DR!!GEP2149cc7e438d0ffd4ccf2e22000f088f8f8888f99908880f1gX eFATe Tallas Kest 1F0 Suuelleni katsoi miettiväisen näköisenä kädessään olevaan lasiin ja sanoi: "JR III ei tahdo syödä mitään. Hänen lääkä- rinsä, tohtori Bullridge, sanoo, että hän on kyllästynyt tavallisiin banaaneihin." "Tohtori on tutkinut asiaa ja uskoo keksineensä banaanilajin, joka voisi kelvata JR III:selle. Tahtoisin sinun etsivän yhden sellaisen minulle. Palkkiosi on 2 miljoonaa dollaria. Myös kaikki kulusi korvataan. Sopiiko ?" "Jep", sanoin, "oikein hyvin. Missä tämä herra Bullridge asuu ?" C "Tallas Striit 32 B:ssä. Tässä $500 000 kuluihin. Toimi nopeasti, en halua menettää häntä" sanoi Suuelleni katsoen surullisen näköisenä kattokruunusta hännällään roikkuvaa apinaa. Hän sanoi: "Onnea matkaan" ja joi lasinsa tyhjäksi. Sanoin: "Ei huolta, tuon teille banaaninne. Varmasti". Otin rahat, huilun ja taskumatin pöydältä ja lähdin. Ehdittyäni eteiseen löysin lattialta kirjekuoren. Poimin sen ylös ja avasin sen. Sisältä löysin hyvin epäilyttävän kirjeen. "Hei. TV: Pampela", luki kirjeessä. Tungin kirjeen taskuuni ja menin ovesta sisäpihalle. CHuomasin seisovani suuren uima-altaan vierellä. Omituista altaassa oli, ettei siellä ollut yhtään vettä. Asteltuani lähemmäksi huomasin Lysyn makaavan altaan pohjalla tyhjän uimapatjan päällä selvästi vaivautuneen näköisenä. Poimin maasta pumpun ja laskeuduin portaita pitkin Lysyn luokse. Hän sanoi: "Täytä tämä patja niin saat jotain tosi kivaa..." katsoen minua merkitsevästi silmiin. Täytin tietenkin hänen toivomuksensa, samoin kuin patjan, ja petyin melkoisesti, kun hän kiitollisena ojensi minulle aurinkolasinsa. Otin ne kuitenkin kohteliaasti vastaan ja palasin portaita pitkin sisäpihalle. CJatkoin matkaani ja saavuin laitumelle, jolla lukuisat siat röhkivät iloisesti. Laitumen keskeltä havaitsin ladon ja sen vieressä puun. Astelin ladon viereen ja katselin puuhun. Puussa istui varpunen silmiään siristellen. Hetken mielijohteesta ojensin sille Lysyltä saamani aurinkolasit. Varpunen visersi iloisen kuuloisesti ja hyppäsi oikealle olkapäälleni, mihin se ensi töikseen väänsi paskat. Annoin linnun kuitenkin istua olkapäälläni. Kävelin ladon eteen ja avasin sen oven ja olin säikähtyä kuoliaaksi. Edessäni murisi selvästi raivohullu mutantti- piisami. Hädissäni heitin sitä varpusella, joka kävikin piisamin kimppuun ja tappoi sen. Astuin ladon ovesta sisään ja suureksi riemukseni löysin suuren, punaisen leikkikaivinkoneen. Otin sen mukaani ja lähdin käymään tilan eteläpuolella sijaitsevalla laitumella. CLaitumella käyskenteli suuri joukko lehmiä. Näky innoitti minua niin että soitin huilulla "Ukko Nooa"n. Lehmillä ei ilmeisesti ollut musiikkikorvaa tai sitten huilussa oli jotain vikaa, sillä elikot hermostuivat pahanpäiväisesti. Nostin maasta siinä lojuneen konekiväärin ja lähetin pari kantturaa paremmille laidunmaille. Kun tämä ei kuitenkaan rauhoittanut muita lehmiä, ammuin nekin. Lähdin laitumelle käveleskelemään. Raikas kesäilma virkisti minua niin, etten huomannut katsoa jalkoihini ja liukastuin sontamöykkyyn lyöden kaatumisen lopuksi pääni johonkin kovaan. CKun tarkastelin päähäni osunutta esinettä, huomasin sen olevan osan suurempaa, maahan hautautunutta posliinista kokonaisuutta. Päätin tutkia asiaa tarkemmin ja otin esille kaivinkoneeni. Varttitunnin kiivaan aherruksen jälkeen olin paljastanut maasta kauniin valkean wc-istuimen. Tutkin laitetta vailla erityistä kiinnostusta kunnes löysin kannen alapinnalta kirjoitusta. Kirjoituksessa mainittiin Salaisesta Tiestä joka alkaisi Soutvork Rankin ensimmäisestä huoneesta. Rullasin maton pois ensimmäisen huoneen lattialta ja näin lattiaan maalatun, ikkunaa kohti osoittavan nuolen ja sen alle kirjoitetut sanat: "Salainen Tie". Kiipesin ikkunasta ulos ja huomasin tulleeni pellolle joka kasvoi homeista kauraa. Seurasin peltoon tallattua polkua ja tulin lopulta lentokentälle. CTutkin erästä lentokonetta huolellisesti ja löysinkin vasemman potkurin yhdestä lavasta tekstin: "Tämän koneen pilotti on innokas Pampela-fani". Etsin pilotin käsiini ja annoin hänelle Pampelan kirjeen. Hän ilahtui niin suuresti, että suostui kuljettamaan minut minne halusin. Huomasin yhtäkkiä, etten tiennyt minne minun pitäisi mennä, joten kipaisin lähimmän puhelinkopin luo ja soitin tohtori Bullridgelle. Sain tietää, että harvinainen Punapilkkuinen Banaani kasvoi jossain Etelä-Amerikassa. Nousin koneeseen ja pyysin pilottia lentämään jonnekin Etelä-Amerikkaan. Kun pääsimme perillä, hän oli liian innostunut kehystämään Pampelan kirjettä laskeutuakseen, joten otin lattialta arkun, avasin sen ja otin laskuvarjon ja hyppäsin. CEn kuitenkaan kerennyt aivan maahan asti, sillä juutuin laskuvarjoineni joidenkin typerien nerkujen toteemipaalun huippuun. Kaiken lisäksi raivohullu katti sähisi pahanilkisesti toteemin juurella (onneksi se ei tajunnut kiivetä). Onnekseni huomasin vähän matkan päässä gorillan, jolla näytti selvästi olevan päihdeongelma. Kaivoin povitaskustani taskumatin ja tarjosin gorillalle ryypyn. Gorilla otti aimo kulauksen väkijuomaa ja palautti pullon, jonka jälkeen tappoi kissan ja kaatoi toteemin päästäen minut pois kiipelistä. Lähdin kävelemään etelään kunnes huomasin puusta roikkuvan epäilyttävän köynnöksen. Odottelin hetkisen, jollon sen sihinä ja kiemurtelu paljastivat sen kymmenmetriseksi tappajakäärmeeksi. Annoin minua seuranneelle gorillalle toisen ryypyn ja se teki käärmeestä monimutkaisen näköisen umpisolmun. CJatkoimme matkaa kunnes tulimme järven rannalle. Nousimme siellä olleeseen veneeseen joka osoittautui vuotavaksi. Annoin taas ryypyn gorillalle joka otti tapin lattialta ja laittoi sen reikään. Olin soutanut vähän matkaa kun huomasin oikealla merenneidon ja vasemmalla merihirviön (molemmat olivat luultavasti eksyneitä, olimmehan järvellä). Valitsin reitin merihirviön luo sillä merenneito oli aika pahan näköinen. Merihirviö ei kuitenkaan pitänyt seurastamme joten sen jälkeen, kun olin turhaan yrittänyt tarjota gorillalle ryyppyä, soitin hädissäni huilullani "Jänis Istui Puussa" ja tulin entistä vakuuttuneemmaksi huilun viallisuudesta, kun merihirviö teki itsemurhan hirttäytymällä omaan häntäänsä. CSoudettuani edelleen tulin pienelle saarelle. Saarella oli kuitenkin kyltti "Pääsy kielletty" joten jatkoimme matkaa välittömästi miehen jousen kanssa uhkailtua meitä. Vielä hiukan edettyämme näimme yksinäisen Bastardikilpikonnan laskemassa muniaan hiekkarannalle (täysin turhaan, sillä gorilla meni, kaivoi ne hiekasta ja paistoi niistä maukkaan munakkaan jonka nautimme sikanautasäilykkeen kera siemaisten aina välillä taskumatistani hörpyt palanpainikkeeksi). Jatkoimme matkaa aterioituamme. Hetken soutamisen jälkeen saavuimme järven rannalle. Vedimme veneen maihin ja kävelimme vähän matkaa alkuasukaskylään. CKylä koostui kolmesta asumuksesta. Yksi oli kylän päällikön maja, toinen puhallettava muovimaja ja kolmas talo, jonka lattiassa oli aukko ja seinällä säkkikankaasta kudottu verho. Avasin verhon ja löysin suuret määrät hyödyllistä tavaraa, esim. peilin, taskulampun ja hansikkaat. Laitoin tavarat arkkuun ja aloin pohtia jatkoa. Ajattelin tutkia seuraavaksi salaperäisen aukon. Sen lattia oli kuitenkin liian kaukana jotta olisin voinut hypätä taittamatta jalkojani, joten juotin gorillan niin känniin, että se hoippui aukkoon ja hyppäsin sen vatsalle tehden pehmeän laskun. Aukon pohjalta löysin tienviitan joka neuvoi tien ihmissyöjäkylään. Samalla huomasin unohtaneeni arkun ylös. Pomppien gorillan vatsalla onnistuin pääsemään ylös. Pukkasin arkun alas ja menin itse perässä. CHerätin gorillan ja annoin sille ryypyn vatsakipuun ennen kuin jatkoimme tienviitan ohjeiden mukaan. Tunnelissa, jossa olimme, tuli pian pimeää joten sytytin taskulampun. Kävelimme puolisen tuntia tunnelia pitkin ja saavuimme ihmissyöjäkylään. Menin kylän päällikön luo. Hän pyysi minua näyttämään Suuelleniltä saamani tulitikkulaatikon etiketin. Näytin sen hänelle jonka jälkeen hän neuvoi minua varastamaan variksen munia. Noudatin hänen neuvoaan, ennen lähtöä kuitenkin otin mukaan savipallukoita. Saavuimme variksen pesälle ja antamalla huikat gorillalle sain sen vaihtamaan munat savipallukoihin. CPalasin kylään ja annoin osan munista päällikölle, osan pidin itse ja osan annoin gorillalle. Seuraavaksi päällikkö pyysi nähdä sormustimen. Tämä herätti epäilyksiä, sillä vain Suuelleni ja JiiÄrrä tiesivät että minulla on sormustin. Annoin gorillalle hömpsyt ja ja se repi viitan päällikön päältä, ja sieltä paljastui Klihv Parnesi. Kun kuulustelin Parnesia, kävi ilmi, että hän oli ollut vakoilemassa Suuellenin ikkunan takana ja oli myöhemmin kolkannut JiiÄrrän ja lukinnut sen Soutvork Rankin vaatekomeroon. Kun olin juuri lähdössä, ihmissyöjät rupesivat piirittämään minua vihaisen näköisinä, mutta leppyivät kun annoin niille Parnesin päivälliseksi. CJatkoin matkaani yksin luolan suulle (gorilla oli sammunut), josta löysin valtavan tuhatyksijalkaisen. Heitin sitä peloissani variksenmunilla jolloin 7 pikkuvarista ja yksi käenpoikanen kuoriutuivat ja tappoivat ja söivät tuhatyksijalkaisen, jonka jälkeen ne rupesivat katselemaan minua ilmeisen nälkäisinä joten ammuin ne viimeiseen bödeen asti konekiväärilläni. Sytytin jälleen taskulampun ja huomasin pienen banaanipensaan. Olin juuri poiminut banaanin kun JiiÄrrä ilmaantui ja tarjosi kolmea dollaria banaanista. En kuitenkaan suostunut joten JiiÄrrä katosi yhtäkkiä ja samassa luola sortui takanani. Olin jo kehittämässä pientä paniikkia, kun huomasin seinässä pienen, aivan sormustimen kokoisen reiän. Tungin sormustimen reikään. CHuomasin yhtäkkiä olevani jälleen Suuellenin huoneessa. Suuelleni kiitti kauniisti ja ojensi minulle 2 miljoonaa dollarin seteliä sekä öljynporaustornin pienoismallin. Juuri kun hän oli kuorinut banaanin ja aikoi ryhtyä tarjoamaan sitä JR III:lle, JiiÄrrä tuli huoneeseen, kaappasi banaanin itselleen ja söi sen. Hyöty: Juuvinkit 0, minä 2000000 dollaria ja pienoisöljynporaustorni sekä suuri, punainen pienoiskaivinkone. Ihan kannattava homma. 2 - Te Ent -4 Written by Count Zero at the Dawn of Time (somewhere around 1985 or so...) A