DR!!GFcR0454R2064R1bb9gEC3XF*Ashley20žŠy-08f aThe Experience For The Jilted Generation EcER1f"c000h1Šy008ER1f QLogo.picžšyp F*bodoni19ž2+ fKeskiviikko 21.6.1995 xFc1 eR0454Rebb9Fc Raskas työpäivä on päättynyt ja retki- kunta varustautuu lähtemään Messilään.. Siihen kuuluvat minä (Baldis), kivi- niemeläinen ystäväni Lauri, isäni kuljettajan ominaisuudessa ja molemmat pikkuveljeni heidän kiviniemeläisen kaverin lisäksi. Saattoväkeä nääs. Lauri oli sopinut etukäteen tapaamisen eräiden hänen luokkalaisten (Oulu-IB) tyttöjen kanssa yhden aikoihin yöllä. C Saavuimme Messilään saatanallisen korvenkierron jälkeen noin puolilta öin. Faija ei oikein ymmärtänyt pysäyttää autoa ja päästää mua ja Lauria kyydistä vaikka meillä oli jo rannekkeet ja mieletön hinku päästä liikkeelle vaan hän halusi välttämättä viedä meidät telttapaikalle. Äijä ei tajunnut, että me emme tienneet missä tyttöjen teltta oli, huolimatta yrityksistämme selittää sitä hänelle. No, hän vei meidät jonnekin hornan kuuseen, jonne meidät ystävällisesti avuttoman oloinen liikenteenohjaajatypy ohjasi. Kun faija sitten pysäytti auton ja suostui päästämään meidät ulos, me otimme rinkat selkään ja kävelimme lähestulkoon ensimmäisen pysähdyskohdan luo. Faija ajoi siihen vierelle ja ihmetteli kovasti. Selitin hänelle asian yksinkertaisesti: "Hei, hei.." C+ Kävelimme sovitulle tapaamispaikalle ja istuimme nurmikolle ja aukaisimme ensimmäiset oluet. Oh my god, what a feeling! Meidät noudettiin siitä sitten sovittuun aikaan ja sen illan ohjelmaan kuului teltan pystytys ja muutaman oluen nauttiminen Prodigyn ja Thunder- domen ja vastaavien tahdissa. Lähellä telttaamme oli nimittäin eräs auto- kunta, jolla oli auton katolla stereo- kaiuttimet yhdistettynä autostereoihin ja musiikkimaku omaamme vastaava. Vaikka meillä viinaa olikin mukana, olimme jo kauan ennen reissua päättäneet, että se ei saa pilata bändien speksausta, ei ainakaan Prodigyn keikkaa. C+ F*bodoni19ž2Torstai 22.6.1995Fc1 Kauan odotettu päivä! Tänään iskisi meteoriitti suoraan keskelle otsaa, ainakin Murphyn lain mukaan, sillä tänään lavalla olisi hieman ennen klo 01.00 The Prodigy! No, emme aikoneet sen paranoimiamme pilata alkupäivää ja aloimme siinä hieman naatiskelemaan päihteitä, koskenkorvaa ja olutta. Vähän ennen neljää lähdimme käymään erään Helsinkiläisen teknohiipparin kanssa heidän teltalleen kuuntelemaan erästä demonauhaa, ja palatessamme sieltä kävimme kusella metsässä. Ha, ihmettelette tietenkin miksi minä tätä kerron. No, Murphyn laki on voimakas ja peloittava. Olin ehkä pienessä humalassa, mutta hyvin pienessä eikä se mitenkään vaikuttanut vielä tasapainooni tai harkintakykyyni, ja minä todella tarkoitan sitä! C+ Olin siis tulossa metsästä ja kiipeä- mässä ojasta ylös ja astuin betonisen salaojaputken päälle, aikomuksenani nousta siitä ylös tielle. Saman toimen- piteen olen suorittanut varmaankin satoja kertoja, joskus taatusti puoli- tajuttomanakin ilman ongelmia, mutta nyt ponnistaessani putken päälle tunsin kuinka Murphy kosketti minua. Vasen jalkani lipesi putken päällä olevan hiekan takia ja sääri raapaisi täyden painoni voimalla putken reunaa. "Au." taisi olla kommenttini tapahtumaan, mutta vilkaistessani jalkaa komment- teihin tuli paljon enemmän väriä. Hieman sääriluun oikealle puolelle (jalan sisäsyrjälle) oli tullut todella ilkeän näköinen repeämä. Verta tuli niin perkeleesti. Sain jostain heti, siis parissa sekunnissa paperia, jolla pyyhkäisin verta jalasta ja säikähdys oli suuri. Oman lihan katselu ei ole parasta ajanviettoa, ainakaan kun samana päivänä pitäisi olla hyppimässä Prodigyn tahtiin. C+ Haavasta roikkui ilmeisesti rasva- kerrosta (se oli valkoista) ja sitten lihaa (punaista). Ja verta, vitusti verta. Saatanallisella vauhdilla loikkien saapasryhmän luo ja siellä tehdyn pikaisen tutkinnan jälkeen ambulanssikyydillä Päijät-Hämeen sairaalaan tikattavaksi. Se oli kyllä itselleni selvä asia jo ensi vilkaisun jälkeen. Siellä sitä sitten istuttiin. Noin kolmen tunnin päästä, eli kello oli noin seitsemän, vuoroni tuli ja 10 minuutin toimenpiteen jälkeen jalkaani oli laitettu viisi tikkiä. Lähemmässä tarkastelussa haava oli vain neljän sentin pituinen, mutta syvimmässä kohdassa lääkärin mukaan noin kaksi senttiä syvä. Iho oli viiltäytynyt auki kuin puukolla, mutta ihon alaiset kerroksen olivat repeytyneet rumasti. Haava olisi kenties voinut olla syvempikin, mutta onneksi se oli niin paljon säären etuosassa, että se oli pysähtynyt sääriluuhun. C+ Ohjeiden mukaan ohjelmassa olisi pitänyt olla viikonlopun yli lepoa ja kohoasentoa. Tietenkin lääkärikin sen ymmärsi, etten minä niin voi olla, mutta hän ainakin suositteli että etsisin itselleni hyvältä paikalta istumapaikan ja välttäisin kävelyä. Noin syvä lihashaava ei nopeasti parannu ja tikitkin voivat revetä jos jalkaa rasittaa. Pääsin takaisin alueelle ambulanssilla ja olin paikalla hiukan ennen kahdeksaa. Hetken päästä päälavalta kantautui illan ensimmäisen esiintyjän Taikapeilin mölinää. Sitä ei kyllä vaivauduttu kuuntelemaan vaan valmistauduimme yhdeksältä alkaviin Midsummer Raveihin. Siellä sitä sitten oltiin. Teltta oli aivan tupaten täysi ja muu tanssitapa kuin ylös-alas hyppiminen oli sula mahdottomuus. Varoin tietenkin koipeani, mutta lääkäri ei olisi sitä menoa oikein hyvällä silmällä katsonut. C+ F*bodoni19ž2+ Yes! Oh, fucking YES! Fc1 Hyvissä ajoin aloimme tunkemaan lähelle päälavaa, itseasiassa noin 10 metrin päähän lavan reunasta. Noin puoli tuntia ennen keikan aikataulun mukaista alkamista, Liam alkoi kiduttamaan yleisöä ja pimputteli syntikoilla verhojen takana ja soitteli pätkiä biiseistä. Soundcheck. Jengi oli jo aika kiihkeenä. Vähän ennen kuin keikan pitäisi alkaa, tuli Sami Aaltonen kuuluttamaan, ettei Prodigy soita, jos yleisö ei mene hieman taaksepäin, jotta saataisiin edessä lähes kuolevat hilatuksi sieltä pois. Tämä toistui useampaan kertaan ja prosessin aikana minä ja Lauri jouduimme noin 50 metrin päähän lavasta. Kun keikka lopulta alkoi, vedimme salaiset aseemme esiin. Minä varustauduin laskettelulaseilla ja hengityssuojaimella, Lauri tyytyi hengityssuojaimeen. Fiilis oli aivan uskomaton. En voi tuntemuksiani sanoin kuvata! C+ QProdigy2.picžR0454h1fšyp C+ e+ Prodigy aloitti "Break & Enterillä", jonka aikana Keith tuli lavalle läpi- näkyvässä muovipallossa, josta hän sitten Maxim Realityn avustuksella murtautui ulos. Biisit olivat heti ensimmäisestä lähtien paljon erilaisia kuin levyillä kuullut, niihin tuli paljon uusia biittejä ja jopa uusia melodioita. Jossain toisen kappaleen aikana huomasimme yleisössä kumman piirteen. Jengi suorastaan pakotti meitä eteenpäin. "Mee sä vaan sinne, kun oot noin tosissas!" Eikä tuokaan tullut miltään hevarilta vaan sellai- selta mieheltä, joka oli aivan yhtä ihastuksissaan kuin minä. Eikä hevarit tai muut Prodigystä piittamattomatkaan olleet sen ilkeämpiä, päinvastoin! Joka puolelta tuli kättelijöitä ja taputte- lijoita tai muuten vaan morjestajia. Kohta olimmekin jo vanhalla paikallam- me. Ja etenimme yhä. Jalkaan koski niin saatanasti välillä, mutta ei sitä tul- lut paljon ajateltua. Välillä katsoin, että tuleeko verta siteen läpi.. Ce+ Prodigy soitti mielestäni loistavan setin. "Out of Space", "Rhythm of Life" (ehdoton huippu), "Weather Experience", "Their Law", "Poison", "No Good" (tie- tysti), "Voodoo People", noin mindflow formaatissa. Oli se esitysjärjestyskin jotakuinkin tuonnepäin. Lisäksi saimme nauttia minulle ennen tuntemattomasta erittäin koolista biisistä, jonka ai- kana Maxim huuteli "Funky shit! Oh, my god! The Funky shit!". Hmm, koskakohan tuo tulee sinkkuna. Encorena Prodigy osoitti taas olevansa huippuluokan bändi, ja soitti täysin improvisoidun biisin! Liam rakensi kappaleen vähä vähältä, kunnes saavutti täydellisen soundien kakofonian ja kaaoksen ja ekstaasin ja ... !!!! Joo, jossain setin puolessa välissä me oltiin jo hyvin lähellä lavaa ja siellä oli aivan järjetön mellakka! Poisonin aikana Keith teki jotain hurjaa: Stage- diving!!! Jäbä hyppäsi yleisön sekaan. C+ QLiam.picž+ hfR0454 C+ Vähän aikaa se roikkui siinä käsien päällä, muttasitten se vajosi yleisön sekaan. Seuraavat pari minuuttia kuluivat sairaan hitaasti, pelätessä idolinini puolesta. Onneksi Keith sel- visi sieltä, ilmeisestikin vammoitta. Setin loppupuolella olimme jo aivan lavan reunalla. Keith ja Maxim katse- livat yhdessä lavan reunalta ja naures- kelivat jengille ja Maxim huomas mut sieltä yleisön joukosta ja kiinnitti Keithinkin huomion muhun osoittamalla sormellaan. (ei sormella saa osoittaa, se on epäkohteliasta. Well, somehow I didn't care!) Se oli jo tosiaan aika lopussa, pari kolme biisiä ennen enco- rea.. Sitten jossain välissä Keithille tuli jano. Se otti sellasen litran pahvisen vesipurkin ja kaato vettä suuhunsa ja sylki sitä yleisöön. Mulla oli siinä mun edessä sellanen ihan kännissä oleva lihava mies. Kun se taas horjahti siinä edessä ja töni ihmisiä nurin mä hermostuin ja laitoin kädet sen niskaan ja hyppäsin siitä ylöspäin. C+ Äijä kyllä kaatu sinne maahan, mikä oli tarkotuskin, mutta silloin tapahtui jo- tain, joka jäi jostakin syystä mun mie- leen kaikkein parhaiten. Kun mä hyppä- sin siitä toisia korkeammalle, mun mie- leen jäi Keithin ilme kun se oli siinä parin metrin päässä ja seuras sellasel- la hullulla katseella mun hyppyä ja kun mä olin korkeimmassa kohdassa niin se spruittas täyden latingin vettä suoraan mun naamalle. Aina kun joku alkaa pu- huun jotain juhannuksesta, mulle tulee ekana mieleen Keithin katse sillä het- kellä. Se on jotenkin kaivertunut mun aivokuoreen. Pian sen jälkeen Prodigy alko ottaan jengiä lavalle bailaan. Oh my misery. Vaikka Maxim yritti pariin otteeseen tavoittaa mua, se tosiaan ojensi kättä sieltä lavalta ja yritti saada kiinni, se samainen läski oli siinä edessä niin että puoli metriä jäi väliin. Puoli metriä siitä, että elämä- ni olisi ollut täydellistä. Siihen ois ehkä pystynyt, jos ois täydellä voimal- la runnonu, mutta jalka, oi jalka.. C+ QProdigy1.picžR0454 C+ dhf Kuitenkin, encoren loputtua, Keith poi- mi jotain lavan lattialta, ja viskas sen mulle. Se oli sellanen hoppari- pusakka. Ihan koolia. Kivempi tietysti, jos vois olla varma, että se oli Keith- in oma pusakka. Mutta valitettavasti olen enempi varma että se ei ole.. Merkki on Vero Moda ja vaikka Keithillä olikin keikan alussa takki, jonka se sitten Break & Enterin aikana heitti lattialle, ei se tainnut olla tuo. No, joka tapauksessa kiva takki, ja heitti- hän sen mulle Keith Flint of The Prodi- gy (iih!) Keikan jälkeen tuli heti sellanen tunne, että nyt voi kuolla rauhassa. Elämä tuntu ykskaks niin tyhjältä. Se takki roikku mun kädestä ja laahas maata ja kun mä katoin Lauria niin mä huomasin että niistä hengitys- suojaimista oli ollut käytännön hyötyä sen etenemisenkin lisäksi. Ne oli aivan ruskeat. C+ Siellä oli pölynny niin saatanasti hiekkaa, että mä vähän ihmettelin miten se jengi oli sen kestäny, no kaikki ei kyllä kestänytkään, koko keikan ajan edessä pyörty jengiä. Vielä keikan jälkeenkin kun me raahustettiin teltalle, meille tuli jengiä taputteleen olalle ja kehuun Prodigyä. Meillä oli vielä se gear päällä. Teltalla otettiin kuva musta ja Laurista, toivottavasti se on tämän artikkelin komistuksena. Loppu ilta meni naama hirveessä virneessä. Nauratti koko ajan ja oli tosi hyvä olo. Jalkaa pakotti helvetillisesti ja se tuntu kuin ois tikki tai pari revennytkin. Muuta en mä muistakaan siltä illalta. Ei siinä varmasti paljoa tapahtunutkaan, mutta kun mä menin nukkumaan mä nukuin sikeästi kuin tukki, unia näkemättä. C+ F*bodoni19ž2Perjantai 23.6.1995 1Fc Öh, paska aamu. Ei vaitenkaan, fiilik- set oli vieläkin korkealla eilisen or- gastisen illan jälkeen. Illan kohokohta tulisi luultavasti olemaan joko sitten Offspring tahi Leningrad Cowboys. Tun- nustan kyllä, että odotin enemmän Off- springin keikkaa kuin Leningrad Cow- boysien tai NOFX:n. No, alettiin tap- paan aikaa. Käytiin pesulla ja sel- laista. Sitten bändit alkoi soittaan. Olikos se nyt sitten se Suurlähetti- läät, joka oli ensimmäisenä. Oli tai ei, mutta sitä ne tytöt halus mennä kattoon ja me mentiin kans. Paska mikä paska. Tytöt kyllä tykkäs, mutta ne on muutenkin vähän outoja.. Ok. Kirjoitan tätä pätkää muuten syyskuussa, joten muisti on jo vähän päässy pätkimään, joten kirjoitan niitä asioita jotka vielä muistan! Deee-lite oli siis perunut enkä minä huomannut Klamydiaakaan siellä. Vai oliko se niin, että me missattiin se.. sääli, C+ jos niin kävi.. Viinakin tuli juotua, ja alettiin siinä humaltua. Jalka oli kipee, au. Seuraavana oli NOFX. Äijät rupes soittaan ja saatana kun ne oli hyviä! "Don't call me white! Don't caaaall me white!.." Huudettiin aivan kurkun täydeltä. Extra fun! Hypeltiin siellä vähän kauempana ja kivaa oli. Ihmiset tuijotti, muttei onneksi oltu ainoita riuhujia, mutta ne taisikin katsella niitä tyttöjä. Jos NOFX oli dynaaminen iloinen yllätys, niin Offspring oli päinvastaista. Ne suugas. "It's like I've heard they suck live.." Nice joke, NOFX! No, olin kyllä aika päissäni, että se saattoi vähän häiritä mielikuvaa, mutta eipä nuo muutkaan o sitä kehunu. Mitäs sitten oli, hmm.. Jossain välissä ilmoitettiin muuten että ravet oli peruttu. Fuck. Leningrad Cowboys oli seuraavana, kaiketi.. Omm, olipa show! Yhteislaulua ja stuph. Ihmiset olivat ekstaasissa ja kaikilla oli hauskaa. C+ Ne soitti kaikkia niitä ikivihreitä rokkibiisuja ja kun kerran sanat oli tutut, niin jengi lauloi mukana ilman mitään erityisiä laulatussessioitakaan. Se oli kyllä elämys, vaikka sitä osasi odottaakin. Jäi kyllä kakkostilalle mieleen Prodigyn jälkeen. Sairaan kaunis bändi se Cowboys.. Cowboysien jälkeen oli enää 22 Pistepirkko. Yksi mun suomalaisista suosikeista. Valitet- tavasti mulle kävi vähän köpelösti ja jo muutaman biisin jälkeen mä tummuin vauhdista nurmikolle. Keikan lopussa sitten heräsin. Siinä samassa rykelmäs- sä oli torkkunu Lauri ja yks niistä likoistakin, Johanna kai se oli tahi joku. Meistä kävi joku ottamassa kuvan, lehtikuvaaja tai jotain.. Pirkkojen keikasta jäi kuitenkin hyvä kuva. Cowboysien jälkeen ei o helppo mennä soittaan, mutta Pirkot on tosi ammattilaisia. Vetivät settinsä alun ainakin (kun mä olin vielä hereillä) tosi hyvin. Niiden biisit oli just sellasia rentoja omm-biisejä, C+ aiheuttaen ehkä tuollaista pientä väsymystä joissain heikoissa..=) Sen jälkeen olikin hyvää yötä.. F*bodoni19ž2Lauantai 24.6.1995 Fc1 (Haukotus) Huomenta! Päivä koitti ja silleen. Tai siis aamu. Unta ei taaskaan tullut hankittua kuin pari hikistä hetkeä. Tunti, kaks or so.. Rauhallisen musiikin päivä tänään. Odotuksen kohteena Ismo Alanko. Siellä oli kansa Sir Elwoodia ja Revolveria, mutta mä ja Lauri ei niitä vaivauduttu katsomaan, vaan olikos se Lauri katsomassa niitä vai kuinkas se nyt olikaan.. Hmm, tulipa sitten se Sirkesalo. Öh, hyvä kai se oli tai jotain.. Ja sitten Alanko! Kyllä setä jaksaa. Soittelipa siinä biisejään ja säästi SEN ihan viimoseksi. Minä laulelin jo antaumuksella sitä ekstaasi-veisua, mutta yhteislaulu täydellisenä onnistui vasta Taitelijan Elämän aikana! Höh, hölömö mex. C+ Vähempikin kuin 3g riittää saamaan väsyneen ja pahan olon. Perkele. Meni monta tuntia hukkaan siinä päivällä kun makas teltassa ja hymisi.. Muuten oli kivaa.. Right. Sitten oli se reggae ae. Siis ę. Siis Inner Circle. Enpä ollut tietänytkään kuinka monta tunnettua biisiä sillä bändillä on! Sod. Oli tosiaan positiivinen yllätys ja hyvä lopetus festareille. Joo, sunnuntain puolella sitten lähdettiin heti keikan loputtua ensin bussilla kaupunkiin ja rautatieasemalle ja sitten venaamaan junaa. Junalla Riihimäelle, siellä piti venata vitun puoli ikuisuutta.. Rata- pihalla muut ottivat vähän untakin, mutta mä en kyllä saanut nukuttua. No, päästiin sitten junaan ja mä nukahdin aivan heti. Konduktööri herätti siitä sitten ja ostin lipun ja vaivuin takai- sin uneen. 20min ennen Tamperetta onneksi heräsin sattumalta. Taistelin etten olis nukahtanu uudestaan, pelotti hieman että oliko sitä jo puhaltanu ohi Tampereen, huu. Eipä onneksi. Tampereen C+ R0454h2 halki sitten rinkka selässä hiekkaset vaatteet päällä, naama ihan kurassa ja mullassa, ihan niinkuin pitääkin. Bussiin oli hankala päästä. Ei meinannu jalat kannattaa. Sitten kotiin ja suihkuun ja petiin. 14 tuntia yhteen mittaan unta. Oli sellainen olo, että nyt vois kuolla pois. Kaikki on koettu. Enpä kuollut, hyvä niin. Ens kesänä uudestaan! e Reportaashi by Baldis. C+ "0003 QDancers.picž A