2 1* {3 Assembly '98 {3 ------------ Paula-Christiina Wirtanen Perjantai-iltapäivä, työpäivä päättyy... joten kovaa vauhtia kohti Messukeskus- ta, jotta ehtii edes jollain lailla mukaan Assembly-tapahtumaan. Jos nykyisestä työpaikastani jotain hyvää on haettava, niin sieltä on kohtuullinen kävelymatka Messukeskukseen. Kymmentä yli neljä lähestyin paikkaa jo intoa täynnä. Ulkona oli suhteellisen viileää, joten ehkä itse messuillakin olisi tänä vuonna sie- dettävä lämpötila. Koneenikin oli kuljetettu paikalle jo aiemmin eli mitään kan- tamuksiakaan ei ollut. Sisälle tullessani tuttu, kajahteleva teknomusa kuului selkeästi jo ihan ovelle saakka. Ja siinä hän seisoi, iloisena ja nauravaisena kuten aina. Kuulemma hieno alku oli ollut tapahtumalla, ja todellakin; minustakin vaikutti, että tästä ta- pahtumasta tulisi jotain hienoa ja erityistä... Ennen sisäänkäymistä kuitenkin vietimme hetkisen aikaa ulkosalla raittiissa ilmassa istuskellen sisäänkäynnin tuntumassa. Mitään kiirettähän meillä ei olisi, ja voisimme hyvinkin vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa - tietokoneen ja muita samassa pöydässä istuvia eh- tisi kyllä näkemään vielä myöhemminkin. Vihdoin sitten koitti suuri hetki: juhlapaikalle meneminen ja ikiomalle paikalle G20:ssä istahtaminen koneen ääreen. Höh, onneton PC Windows 98:lla! Hyiyäks. Vieressä jökötti todella uhkean näköinen A4000 RBM:n tyylikkääseen torniin lai- tettuna, ja se jollain lailla tuntui todella tilanteeseen sopivammalta. Leik- kiköön nyt joku muu sillä PuuCeella, minulla todella olisi parempaakin teke- mistä, kun nyt seurastakaan ei ollut puutetta. Niinpä suuntasimme ensimmäiseksi suoraan Carrolsiin, joka oli mukavasti party- paikan tiloissa. Siellä luultavasti olisi rauhallisempaa ja hiljaisempaakin pie- nenpieneen leikittelyyn. Ja mikäs siinä; aika meni mukavasti hampurilaisia mu- tustellessa. Ranskanperunoita ei tarvinnut ostaa, sillä Tripper tuli sopivasti samaan pöytään kanssamme, ja häneltä liikeni muutama ylimääräinen - vaikka kieltämättä olisikin ollut kohteliaampaa kysyä lupa ennen noukkimista. Eipä kai hänkään kehdannut puuttua minun ja ystäväni syvälliseen keskusteluun (lue: saman ranskanperunan syöminen molemmista päistä asiaan kuuluvine kikatteluineen). No, tämän jälkeen oli aika poistua hetkiseksi partypaikalta. Kyllä, aivan oikein luit: poistua partypaikalta. Assyja kannattaa aina juhlis- taa; niinpä menin muuan Amiga-purkin porukan kanssa elokuviin kesken tilaisuuden katsomaan Tappava Ase 4:ää. Oli huono leffa, ei olisi kannattanut poistua, joten takaisin jälleen suoraan jo hillittömän malttamattomana odottelevan seuralaiseni luokse. Nyt vietimmekin aikaamme ihan kunniapaikalla suoraan screeniä vastapäätä valvovien silmien alla, joten piti vähän aikaa käyttäytyä kiltisti. Ja mikäs siinä, kun "oikeaakin" tekemistä oli: mikäpä sen kivempaa kuin katsella Amiga- introja ja demoja suoraan esityskoneelta. Ja irkkailla tottakai, oltiinhan As- syilla. Pakko myöntää, että kompoja odotti nyt mielellään, ruudulla vipattavat kuvat näyttivät varsin hyvälaatuisilta. Pakko myöntää myös, että Nerve Axisin "Relic" sai kyllä aikaan sellaiset vibraatiot pitkin selkää, että melkein hir- vitti! Sen verran upeaa katseltavaa se oli. Alkoi ilta vaihtua yöksi ja jälleen tuli aika poistua partypaikalta; nyt nukku- maan turvallisen välimatkan päähän kaikista koneista, demoista ja teknomusii- keista. Vähin äänin kaksi toisiinsa liimautunutta varjoa katosikin huomaamatta pääovesta kohti kesäyön himmentämää Helsinkiä - matkan määränpäänä oli laborato- rio. Laboratorio, jossa olisi tarkoitus tehdä empiiristä tutkimusta aiheesta: "Kuinka Assyjenkin aikana voidaan viettää mainio yö." Laboratorio olisi vaikut- tanut aivan tavalliselta opiskelijakämpältä, ellei olisi tiennyt paikan suurta merkitystä tieteellisessä tutkimustyössä. Tietokoneesta tyhjä pöytä ja sänky; siinähän oikeastaan kaikki, mitä tarvitaan. Koska maailma on täynnä puhetta, niin jätimmekin puheet sikseen ja kävimme suoraan tutkimustyön pariin. Seuraava päivä valkeni, taustalla aurinko joka ei lämmitä. Sinun selkäsikään ei etääntynyt, vaan sen sijaan lämmitti vieläkin ihanasti. Hyväilin hiuksiasi ja heräsit. Mitähän kello mahtoi olla? Pienen hapuilun jälkeen löytyikin Assembly- jen aikataulu ja kello. Juuri tällä hetkellä oli musiikkikompo menossa. "Ei voi- si vähempää kiinnostaa", naurahdit, ja olin itse samaa mieltä. Päivähän oli vas- ta aluillaan. Niinpä palasitkin viereeni ja vietimme mukavia hetkiä toisiamme tutkien. Vihdoin kuitenkin arkitodellisuuskin koitti ja alkoi tulla jopa hieman kiire, mikäli mielisimme ajoissa Amiga-introkompoon. Pienen leikittelyn jälkeen pääsim- mekin taas matkaan kohti tuttua ja turvallista Messukeskusta. Ehdimme vielä ajoissa introkompoonkin! Myöhemmin lauantaina ehdin tutustua enemmänkin vierai- lijoihin, ja olin hetkisen aikaa koneenikin äärellä. Oli ihan kivaa huomata Timpsan istuvan sopivasti siinä saman pöydän tuntumassa; hän olikin ihmetellyt, kuka jaksaa Assyilla olla noin kauan poissa koneensa ääreltä! No, sekin mysteeri sitten selvisi. Oli oikeastaan ihan hupaisaa tavata lähinnä IRC:stä tuttuja ami- gisteja. Myös viime hetken viimeistelyt demokompoihin olivat hyvin antoisaa seu- rattavaa.... sunnuntaiaamu olisi Amiga-juhlaa! Sunnuntaiaamukin koitti (jätän toiston ja lukijan tylsistymisen välttämiseksi pois paljon asiaa lauantain ja sunnuntain väliseltä yöltä) ja epäinhimilliseen kello seitsemän aikaan pujahti screenille Amiga-kompo! Spedesin "Boogie Nights" aloitti kilpailun. Olihan siinäkin tietysti omat hyvät puolensa, kuten mieleen- tarttuva musiikki ja groupin ilmeinen esikuva Spede! Kompon voittanut työ, Re- lic, oli demoista viimeisimpänä muttei vähäisimpänä. Demo oli todellakin hienoa työtä. Ymmärrän kyllä sitä kohtaan esitetyn kritiikinkin: musiikki oli ripattu FSOL:lta ja hetkittäin oli käytetty myös esilaskettua animaatiota. No, mikäpä olisi täydellistä, ykkössijansa demo oli ansainnut. Joka tapauksessa jokainen esitetty työ oli parempi kuin onnettomat PC-rävellykset. Esitysaika oli todella Amigan kannalta huonoimmasta päästä, PC-demojen aikaan kun useampi paikallaoli- joista oli hereilläkin. Itse muuten nukuin PC-demojen aikana jossain siinä käytävällä, ja empiirinen unitutkimus sai jatkoa: kyllä, todellakin, Assyjen ai- kana voi kuin voikin nukkua mainiosti. Vaan mikään ei kestä ikuisesti. Partyt loppuivat, oli poislähdön aika ja oli tullut eron hetki. Tiukan jäähyväissyleilyn jälkeen sinä lähdit pois, minä kat- selin aulassa etääntyvää selkääsi ja jään odottamaan seuraavaa Assembly-tapahtu- maa kauniiden muistojen siivittämänä.