2 1* {3 Saku 98 -tapahtuman taustaa {3 --------------------------- Janne Pikkarainen Suurta suosiota saavuttanut Saku 97 sai sakulaiset pomppimaan innosta. Vaikka tapahtuma oli pienimuotoinen, siitä saatu positiivinen palaute rohkaisi meitä. "Hei. Tämän me teemme uudestaan. Tällä kertaa isompana ja kovemmalla volyymilla kuin viimeksi." Tässä vaiheessa emme vielä tienneet, millaiseen soppaan olemme lusikkamme tunkeneet. Tapahtuman järjestäminen alkoi jo Saku 97 afterpartyjen yhteydessä syyskuun 1997 lopussa. Pidimme Sirenin ja Tapani Tanskasen kanssa pienen Saku 97 -jälkipuinti- tapahtuman - pohdimme, mitä meni pieleen, mitä puuttui, mitä olisi voinut tehdä paremmin ja missä onnistuimme. Samaisten afterpartyjen yhteydessä Siren koki eräänlaisen valaistumisen ja sai vision tulevasta Saku 98 -logosta. Muutaman tunnin päästä herra Pikkaraisen sähköisessä postilaatikossa olikin nopea hahmo- telma Saku 98 -logosta ja perässä yksinkertainen käsky: "Renderoi tämä." Sirenin orjana tunnettu Pikkarainen potki renderointiohjelmansa rullaamaan ja aloitti logon tekemisen. "Jaa. Aurinko, merimaisema, taivas ja Saku 98 -teksti. Tämä on kai helppo homma", mutisi Jaba. Homma sinänsä olikin helppo, mutta Siren oli odotettua hankalampi. Kiintolevylläni on edelleenkin muistona noin 20 kappa- letta koerenderointeja. Vasta muutaman kymmenen yritys-erehdys-renderoinnin jälkeen lopputulos alkoi miellyttää. Logon valmistuttua Saku 98 painui pöytälaa- tikkoon uinumaan. Vuodenvaihteessa erityisesti Sirenin ja Pikkaraisen elämä sitten muuttuikin mel- koiseksi Sakuiluksi. Kirjoittelimme Saku 98 -ennakkohypeä, varasimme Heurekalta tilat, ilmoitimme Amiga-jälleenmyyjille ja Petsoffille Saku 98:sta, hommasimme Teostolta ja Gramexilta luvat kaupallisen musiikin soittamiseen tapahtumassamme, lähetimme poliisille ilmoituksen tapahtumastamme, hoidimme lukuisia muita pik- kuasioita ja lähetimme faksin Amiga Internationalille. Tämä viimeksi mainitsemani teki hommat kertaluokkaa vaativammaksi. Petro vastasi meille, että tulee kyllä Suomeen, mutta alkuperäinen Saku 98:n päivämäärä ei so- pinut Petrolle. Halusimme Petron vieraaksemme, joten meidän ei auttanut muu kuin sopia Heurekan kanssa uusi päivämäärä tapahtumallemme. Se kävi onneksi melko ki- vuttomasti. Lähetimme Petrolle tiedon uudesta päivämäärästä. Muutaman päivän kuluttua puhelimeni soi ja Siren tokaisi: "Petro tulee Suomeen". Änkytin hetken aikaa, kunnes tajusin tilanteen. PETRO TULEE! Apua. Mitä me olem- me tekemässä? Leijailin epäilemättä kattoon asti, mutta tiputus (onneksi pehmus- tetulle) tuolilleni oli rajun puoleinen. Petron tuleminen on upea asia, mutta tietää meille nivaskan lisähommia ja paljon enemmän vastuuta kuin Saku 98 ilman Petroa. Alkoi mieletön rumba ja asioiden selvittely. Petrolle piti varata hotellihuone, selvittää mitä Petro tahtoo meidän järjestävän hänelle ja varata sopiva ravinto- la. Siirrymme ajanlaskussa noin vuoden 1998 maaliskuun hujakoille. Ennen Saku 98:aa meillä oli tiedossa vielä Bitit & Webit -tapahtumassa vieraileminen. Myös se teetti yllättävän paljon töitä, vaikkemme olleet tapahtumaa millään muotoa järjestämässä, olimme vain näytteilleasettaja. Bittejä & Webbejä varten laadimme Sakusta kertovan esitteen ja haimme netistä PowerPC-tietoa sekä teimme näistä muutaman sata kopiota, silittelimme Saku-paitoja ja poltimme nipun Saku-romppu- ja. Tämän lisäksi raahasimme paikalle vielä Simo Koivukosken huippuunsa viritel- lyn Amiga 4000:n. (Bitit & Webit -tapahtumasta voit lukea lisää erillisestä ar- tikkelista.) Hengästyttävän rankan Bitit & Webit -viikonlopun jälkeen lepäsimme pari päivää. Paikoilleen ei kuitenkaan pitänyt asettua liian pitkäksi aikaa, sillä edessä oli vielä viljalti tekemistä. Olimme saaneet Saku-introsta aiemmin betaversion, joka oli liian keskeneräinen julkaisua ajatellen. Lähetimme Thainille introa varten materiaalia ja hoputimme miestä viimeistelemään intron, jotta se saataisiin jul- kaisukuntoon. Kyllähän se intro aikanaan valmistui, mutta työn ja tuskan takana se oli. Sillä välin kun Thain väkersi introa, minä ja Siren valmistelimme Saku-kutsuja. Kutsun tekemisen ja monistamisen jälkeen edessä oli melkoinen urakka. Meidän tu- li postittaa reilut sata kutsua. Aika meni enemmän tai vähemmän rattoisasti kir- jeitä pakatessa ja osoitetarroja liimatessa. Seuraavana päivänä herra Pikkarai- nen marssi postitoimistoon ja istui siellä vielä tunnin verran lisää postimerk- kejä liimaamassa. Onneksi suurin osa merkeistä oli tarramerkkejä, vain 14 merk- kiä oli nuoltavaa mallia... Saimme vielä yhden idean - Helsingin Sanomien Minne mennä tänään -palstalle piti lähettää ilmoitus tapahtumastamme. Paha kyllä, myöhästyimme ilmoituksessamme päivän verran eikä se koskaan ehtinyt lehteen asti. Maaliskuun 20. päivän tietämillä Sirenillä oli tehtävänään vielä näytteilleaset- tajien kansio, Petron kansio sekä tapahtumassa olleet kyselyt. Saimme päähämme myös idean teettää Saku 98 -juliste ja näin myös teimme. A2-julisteen painatta- minen onnistui erinomaisesti Editan pikapainossa. Päivää ennen tapahtumaa edessä oli vielä pelikilpailukoneiden virittäminen sekä näytteilleasettajien kylttien tekeminen sekä monistaminen. Pelikilpailukoneiden asentaminen ja kylttien tekeminen onnistui vanhalla rutiinilla, mutta niiden suurentaminen A3-kokoon tuotti harmaita hiuksia. Erään nimeltämainitsemattoman espoolaisen kirjaston kopiokone teki luvattoman heikkoa jälkeä (jouduimme silti maksamaan kopioista!), joten meidän piti etsiä eräästä toisesta kirjastosta toi- miva kopiokone. Eihän tämä ravaaminen muuten mitään haitannut, mutta kun Petroa piti olla vastassa jo parin tunnin kuluttua. Ehdimme lentokentälle kuitenkin hyvin. Legioona perhosia liihotteli vatsanpoh- jassa, kun odotimme Petron koneen saapumista. Petro saapui lopulta, ja pienen alkujännityksen jälkeen juttukin alkoi luistaa kunnolla. Veimme Petron hotellil- le ja luulimme Sirenin kanssa, että pääsemme lepäämään ja viimeistelemään pikku- detaljeja ennen varsinaista Saku 98 -tapahtumaa. Väärin. Petro pyysi meidät mu- kaansa illalliselle. Herrat Pikkarainen ja Siren suostuivat silmääkään räpäyttämättä ja marssimme hotellin ravintolaan syömään. Illallinen kesti noin puoleenyöhön saakka. Menimme sieltä suoraan skannaamaan Petron kirjoittaman vitsin ja ilmoitimme, että Petro on saapunut Suomeen. Pää- simme nukkumaan noin kolmelta aamuyöllä. Kalenteri näyttää lukemaa 28.3.1998. Oli aika nousta hyvin valvotun yön jälkeen Sakuilemaan. Kellon lyödessä noin 6.30 Jaba ponkaisee ylös sängystään, varmistaa että kaikki tavarat ovat mukana ja ryhtyy odottamaan että Sirenin tuloa. 7.15 Siren tuleekin ja auton pakkaamisen jälkeen kiirehdimme hotellille Petroa hake- maan. Noin aamuyhdeksältä olemme Heurekassa tavaroita purkamassa ja tiloja järjestämässä. Hieman ennen yhtätoista tapahtuman ensimmäiset vieraat hipsivät paikalle. Tapah- tuma oli ja meni ja olimme Heurekasta pihalla noin iltakuudelta. Kahdeksalta me- nimme Petron ja Sakun hallituksen jäsenten kanssa ravintolaillalliselle. Noin puoli kahdentoista aikaan veimme vieraan takaisin hotelliinsa ja pahin kiire al- koi olla ohi. Edessä "enää" jälkihypetys ja pakollisten artikkelien vääntäminen. Tai niin ainakin piti. Käytännössä hypetys, A1200-sopimus Amiga Internationalin kanssa, hallituksen kokous ja muut yhdistyksen projektit ovat kuitenkin syöneet aikaamme melkoisesti.