n toiminnassa pitäminen, josta he joutuvat osaltaan maksamaan). 36 vuotta AE:n toimintaa johtanut Skip Mackey oli valppaana vakuuttamassa AE:n toimivan halvalla ja tehokkaasti ja lisäksi joustavasti tar- joten aina uusia palveluja, joita tarvittiin viime minuuteille asti. Raytheonien korvaaminen piti tehdä halvalla, tai Skip ei sitä hyväksyisi. Dave Brown ja muutamat muut lukivat uudesta 68000-pohjaisesta Atari ST:stä vuon- na 1985 mutta tulivat siihen tulokseen, että se olisi liian rajallinen AE:n tar- peisiin. Sitten he kuulivat Amiga 1000:sta. Läheisessä liikkeessä olivat en- simmäiset kappaleet näytillä vuoden 1985 lopulla, joten esittelytilaisuus järjestettiin. Kaikki muistavat ensivaikutelman: hämmästyksen! Tämä suhteellisen halpa tietokone teki asioita, joihin mikään toinen pikkukone ei pystynyt! Jonkin ajan kuluttua Hal Greenlee osti sellaisen kotiinsa ja toi sen AE:lle esi- teltäväksi. Se teki vaikutuksen myös Dave Browniin, joka hankki itselleen saman- laisen. Amiga oli sisällä talossa. Kustannukset eivät olleet ongelma korvattaessa minitietokoneita Amigalla, mutta jotkut toiset asiat olivat. Tarvittaisiin hyvin tehty lisälaitekotelo, johon voitaisiin liittää laajennuskortit ja kiintolevyt. Siinä pitäisi olla kiintole- vyohjain ja lisäpaikkoja itsesuunnitelluille DMA-I/O-korteille. MicroForgen ko- telo oli iso ja hidas, CSA:lla ja ASDG:llä oli vain korttien kehikko valmiina. Sitten teksasilainen Byte-by-Byte julkisti PAL 1000 -laajennuksensa. Se tarjosi kaiken mitä AE halusi: viisi Zorro I -paikkaa, kolme kiintolevypaikkaa, megata- vun lisämuistin ja kellon. Se oli hyvin puskuroitu, riittävän tehokas ja sopi erinomaisesti A1000:n päälle. Mikä tärkeintä, siinä oli myös yhdessä Commodoren kanssa suunniteltu levyohjain, 2090A:n edeltäjä. Commodore ei vielä ollut saanut kortin SCSI-osaa toimimaan, joten PAL tuli 42 Mt:n ST-506-kiintolevyllä varus- tettuna. AE osti ensimmäisen valmistetun PAL-laajennuksen ja myöhemmin 10 lisää. Tämä laite teki mahdolliseksi käyttää Amigaa. PAL antoi yhtä paljon ja enemmänkin mahdollisuuksia kuin A2000 olisi antanut myöhemmin, mutta A2000:n tultua markkinoille olisi AE ottanut jo toisen suunnan. PALin muuten suunnitteli Brad Carvey, Video Toasterin suunnittelija ja koomikko Dana Carveyn veli. Vaikka työt olikin jaettu kolmen toimivan Amigan kesken, oli seuraavana ongelma- na tarve FPU:lle ja tehokkaammalle prosessorille. AE löysi Ronin Hurricane -kor- tin, jossa oli 14,32 MHz:n 68020, todellinen FPU ja tilaa neljälle megalle 32-bittistä muistia. Tämä yhdessä AE:n itse suunnittelemien korttien kanssa mah- dollisti ensimmäisten toimivien systeemien rakentamisen. Vaikka RDS-703:n ja RDS-500:n ohjelmat oli tehty konekielellä, Amigan ohjelmoin- ti päätettiin tehdä C:llä. Tällä helpotettiin jatkuvia päivityksiä ja lisäyksiä ja parannettiin siirrettävyyttä, mikäli uusi koneen vaihto olisi tarpeen. Vaikka C ei ollutkaan yhtä nopea kuin konekieli, se oli silti parempi kuin korkeamman tason kielet. Erityisesti huolehdittiin moniajon toimivuudesta ja siitä, että samat ohjelmat toimisivat kaikissa Amigoissa kaikkien lentojen aikana. Ohjel- mointi aloitettiin Manx Aztec -kääntäjällä, josta siirryttiin tarvittaessa SAS/C:hen. Dave Brown palkkasi pian lisää ohjelmoijia, joita oli nyt neljä: Dave itse, Gary Jones, Lois Clutter ja Eric Anderson. Heille tämä on päättymätöntä työtä, jota jatketaan tehtävien välillä ja niiden aikana. I/O-kortit ja muut erikoiset kovo- sovellukset tekee suurimmaksi osaksi Charles Michael. AE:llä on oma PC-laborato- rio, jossa voidaan tehdä prototyyppikortteja. AE sai Commodorelta developer-tun- nuksen, ja Greenlee ylläpiti ystävyyssuhteita Commodoren ja muiden yritysten kanssa, etsi ratkaisuja ongelmiin ja testasi uusia tuotteita. Hal Greenlee ja John Vining olivat vastuussa hankinnoista, ja Greenleen jäätyä eläkkeelle Vining vastasi hankinnoista yksin. {F ----------> {6 Dave Brown (oikealla) ja Gary Jones koneiden ääressä, {6 joilla he kirjoittavat ja debuggaavat C-koodia AE:n {6 Amiga-systeemeitä varten. {6 AE:n kolme tärkeintä Amigaa tornikoteloissaan kyljellään ylähyllyllä. Alempana {6 olevat kolme muuta Amigaa toimivat varmistavissa tehtävissä. Kaikki koneet on {6 kytketty UPS:ään. {E AE nimesi kolmen Amigan seuranta- {E järjestelmänsä CARDSiksi (Comput- {E er-Aided Recording and Display {E System). Se on tarpeeksi tehokas {E käsittelemään yhden Deltan tai {E Centaurin kaiken mittausdatan li- {E säksi vähintään kahta muuta tes- {E tausta toisissa aluksissa saman- {E aikaisesti. Ohjelmoijat voivat {E muuttaa datankäsittelyn tehtävi- {E enjakoa Amigoiden välillä reaali- {E ajassa ilman tarpeettomia sammu- {E tuksia. Tavallisesti jokaisessa {E aluksessa on yksi Amiga testaa- {E massa ennen laukaisua, mutta sys- {E teemi on erittäin joustava. Lau- {E kaisupäivinä toimintaa seurataan {E jaetusti kaikilla kolmella Ami- {E galla ja kolme muuta Amigaa ovat {E taustalla varmistamassa. Jos Cen- {E taur-ryhmä haluaa testiajoja sa- {E manaikaisesti, ne voidaan yksin- {E kertaisesti lisätä mihin hyvänsä {E näistä koneista. {6 Amigat 2 ja 4. Tornikoteloissa {6 on A4000-emolevyt, Warp Engine {6 -kiihdyttimet ja tilaa lisä- {6 korteille ja -laitteille. Peruskokoonpano on seuraava: tietoa vastaanotetaan radiolla suoraan raketista ja maalinjoja myöten valvomosta. Muita seuranta-asemia voi olla lähettämässä tietoa tarpeen mukaan, lähetyspäivinä aina. PCM-tieto (Pulse Code Modulation, joka ny- kyään korvaa vanhemmat Pulse Amplitude, Pulse Duration ja FM/FM-tiedonsiirron) puretaan joka linkissä. Digitaalinen tieto kaikista lähteistä yhdistetään seu- rantalaboratorion multiplexerillä nopeudella 7 Mt/s. Jokainen mittauskanavan tieto sisältää koodin sen lähteen ja lähettäjän tunnistamiseksi. Amigan I/O-kor- tit sisältävät pariporttimuistia, johon kaikki kertyvä tieto tallennetaan. Sen jälkeen ohjelmisto voi lukea tarvitsemansa tiedon ja koota sen suureen muistissa pidettävään taulukkoon. Tämä taulukko on identtinen kaikissa Amigoissa, ja sitä päivitetään jokaisen tapahtuman kaikilla arvoilla aina kun uusi PCM-sykäys saa- puu I/O-korttiin. Tietokone suorittaa useita operaatioita taulukon datalle, kuten skaalaa tietoa 0 - 100 %, muuntaa yksiköitä ymmärrettävään muotoon tai suorittaa muita erikois- laskutoimituksia. Mittaustiedon muuntaminen videonäyttöihin tai tulosteisiin so- pivaksi ei tavallisesti ole mikään suora muunnos. Siihen sisältyy tulosten sovi- tusta erilaisiin käyriin, ja laitteiden valmistajat ovat toimittaneet ainakin kuusi eri yhtälöä jokaiselle mittauskanavalle. Seurattava käyrä tai yhtälö voi vaihdella jokaisen lähettimen mukaan. Jos esimerkiksi ensimmäisen vaiheen happi- tankin painetta seuraava yksikkö rikkoutuu ja vaihdetaan, uudet yhtälöt voidaan syöttää pääohjelman toimessa koko ajan. Tällainen yhtälö on usein viidettä as- tetta ja sen laskeminen Amigalla antaa lopputuloksena tässä esimerkissä paineen paunoina. Toinen tietokoneiden hoitama tehtävä on purkaa asynkronista dataa, joka on PCM- tiedon mukana mutta jonka taajuus poikkeaa linkin normaalista taajuudesta. Uu- dessa Delta II AUV (Avionics Upgrade Vehicle) -raketissa koko ohjausdata on näin upotettu muuhun tiedonsiirtoon. Reaaliaikaprosessointi on hoidettu keskeytyksin, mutta pre-emptiivinen moniajo mahdollistaa monien asioiden yhtäaikaisen suorit- tamisen pääohjelman aikana, kuten lähettimien, näyttöjen, kanavavalintojen, skaalausten, yhtälöiden ja jopa aliohjelmien vaihtamisen sekä tehtävien lisäämi- sen tai poistamisen. Entä minkälaista tulostetta saadaan? Jokainen kolmesta Amigasta syöttää videoge- neraattoria, joka esittää 32 sivua tuhannesta mahdollisesta videosivusta (eril- lisille kanaville vielä 2000 muuta on mahdollisia). Nämä sivut näytetään käyttäjien toivomuksesta suurin kirjasimin, joilla saadaan näkyviin 16 riviä tekstiä sivulle. Suurin osa 96:sta videolähdöstä syötetään monitoreihin/päättei- siin, joita on asennettu kaikkialle rakennuksessa. Jokaisen monitorin vieressä on päätteenä numeronäppäimistö ja LED-näyttö. CARDS ohjaa myös suurta joukkoa DAC-muuntimia (Digital to Analog), jotka vuorostaan ohjaavat noin 700:aa piirtu- ria. Insinöörit tarvitsevat niitä jatkuvasti, jotta he näkevät laukaisun tai testin mittaustulosten lisäksi myös milloin mikäkin toiminto tapahtui. Jos olisit ensimmäisen vaiheen tankkauksesta huolehtiva insinööri, voisit tilata tankin paineen, lämpötilan ja tason ilmaisevat tiedot etukäteen. Sen jälkeen voisit vaihtaa näyttöön minkä hyvänsä näistä tiedoista tai aiemmista mittausar- voista käyttämällä näppäimistöä. Samalla LEDit näyttäisivät, mikä sivu kulloin- kin on valittuna. Amigan CARDS-ohjelma antaa lisätä uusia mittauksia omille si- vuillesi tai tehdä uusia sivuja. Voisit myös kirjoittaa pyynnön tulostuksesta omasta datastasi, kävellä kirjoittimen luo ja tuloste olisi jo odottamassa. Sa- malla voisit tulostaa kaikkein tärkeimpiä mittaustuloksia jatkuvasti läheiselle piirturille ja seurata kaikkea aikaisemmin tapahtunutta mittaustuloksista. Jokaisen tärkeän testin jälkeen nämä tulosteet levitetään pitkille telineille tarkasteltaviksi. Laukaisun mahdollisesti epäonnistuessa tai suorituskyvyn ol- lessa pielessä nämä tulosteet ovat korvaamattomia tietolähteitä. Kaiken lisäksi seurantatietoa nauhoitetaan magneettinauhoille testin aikana, ja ne voidaan toistaa kokonaisuudessaan myöhemmin. Erillisiä Amigoita käytetään yllä näkyvässä seurantalaboratoriossa moniin tehtä- viin. Jotkut A2000-koneet kontrolloivat aiemmin mainittuja DAC-muuntimia, toi- silla ohjelmoidaan PCM-datan purkajia. Yksi Amiga ohjaa ajanseurantanäyttöä teh- tävänjohtokeskuksessa. Tätä melko mutkikasta järjestelmää hoiti aiemmin tavalli- nen PC ajamalla erittäin kalliilla lisenssillä tehtyä C-kielistä ohjelmaa, mutta Eric Anderson käänsi lähdekoodin Amigalle parissa viikossa, ja sen jälkeen ajan- seurantaa on voitu räätälöidä paremmaksi. Pienempi mutta lähes samanlainen systeemi asennettiin läntiselle testialueelle (Vandenberg AFB, Kalifornia) tukemaan NASAn Delta- ja Scout-laukaisuja, joita tehdään paljon harvemmin. Jotkut asiakkaista halusivat omiin tiloihinsa saman- laiset CARDS-systeemit, jotka saisivat tietonsa Cape Canaveralista tai WTR:ltä. Dave Brown kehitti systeemin, jossa yhdestä Amigasta koostuva CARDS toimi erik- seen ja välitti dataa tyypillisesti 56 kt:n linjaa myöten. Tämä systeemi operoi kahden sekunnin viiveellä, mutta kaikki mittaukset on oikein aikakoodattu, ja insinöörit pystyvät samalla tavalla esittämään, muuntamaan ja tulostamaan tar- vitsemansa tiedon. Kaikki ohjelmien ylläpito voidaan tehdä lähettävässä päässä, mukaan lukien reaa- liaikaisen ohjelman vaihto ajon aikana, ohjelman uudelleenkäynnistys ja oikean toimivuuden varmistus yms. Päätekoneet ajavat samaa ohjelmistoa kuin pääkoneet, ne on vain optimoitu hieman soveltumaan rajoitettuihin tehtäviinsä. Näitä pääte-Amigoita on käytössä Lewis-tutkimuskeskuksessa, Aerospace Corporationissa ja useissa toimipisteissä Canaveralin ilmavoimien tukikohdassa ja Kennedyn ava- ruuskeskuksessa. Koska AE-hangaari ei ole rajoittunut käsittelemään vain laukaisulaitteiden toi- mintoja, se on usein voinut tarjota tietoja itse satelliittien tarkistuksiin ja muihin erityisprojekteihin. Näihin on kuulunut mm. GOES-alus, GPS-navigaatiosa- telliitit, ACTS-alus, TOS:n kolmas vaihe ja Pegasus-kantoraketit, jotka ovat muunnellusta L-1011-lentokoneesta ilmasta laukaistavia. Lisäksi on tuettu CAS:n (Customer Ancilliary Service) pienen nopeuden tiedonsiirtoa sukkulan lastitilan toiminnoista. Tätä tietoa seurataan pitkiä aikoja laukaisua valmisteltaessa. {1Aikamatkustusta {1--------------- Palataksemme historiaan, 1000-järjestelmiä kehitettiin tasaiseen tahtiin. Vaikka Byte-by-Byte lopettikin PALin tekemisen, Greenlee löysi sen levyohjaimen kanssa työskennelleen insinöörin. Hän sai SCSI-osan toimimaan, joten hänet saatiin myy- mään päivityssarjoja kortteihin. Sen jälkeen oli mahdollista käyttää useampia, isompia ja nopeampia kiintolevyjä. Jonkin ajan kuluttua Greenlee halusi vaihtaa kortit, koska ne eivät toimineet eräiden laitteiden kanssa. Silloin selvisi, että GVP:n Series 1 -SCSI-kortti voitiin leikata kahtia, jolloin se mahtui PALin sisälle. Sen jälkeen Bernoullin 44 Mt:n asemat toimivat, ja niillä ohjelmien säilytys ja siirto helpottui. Osa käyttäjistä toi dataa 9-raitaisilla nauhoilla, joten ISA-liitäntäinen SCSI-nauha-asemamme kytkettiin A2000:n Bridgeboardiin. Vuonna 1991 korvattiin A1000/PAL-viritykset Amiga 2500 -koneilla. Tämän vuoksi Charlien oli uudelleensuunniteltava DMA-I/O-kortit. Se ei ollut helppoa, koska alkuperäinen neliömäinen kortti oli jo erittäin täynnä, ja Zorro II -korteissa on vähemmän tilaa käytettävissä. Koska A2630:aan (25 MHz:n 68030-kiihdytin ja 68882-matematiikkaprosessori) sai vain neljä megaa muistia, niihin lisättiin DKB:n 2632-kortit, jonka jälkeen käytössä oli 112 Mt muistia SIMMeinä. Sitten messuilta löytyi uutuus, CSA Rocket Launcher (ihan tosi!), A2630-kortille suun- niteltu CPU/FPU-nopeuden tuplaaja. Sillä saatiin paljon lisää tehoja, ja pian kaikkiin koneisiin oli asennettu sellainen. Sen jälkeen järjestelmä toimi 3,5 kertaa nopeammin kuin alkuperäinen A1000, eikä muistirajoituksia enää käytännössä ollut. Alkuperäisiä A1000-systeemeitä käytetään kuitenkin edelleen kaukovalvomoissa, missä ne tekevät kaiken tarpeellisen. Tietoisina siitä, että PCM-tiedostojen määrä tulisi kasvamaan, haluttiin kolman- nen polven koneeksi Amiga 4000. A4000T-koneet oletettiin voitavan ostaa vuoden 1994 alussa, mutta sen sijaan Commodore menikin konkurssiin. Toukokuussa -94 tehtiin uusi suunnitelma hankkia A4000-pöytämalleja, asentaa emolevyt Micronikin torneihin ja niihin 40 MHz:n 68040-Warp Engine -kiihdyttimet. NASA onnistui hankkimaan vain puolet tarvitsemistaan A4000-koneista ja oli odottanut viittä lisäkonetta paikalliselta toimittajalta useita kuukausia. Marraskuussa -94 Greenlee osallistui Kölnin Computer '94 -messuille toivoen ihmettä. Saksalainen ystävä soitti pari puhelua, ja tusina A4000-koneita löytyi liikkeestä vain 150 kilometrin päässä messualueelta. Ongelma oli ratkaistu. Kuvissa näkyvät nämä tornimallit. Ne eivät ehkä näytä Amigoilta, mutta ne toimi- vat erittäin luotettavasti. Charlie Michael suunnitteli uudet kaksiporttiset I/O-muistikortit, jotka selvittivät eräät alkuperäiseen suunnitelmaan liittyneet DMA-prosessointiviiveet. Nyt systeemeissä oli gigatavun kiintolevyt, 150 Mt:n Bernoulli-asemat, DAT-nauhurit varmuuskopiointiin ja CD-RW-asemat pysyvämpiä tallennuksia varten. Tehtävänjohtokeskus tarjoaa parhaan mahdollisen paikan maailmanlaajuiseen yhteydenpitoon videoineen ja reaaliaikanäyttöineen. {1Aika alkaa loppua? {1------------------ Nykyisissä AE:n Amigoissa on vielä tarpeeksi potkua muutamaksi tulevaksi vuodek- si, mutta lennonseurannan vaatima nopeus kasvaa tasaisesti. Centaur-projekti käyttää 256 kt:n PCM-nopeuksia. Ensimmäiset Delta PCM -systeemit toimivat 13,89 kt:n nopeudella, mutta uusimmat AUV-systeemit toimivat nopeuksilla 367 ja 500 kt. NASAn silloin tällöin käyttämä Titan-raketti käyttää jopa 800 kt nopeutta. Saturnukseen suunnattu Cassini-lento v. 1997 käyttää juuri Titan-kantorakettia, ja tämä projekti saattaa laittaa Amigat melko lujille. AE:n henkilökunta kyselee samoja kysymyksiä kuin kuka tahansa amigisti. Onko yk- sikään valmistajista rakentamassa kehittynyttä Amigaa PowerPC:lla tai jollakin muulla RISC-prosessorilla? Jos joku saa tehtyä RISC-koneen ja siinä toimivan käyttöjärjestelmän, AE on valmis kokeilemaan sitä. {1Jälkikirjoitus {1-------------- Marsiin lähetetty Pathfinder-luotain nostettiin myös avaruuteen Delta-raketilla, joten siinäkin projektissa on Amigalla ollut oma tehtävänsä. Amigan moniajava käyttöjärjestelmä on tehnyt monet sellaiset asiat mahdollisiksi, jotka olisivat olleet painajaismaisia tai mahdottomia tehdä Windowsilla tai Macilla. Uusimmissa comp.sys.amiga.misc-kirjoituksissaan Hal Greenlee kertoo vielä, että NASAlla on jo kaksi 060-kiihdytintä ja yksi 68060/PPC. PPC:llä ei ole vielä eh- ditty tehdä paljon, koska ohjelmoijien aika on mennyt päivittäisiin testauksiin ja ohjelmiin, varsinkin Dave Brownin jäätyä eläkkeelle vuoden 1998 alussa.